Wednesday, April 30, 2014

Kastelu

Se viikonloppu oli täyteen tupattu, kiireinen, mutta tosi kiva. Perjantaina alkoi lasten loma; spring break. Minä ajoin paikasta toiseen kieli vyön alla, sillä olin siirtänyt todo-listalta asioita aina huomiselle ja se huominen oli sinä perjantaina. Huhhuh.

Kun lauantai koitti, aloitin ruokien preppaamisen ja talon siistimisen. Kummipariskunta oli matkalla Los Angelesista meille sunnuntain ristiäisiä varten. En ehkä ajatellut ihan loppuun sitä, että ensin pitää emännöidä viikonloppuvieraat ja sunnuntaina pitää olla pöytä koreana, paikat puhtaana, itsekin jotenkin ihmisen näköisenä, ristiäisiä varten... örk. Sitten olisi maanantaina välipäivä ja tiistain koittaessa hakisin vanhempani lentokentältä.

Esikoisen ristiäiset olivat varsinainen hulabaloo. Tyttäreni päätti just sinä päivänä olla nukkumatta yhtään. Oli kuuma ja helteinen kesäkuu. Me olimme päättäneet tarjota monen ruokalajin päivällisen, Ei vaan kakkua ja kahvia. Mieheni päätti viime metreillä ajaa nurmikon ja saapui etuovelle hikisenä ilman paitaa samaan aikaan naispapin kanssa. Minä suhasin selkä hiessä, toinen silmä meikattuna vauva sylissä. Hermo saattoi olla hiukan kireänä. Avusta olin kieltäytynyt, tietty. Sehän on suomalaista.

Toisen lapsen kohdalla, appivanhemmat olivat meillä kyläilemässä muutaman viikon. Vauvalla ikää viisi viikkoa, taas helle.Tilasin enimmät ruoat valmiina. Hiki tuli silti. Hermokin saattoi olla hiukka kireänä. Eikä vain ruoasta.

Kolmannen kohdalla olin jo paljon viisaampi. Paitsi, että vielä lauantaiaamuna suunnittelin tarjoavani kolmea eri alkuruokaa ja lampaankyljyksiä pääruoaksi, kunnes armas mieheni kehotti miettimään uudestaan. Skippasin sit ne lampaat ja pyöräytin lihaisan perunasalaatin ja kolme suolaista piirakkaa. Hor d'oeuvrejakin oli vain kaksi ja hyvin riitti. Kakun tilasin valmiina.

Neljännen lapsen kohdalla ristiäiset pidetään kirkolla, jonka jälkeen mennään ravintolaan lounaalle. Paitsi, ettei neljättä tule. Just kun olisin oppinut tavoille.

Itse tapahtuman koen erittäin henkilökohtaisena ja intiiminä. Paikalle oli kutsuttu vain kummit, perheenjäseniä ja lähimmät ystävämme, jotka ovat myötäeläneet raskauteni ja joiden luona lapsemmekin olivat, kun olin synnyttämässä. Vanhempani olivat paikalla skypen välityksellä Suomesta, kummitäti Uudesta Seelannista.

Pappi päätti tuoda paikalle ystävänsä, mistä olinkin tietoinen. Aika omituista, ajattelin, mutten osannut kieltäytyäkään. Harmikseni tämä extra, ei sitten ymmärtänyt pysyä taustalla, vaan päätti osallistua juhlaan; oli aihetta tulla sinne eturiviin, kummien ja perheen joukkoon laulamaan (seriously?) , kyseenalaistaa ruokaa, selvittää suureen ääneen omiä mieltymyksiä ja ällötyksiä, ottaa ruokaa myös ensimmäisenä, vaikka paikalla oli vanhempi rouvashenkilö, eli anoppini. Käsi oli ojossa, kun shampanjaa kaadettiin.

