Monday, July 20, 2015

Staycation ja staycation

Miten minusta tuntuu, että teen koko ajan ruokaa. Pöytä katetaan ja korjataan muutaman tunnin välein, tiskikone huutaa taukoamatta. Jollain on koko ajan nälkä, yhdellä kakat housussa. Kunnianhimoisten suunnitelmieni mukaisesti lähtisimme joka aamupäivä joko pyöräillen tai kävellen kuntosalille, puistoon tai tekemään jotain muuta aktiivista. Kappas, tämä suunnitelma ei sit oo ihan toteutunutkaan.

Sain ostettua pyöräilyä varten pienimmälle ihanan nokka menosuuntaan matkaavan istuimen. Asensin sen ihan puuhapetenä, intoa puhkuen itse paikoilleen ja sitten; ei helevete. Se ei sovellukaan minun pyörääni. Tangon ja istuimen väli on liian pieni, tai minä liian iso. En saa lasta siihen, kun en pysty samaan aikaan tasapainottamaan pyörää seisoen hajareisin siinä satulan ja istuimen välissä. Poika näet jo hihkui innosta! Voihan nenä. Tästä tulikin kallis keikka. Tarvitsen uuden pyörän. Oh well.

Monet tuttavaperheet ovat myös maisemissa, mutten minä ainakaan joka päivä jaksa lasten kavereita kaitsea. Sue me. Minun mielestäni päivän ohjelmaksi käy hyvin esimerkiksi autopesu, ruokakaupassa asiointi ja uiminen. Ei - Ai miten niin ei?! Jäätelö on kuitenkin yhdessä, mansikka toisessa kädessä lähes koko ajan....

Olenhan minä lapsia paljon leikittänyt, altaassa kiljuu monta kertaa viikossa lasten kavereita ja on me koluttu minigolf-radat ja käytiin me vuosien suunnittelun jälkeen Mystery Spotissakin! ja vielä kaveriperheen kanssa- mitä luksusta! Silti. Hauska paikka, mutta sinne olisi pitänyt varustautua treenikamoissa tuon pienimmän kanssa, tuli aivan hurja hiki, pitäessä häntä jotenkin aisoissa. Paikan omituisen painovoiman takia, poika olisi mennyt pää edellä milloin minnekin, ellen olisi pidellyt koko ajan sylissä tai kaksin käsin kiinni. Rattaita sinne ei saa viedä, joten selkärinkka tai rintareppu olisi ollut ehdoton. (molemmat olivat järkevästi kyllä mukana- autossa...)

Kotona "lomaillessa" kodin työt tulevat väkisinkin tehtyä, pyykkikasa ärsyttää, työhuone pitäisi järjestää, oma vaatekaappi kaipaa päivitystä ja raivausta, lasten kaapeissa pitäisi taas tehdä inventaario, jotta kouluvuoden alussa sieltä löytyisi sopivia farkkuja, paitoja, tunikoita, leggareita jne jne. Kotona ollessa jaksan myös perheen ainoana jäsenenä hermostua sotkuista, petaamattomista sängyistä, kesken jääneistä leikeistä, (lue: pikkuauton tai legon päälle astuminen tuntuu aina yhtä hyvältä). Olen kyllä miettinyt taas lakkoa; jos ei kerran muita häiritse, ei minuakaan! Öööö, ei onnistu. Ei muuta ku hommiin!

Lisäksi jämähdän turhan usein tietokoneelle, ensin töitä tehden, sitten jotain ihan muuta. En varmasti ole ole läsnä, kuten minun hyvänä äitinä kuuluisi olla. Nytkin istun tässä naputtelemassa, lapset altaassa, kolme kaveria kylässä, pienin päiväunilla. Kyllä noista 8-10 vuotiaista tytöistä ääntä lähtee. IIK ja kika kaka kikakaka tihihihi.

