Watta week

Maanantaiaamu valkeni pienimmän 39-asteen kuumeella. Kuume oli sahannut ylös alas jo muutaman päivän. Eiku lääkäriin, missä hän sai hysteerisen kikatuskohtauksen, juuri kun piti kuunnella keuhkoja. Minuakin nauratti. Lääkäriä hymyilytti ensin, muttei enää hetken perästä. Röntgenissä selvisi "kikatteleva" kävelevä keuhkokuume.

Puolenyön aikaan esikoinen lehahti familyroomiin juuri, kun olin tekemässä nukkumaanmenoa. Meinasin saada slaagin, kun hiipi vaaleassa yöpaidassaan pimeässä. Nenäverenvuoto. Sitä verta oli varmuuden vuoksi myös valkoisilla kylpyhuoneiden matoilla. Tietty. Oman huoneen kylppäriä ei käytetä. Ikinä. On paljon kivempi käydä vanhempien kylppärissä.

Koulutehtäviin kuuluu hämmästyttävän usein erilaisia leikkaa-liimaa projekteja,  just niin kuin leffoissa, kaikki kliseet on totta! Kouluun roudataan kolmeulotteista hökötystä harva se viikko. Niitä askarrellaan yhdessä, sillä tehtävänanto ei ikinä vastaa lapsen omia taitoja. Hirveässä paineessa tei(n)mme leprechaun trap:in, joka nökötti luovutuspäivänä eteisen lipastolla, eikä siellä luokassa.

Viime sunnuntaina siirryttiin kesäaikaan. Iltaisin ei tule uni ja aamuisin väsyttää.

Googlasin kukkakauppaa, halusin pioneja ja erivärisiä tulppaaneja. Guess what? Eipä olekaan ihan helppo projekti. Perinteisiä kukkia-ja sidontaa-kukkiksia ei olekaan! Mitä?! Leikkokukat ostetaan melkein poikkeuksetta paikallisista marketeista, valmiissa sekalaisissa kimpuissa. Voin kertoa, etteivät kaikki yhdistelmät ole pelkistettyyn makuun;) Tulppaanit olivat ihan onnettomia, pioneita saan vasta huhtikuussa. Mur. Oi kauppatori, oi suomalainen kukkakauppias, sua ikävöin.

Iltaisin pihalta on kuulunut ihmeellistä kynsien rapinaa. Hyi. Yhtäkkiä tuli ikävä siilien tuhinaa. Täällä ei tietenkään ole siilejä. Se vihonviimeinen vompatti palaa varmaan taas kohta maisemiin, tai toinen suosikkini; rotta. Eivät ihan kelpaa korvikkeiksi.

On ollut monipuolinen, aika kiireinen viikko, kaikenmaailman yöheräämisten kanssa. Olen myös aloittanut uuden työprojektin, pitää mielen virkeänä. Tänään menen koululle vapaaehtoishommiin tietokoneluokkaan ja sitten on luvassa kaikenlaista kivaa lasten kanssa. Touhutätinä. Hoidan omaatuntoani, sillä huomenna, puoliltapäivin, tämä äiti lähtee viettämään tyttöjen viikonloppua San Franciscoon. Ah. Luvassa MOMA, shampanjaa, hyvää ruokaa ja seuraa. Paitsi, ettei mulla ole mitään päällepantavaa...

Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua sinnekin.
Tataa!

PS Ainiin, näiden hirveiden vastoinkäymisten joukossa; huristelin naama virneessä kotiin yhdestä kokouksesta, katto auki, kuunnellen Vain Elämää cd:tä. Yhtäkkiä joku takatukkajeesus pärähti viereiselle kaistalle Harlikallaan. (ei ollut muuten yhtään Jaxin näköinen) Hirveä pärinä. Ärsytti. Jäi siihen ihan viereen ajamaan, enkä päässyt ruuhkassa karkuun. Oli pakko kääntää volyymit kaakkoon, enkä silti meinannut kuulla Cheekiä. Kyllä elämä on välillä tosi raskasta;)