Jouduin poistumaan sisätiloihin, kieltä purren, etten olisi sanonut jotain, mitä olisin katunut. Miksi ketään kiinnostaisi tämän vieraan ihmisen mielipiteet? Häntä ei oltu kutsuttu, hänen suhtautumisensa hanhenmaksaan tai mätiin ei kertakaikkiaan kiinnosta. Lähinnä suututti ja loukkaannuin. Verenpaine nousee vieläkin. Ja huom, me maksoimme tästä "kastelutoimenpiteestä" pitkän pennin. Pappi luki kaiken suoraan paperista englanniksi, toki teki myös meille palveluksen ja poikkeuksen. Ehkä aiemmat kauniit ja henkilökohtaiset kastetilaisuutemme olivat luoneet minulle epärealistiset odotukset. Mutta pääasia, että poika kastettiin. Tai kuten esikoiseni asian ilmaisee, kasteltiin. Case closed.

Tataa!

PS äitihän on aina ristiäiskuvissa hiukan pöllämystynyt. Ja Väsynyt. Niin olin minäkin. Siinä aamutohinoissa, en edes ehtinyt laittaa omia hiuksia; kuivashampoota, lakkaa ja tiukka ponnari. Kummivieraat ottivat rennosti, lähtivät onneksi kävelyllä ja jäätelölle lasten kanssa, jotta sain rauhassa häärätä. Ottivat aamupäivän niin rennosti, että onneksi olivatkin poissa tieltä. Tämän lapsettoman pariskunnan rouva ei sit oo mikään huushollaajatyyppi;) mutta fiksasi itselleen sellaiset kiharat muutamassa minuutissa, että olisi pitänyt mennä oppiin. 

Tsemppasin tilaisuudessa aika hyvin, osaksi siksi, että sen kuokkavieraan läsnäolo siinä papin vieressä, perheen ja kummien seassa aiheutti melkein kouristuksia. Tilaisuus lopetettiin laulamalla Ystävä sä lapsien. Ei sit tarvinnut laulaa sanaakaan ekasta säkeistöstä. Nyyh.

Tänään mennään wappupiknikille, Trööt- Hauskaa Wappua!!

Thursday, April 24, 2014

Luokkaretkellä

Pitää kertoa ristiäisviikonlopusta ja vanhempieni vierailun kohokohdista, mutta kronologisesta järjestyksestä viis, eilisestä pitää kirjoittaa ensin;

Olin lupautunut kuskiksi ekaluokkalaiseni vuoden viimeiselle luokkaretkelle. Täällä retkille ei lähdetä bussilla, vaan kuskit pitää löytyä vanhemmista. On luokkia, joissa kuskeja ei löydy sitten millään, ja luokkia, kuten molempien tyttärieni luokat, joissa kuskinpaikka pitää varata etukäteen, kun on tunkua. Nytkin, sain jättimaasturini kyytiin vain yhden extra matkustajan. Äidin mukana oleminen on lapselle erityisen tärkeää. Tälle nimenomaiselle retkelle oli extra-tunkua. Meitä oli seitsemän. Suurin osa työssäkäyviä äitejä, jotka olivat tajunneet viimeisen tilaisuuden koittaneen;) buhahaha

Aamu oli totaalinen kaaos. Ponkasin ensin itse ylös, jotta sain meikattua ja puettua. Vauva oli syönyt joskus neljältä, joten ajattelin tietty syöttää ennen lähtöä kello kahdeksan. Tyyppi nukkui niin sikeästi joskus seitsemän jälkeen, etten saanut hereille... Sitten piti valita tytöille vaatteet ja pakata lounaat, kuten joka lähes aamu. (tiedän; fiksut äidit valitsevat seuraavan päivän vaatteet valmiiksi edellisenä iltana. joojoo) Ainiin, ja syödä jotain aamupalaa, vaihtaa vaippa, pukea vauva ja saada koko sirkus autoon.