Sitten, välillä katson ympärilleni ja totean, että meillä on kyllä lomalaisiksi hyvät puitteet ja voisin hyvin vaan olla möllöttääkin. Rentoutua ennen seuraavaa rupeamaa, syksyä. Säätkin suosivat; altaan vesi 28 asteista, ilma koko ajan yli 30 - aurinko jaksaa paistaa, varjoon vetäydytään, että pystyy hengittämään kuumuudessa. Niin, että vaikka nyt vähän valitankin, kun ei ehkä ole omia virikkeitä nyt juurikaan, ni ehkä silti selviän. just ja just.

Totuuden nimissä minulla on taas koti-ikävä. Siksi vähän harmittaa. Istuisin mieluiten jossain saaressa, kannon nokassa tai kalliolla, lonkeroa juoden vaikka vesi-tai raesateessa. Nauttikaa te siellä uusista perunoista ja kaloista, ihanan vihreässä Suomessa. Me kärvistellään täällä super kuivassa ja kuumassa Kaliforniassa;) Tytöt laitan lähiclubille uinnin tekniikkatunneille täksi viikoksi, jos vaikka tulisi itsekin urheiltua? ja onneksi sain varattua meille pienen beach getawayn reilun viikon päähän. Aika raskasta hommaa olla kymmenen viikkoa entertainment troops- yrittää keksiä jotain kivaa aktiivista touhua lasten kanssa, mutta eiköhän tää tästä! Muistelen tätäkin kesää varmasti kaiholla, kun lapset ovat isompia.

Tataa!

PS et niinku staycation. Ei tällä kyllä, kuuden viikon kokemuksella, ole mitään tekemistä vacationin kanssa.  Tämä oli hyvä  ja tuossa yläkuvassa mun posse;) Voisi sitä huonommassakin seurassa kesäänsä viettää. Jatketaan! Palaan pian!




Monday, July 6, 2015

Straight and Supportive

Tiedätkö sen perheen, joka harrastaa, tekee yhdessä kaikkea kivaa, ovat viikonloppuisin heti aamusta liikkeellä? No, me oltiin just se perhe yhtenä viikonloppuna. Se kävi vähän vahingossa, sillä ehdin jo huokaista, ettei tänä viikonloppuna ole mitään suunnitelmia tai vieraita tulossa.

Lauantai aloitettiin perinteisesti zumbaamalla, mieheni tyhjentäessä viimeisiä rippeitä anopin autotallista. Talo on laitettu vuokralle ja jonkin verran on kuhinaa ollutkin. Saisi nyt mennä nopeasti, samoin kuin Suomen kotimme! Me olemme remontoineet taloa neljä kuukautta. Aluksi piti vaan laittaa "pinotexia pintaan", mutta mopo lähti käsistä, yllätys yllätys,  ja nyt on kyllä kuin uusi, eli hieno tuli.

Sitten, mieheni ehdotti, että suuntaisimme San Josen kirpparille. ? Apua. Kotimme tursuaa extra tavaraa jo nyt. Mitään ei sitten ainakaan osteta.

San Jose Flea Market on iso. Se jakautuu eri osioihin; farmers market, uudet tavarat ja perinteisempi kirppari. Me saavuimme paikalle aika myöhään ja keskityimme ruokaan, sekä farmers markettiin. Jättimäisiä avocadoja, persikoita, mangoja, ihania mausteita, erilaisia pähkinöitä, tuoremehuja, hedelmäsalaatteja. Paljon maistiaisia, paperilautasille lätkistyjä, paloiteltuja hedelmiä - gääg, sitä -varma vatsatauti-osastoa ;) Uusien tavaroiden pienen kaupan kokoiset kojut myivät samaa krääsää, polyesterihousuja ja hameita, reppuja, lippiksiä jne. Me söimme meksikolaista ruokaa, joimme ihania tuoremehuja ja napsimme maustettuja pistachioita. Ainoa tavara, minkä ostimme, oli tyttäreni pakkosaada- kendama. Fiuh. Poistuessamme alueelta, lentokone piirteli taivaalle tämän. Peace.