Starbucksin kautta koululle. Lapset ulos, vauvan luo äkkiä takapenkille; pikasyöttö, ennen kuin kokoonnuime luokan eteen hakemaan lapsia. Tässä vaiheessa tajusin etten ollut itse syönyt aamulla mitään. Nälkä alkoi kurnia.

Kun vihdoin pääsimme perille, Walden West centeriin,- aivan upea paikka! tajusin, etten voisikaan osallistua vaellusosioon. Edes isorenkaisilla vaunuilla ei ollut asiaa metsäpolulle ja jos ottaisin rintareppuun, hän heräisi, ja sitten pitäisi taas syöttää, vauva oli jo levoton. Jäin suosiolla jälkeen. Onneksi.

Ensin syötiin ja sitten alkoi kuulua ääniä. OuNou! sielujeni silmin näin sen extravaippanyytin eteisen lipastolla! Välihuomautuksena; olen suht rentona tämän kolmosen kanssa. Mitään diaper bagia en käytä, joten vaipat ja wipesit kulkevat käsilaukussa mukana. Ja kauhukseni se ihana uusi harmaa M Jacobs kuoli.  Yksi nappi irtosi ja nahkaan tuli reikä. Palautin sen, enkä ole löytänyt uutta tilalle, joten nyt käytän pienempää laukkua. Selityksen makua...

Anyhoooo, kakka tuli. Kuumeisesti etsin vaippaa ja löytyihän se! ja wipesit, juhuuu! Eiku auton etupenkille hoitopöytää ja vaihtoon. Menemättä yksityiskohtiin, oli aika ennätys. Tajusin samalla, että ne vaihtovaatteet olis aika mahtava juttu... Sanomattakin selvää, ettei tämä jäänyt tähän, vaan poika oli vasta pääsemässä vauhtiin. Vaippoja ei enää ollut, joten oli vaihtoehdot aika vähissä.  Mitään lehdistä kyhättyä tsydeemiä en ruvennut tekemään vaan annoin kylmän viileesti olla. Oh well.

Sitten oli experimentaatioiden vuoro. Tajusin liian myöhään, että experimentaatiot tehdään ötököillä! Ihoa oikein kutitti, kun piti pokkana vetää lapsille asemaa, jossa testattiin mustien koppakuoriaisten käytöstä kylmässä ja lämpimässä. YÄK. Onneksi en sentään joutunut ottamaan matoja käteen tai heinäsirkkoja! tai sellaisia ihan kamalia tuhatjalkaisen näköisiä pötiköitä. Me muutamat äidit pälyilimme toisiamme kauhuissamme, mutta toimeen oli ryhdyttävä.

Yhden pojan äiti, joka on aina ihanan tyylikäs britti, tuli kuiskaamaan minulle, että nyt kun sinulla on poika, tulevat usein esittelemään ötököitä. Hän ei kuulemma kilju, vaikka haluaisi,vaan katsoo vaan kaukaa ja kehuu. Sanoi, että jos alkaa kiljua, pojat vain innostuvat ja saattavat sitten oikein innostua. Good Point, vaikka osaavat ne tytötkin...

Kun vihdoin pääsin iltapäivällä kotiin, vaipat oli vaihdettu, vauva pesty, rojahdin sohvalle katsomaan äänitettyä Real Housewives of New Yorkia. Hain lapset vasta viime minuutilla iltapäiväkerhosta ja illalliseksi ehdotin  Eiks oiskin hauskaa - mentaliteetilla - sandwiches & soups - lapset innostuivat, jee äiti! Tosiasiassa olin aivan tasaraha, enkä jaksanut tehdä kunnon ruokaa... Whatever works...

Tataa!

PS esikoiseni tykkää eläimistä. Koulussa oli käynyt joku Reptile Man esittelemässä käärmeitä ja muita ällötyksiä. -Äiti, siellä oli most beautiful snake, Albino Boa! Miten joku voi käyttää samassa lauseessa sanoja beautiful ja snake;) Siitäpä hän saikin idean. -Äiti, saisinko sen reptile manin meille mun synttäreille? Toisi mukanaan kaikki käärmeet ja liskot!?!!,´- Joo, et saa.

Monday, April 21, 2014

Hei hulinaa

Kamalan pitkä blogitauko alla, anteeksi ja I will be back this week! Olen emännöinyt kaksi viimeistä viikkoa, on ollut ns houseguests pariin otteeseen, kummivanhemmat ja omat vanhempani olivat täällä, oli ristiäisiä ja synttäreitä ja ihan vaan vilinää. Sitä aina luulee pystyvänsä enempään, kuin mitä sitten pystyykään. En opi ikinä. Nyt sitten pyykätään, siivotaan, järjestellään, maksetaan laskuja, ryhdistäydytään kunnolliseksi;) Ja nukutaan vuosi.

Olen käynyt kerran zumbassa lapsen saannin jälkeen ja vaikka kuinka vakuuttelin itselleni, että urheilen, kun meillä on vieraita, keskityin kuitenkin syömiseen, juomiseen ja nautiskeluun. Meillä oli helteitä, joten hengasimme poolilla margarita kourassa. Saunakin valmistui ja mieheni hankkima jättimäinen savustuspönttö sai kyytiä.

Paluu arkeen on vaikea ja ankea. Jäähyväiset, vaikka vaan väliaikaiset, tuntuvat vaan vaikenevan vuosi vuodelta. Talokin tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta. Poikani pälyilee ympärilleen; missä on kaikki viihdyttäjät, hymyilevät naamat, syliin ottavat lepertelijät? On tyydyttävä äitiin.

Palaan pian! Tataa!

Thursday, April 3, 2014

Varusteurheilua

Ensimmäisen lapsen aikana kaikki ostettiin uutena. Vaikka järki sanoi, että käytettynäkin voi ostaa, tuntui tärkeältä ostaa uutena. Oli kaikenmaailman härpäkettä, mitä luuli tarvitsevansa, mikä mahtava uhri ensimmäistä lastaan odottava äiti onkaan markkinoijille, saati sitten hormonihuuruissa kulkeva tuore äiti;)

En kertaakaan matkustanut vaunujen kanssa; tuntui jotenkin hankalalta roudata niitä ja monilla tutuilla rattaat hajosivat matkalla. Sen sijaan vajaa kolmekuinen tyttäreni kulki rintarepussa Keski-Euroopan reissullamme. Ensimmäisellä Lapin reissulla kannoin selkärinkassa, vedin ladulla ahkiossa ja kävelyillä (porontaljan päällä, makuupussissa) pulkassa.  Rehellisyyden nimissä ostimme tänne anoppilaan matkarattaat, syöttötuolit ja autoistuimet, sillä viihdyimme aina muutaman viikon kerrallaan.

Silloin, noin kymmenen vuotta sitten emme kertakaikkiaan löytäneet täältä vaunuja kunnon kopalla. Kaikki olivat kevyitä matkaratas-versioita, joiden selkäosan sai just ja just makuuasentoon. Katsoin aikoineen kun vauvoja kiikutettiin heppoisissa sateenvarjorattaissakin istuma-asentoon köytettyinä, pää retkottaen, iästä riippumatta. Muuttokuormassamme matkasi aikoinaan mukana ensimmäiselle lapselle ostetut juoksuvaunut; Hartanin kolmipyöräiset Skaterit, ihan varmuuden vuoksi;) (suosittelen  lämpimästi*****)

99,9% lapsista nököttää täällä tuntikausia autokaukalossa. Kaikki rattaat ovat autokaukalo+ rattaat settejä. Hirveätä selälle!  Ja vaikken mikään ergonomiafriikki olekaan, nytkin vauva sylissä tyynyn päällä, jonka yli kurottelen koneen näppikselle;), en hanki hypytyskeinua, joka edesauttaa varvasaskeltamista, enkä sitä söpöä maantiekiitäjää, siis babywalkeria. Niistä walkereista tulee aina mieleen Noidat-leffan loppukohtaus.  Saa vauva olla lattialla jumppaamassa ja kehittymässä, välillä sitterissä. Isompana meillä sitten leikitään kolmijalkaisella käpylehmällä, perkele ;) Ja puhallellaan pajupilliin.