Illaksi suuntasimme- taas- Campbellin old towniin. Olemme "siirtyneet" sinne sen mutkattoman viehättävyyden takia. Santana Row on ihana, Los Gatos downtown myös, mutta Campbellissa on oma viehätyksensä. Erityinen suosikkimme on Sushi Confidential. Saavuimme paikalle happy hourin juuri loppuessa ;) Jälkkäri nautitaan poikkeuksetta Willow Glen Creameryssa, joka oli yhtäkkiä vaihtanut numensä Campbell Creameryksi.

Noniin, ja sitten asiaan. Supreme Court julisti perjantaina, että homoavioliitot sallitaan Usan kaikissa osavaltioissa. San Franciscon Pride kulkue olisi tulevana sunnuntaina, me asumme melkein hoodeilla, hmmm, Tämä olisi nähtävä!

Aamulla reippaana ylös, sirkuksen jäsenet koolle, vaippaa, välipalaa, vesipulloja mukaan ja autoon mars! Vaikka Waze väitti, että ajelisimme keskustaan muitta mutkitta, olimme vähänniinku luvanneet lapsille junamatkan ja parkkipaikan löytäminen on aina oma jumppansa  - siis San Brunon asemalle ja siitä Giants fanien kanssa junaan. Kotipeli.

Mitä menoa ja meininkiä, sateenkaarilippujen liehua. Sekaan siis. Ostimme heti oman lippumme ja lapset saivat sateenkaaren väreissä isot ilmapallokimppunsa. Kulkue oli alkanut jo klo 10:30, ja vaikka emme olleet paikalle ennen puolta päivää, loppua ei näkynyt. Mukana oli mm Facebookin LGBT porukka, Asia SF, Netflix etc etc. (jos Asia SF show ja dinnet on vielä kokematta, suosittelen lämpimästi, anteeksi toisto!)

Suurin anti oli ihmiset. People watchingia parhaimmillaan. Stereotypioita, hauskoja asuja, aivan kamalan pelottavia ilmestyksiä, törkeitä näkyjä ja vaan meitä taviksia. Siellä marijuanan ja pissan hajuissa kulkivat juhlijat, homelessit, huumeidenkäyttäjät ja muut kaikki sulassa sovussa. Sanoin enemmän kuin kerran lapsille; Älä katso, kävele ohi, katse eteenpäin, vauhtia! Wappu on steroids.

Pieni plänttä oli aidoin rajattu perheille- Celebrate all families - suuntasimme sinne. Lapset saivat hetken leikkiä kiipeilytelineissä, vessat olivat huippusiistit, oli jopa vaipanvaihtopiste tarvikkeineen. Me olimme se toinen heteroperhe paikalla. Mutta, parin tunnin hälinän jälkeen oltiin ihan loppu. Tuli käveltyä hirmuiset matkat ja melu oli kova.

Kirsikkana kakussa, huomasimme noin neljän kortteli päässä, että junamme lähtisi 7 minuutin kuluttua ja pistimme juoksuksi. Kirjaimellisesti. Mieheni juoksi tyttöjen kanssa edeltä; tyrmäsivät joka toisen kävelijän ilmapalloillaan ja tanner vaan tömisi, kun huusin, - Excuse meee - On your left! ja puskin juoksurattailla ohi;) Ehdittiin. Oli suht raikas olo istua täyteen ahdettuun junaan, hikinoron valuessa pitkin selkää. huhhuh.

Kivaa oli. Maailma on muuttunut.
Tataa!

PS tämä oli ensimmäinen pridemme, mutta koimme, että juuri tänä vuonna sinne on mentävä. Olisi myös kiva lasten nähdä ja kokea. Minä julkkisbongailin; Andy Cohen seisoi kaiteella katsoen kulkuetta, huikkasin - Hey Andy! (ja pitchasin nopeasti Real Houseviwes of Silicon Valleyn, ojentaen käyntikorttini, hehheh. )