On ajat muuttuneet; tämä on viimeinen lapsi,ostan tavarat käytettynä ja myyn sitten eteenpäin tai lahjoitan. Uutena ostettiin vain autokaukalo.

Pienellä viitsimisellä, tein aivan mahtavat löydöt! Ei ole Craigslistin voittanutta;)  Kävin ensin hypistelemässä matkarattaita kaupassa, (olisi anopin autotallissa yhdet, mutten tykkää niistä enää..) sopivat löytyivät; Quinnyn Buzz rattaat. Sitten googlaamaan. On ikävä todeta, että käytän isoimmissa hankinnoissa kauppoja lähes aina nykyään vain showroomeina ja ostan netistä..

Myyjän luo ajaminen on aina jännää; sitä tietää jo talon ulkopuolella, oikeastaan jo alueesta, tuleeko kauppoja vai ei. Huoliteltu puutarha ja VW Passat pihalla. Joo, nappi! Myyjä oli todella viehättävä, sain monen sadan rattaat pilkkahintaan; satasella(!) ja antoi mukaan vielä käyttämättömät, hyttysverkon ja sadesuojan ja Bugaboon cupholderit. Kiitos, nam.

Samantapainen tarina pinnasängyn kanssa. Aloitin design sängyistä, halusin yksinkertaisia linjoja ja tummaa puuta. Googlauksen kautta löytyi sopiva ja taas Craigslistalle. Muutaman vkon kuluttua; BINGO. Oven avasi saksalaismies, Guten Abendien jälkeen jättimäinen täysipuinen tumma sänky olikin jo Eddien kyydissä. Kaikki ruuvit olivat ziploc-pussissa siistissä järjestyksessä. Alkuperäiset kokoamisohjeetkin. Ihanaa, kun stereotypiat ovat totta, varsinkin tällaisessa tapauksessa;) Sänky on amerikkalaisen iso, ja muuntautuu moneksi, eli poikamme saa sen mukaan vielä yliopistoonkin;) Laitetaan vahinko kiertämään; itse nukuin Muuramen kasvaa lapsen mukana-sängyssä koko lapsuuteni. Vain patjaa vaihdettiin.

Kirsikkana kakussa; minulla oli visio pinnasängyn tekstiileistä, mutten ollut nähnyt sellaisia missään. Halusin värien sopivan makuuhuoneemme sisustukseen ja olevan aika neutraaleja. Ja taas- Bingo! Alen viimeinen kappale pienestä nettikaupasta. Jihuuuu! Kun poika siirtyy omaan huoneeseen, teen siitäkin aika neutraalin. Taulut ja lelut voivat antaa väripläjäyksen.

Aurinkoa!
Tataa!

PS Arki pyörii siis eteenpäin, poika kasvaa kovaa vauhtia, tyttöjen mustasukkaisuus hellittää, nyt kun veli suo heille ihania kuolaisia hymyjään ja selvästi innostuu heistä.  Luvassa tooodella kiireinen viikonloppu; toinen kummipariskunnista saapuu meille viikonlopun viettoon Losista ja sunnuntaina vietämme perinteisesti ristiäisiä kotona. Maanantaina siivoan sitten hullun lailla ja tiistaina saamme vanhempani taas tänne.

Kunhan pojan rytmi vähän säännöllistyy, kirjoittelen useammin!
Rakas ystävättäreni lähetti tämän pehmon. Mahtava;) ja ehkä hiukan pelottavakin.