Pieni paniikki. Päätin vihdoin ottaa siivoojat. Suomessa meillä kävikin siivooja koko ajan, mutta täällä, jotenkin ajattelin, että siivoan itse - teenhän töitä kotoa ja on aikaa. Itse itseäni huijaten, buhahaha. En ole mitkään neat freak, joten en sit oo koko ajan kuuraamassa. Onneksi meillä käy paljon vieraita, joten joudun senkin takia viihtymään luutun varressa. Meillä on aina mielestäni suht siistiä, muttei ehkä kiiltävän, squeaky clean, puhdasta. Sitä paitsi, puhaltava lämmitin tai vaihtoehtoisesti ilmastointi antaa oman osansa pölyyntymiseen, unohtamatta katupölyä, siitepölyä jne . Liukuovia pidetään auki päivittäin. Niin, se katupöly....hehheh. Oli mikä oli, nyt luovutin.
Täällä suhde aloitetaan syväpuhdistuksella - deep cleaningillä. Vähän niinku, lataapa pöytään koko historia, joka sitten puidaan kunnolla, ennen kuin päätetään tuleeko tästä mitään;) Tiimi saapuu paikalle kumihanskoineen ja kloriineineen ja kuuraa katosta lattiaan kunnolla. Kuulemma saavuttaakseen maintenance levelin. Ai, onks täällä niin likaista? No ei, mutta näin homma laitetaan aina alkuun. Arvatkaa vaan mikä paniikki! Katsastus ja arviokäynnillä tiiminvetäjä sanoi, että minun tarvitsee vain de-clutter, ja tulevat sitten. Se rikki poksahtanut iso tv oli olohuoneessa, ovenpielessä viisi jättikassia Goodwill-kamaa jne jne, mutta onhan tätä tavaraa muutenkinn liikaa. Nyt olen sitten pikkuhiljaa järjestellyt, pakannut pois ja lahjoittanut ylimääräistä tavaraa. Ollaan vasta alussa, huoh.
Pahin ongelmani on eri puolelle kotia siunautuvat "kasat." Näissä kasoissa on papereita, muistilappuja, todo-listoja, alennuskuponkeja, jokunen lehti jne jne. Ja mihin hemmettiin laitan kaksikymmentä paria aurinkolaseja,jotka nököttävät rivistössä keittiön tasolla? Niitä tarvitaan päivittäin ja vaihdetaan asujen mukaan...
Parasta tässä on se, että taas siivotaan ennen siivoojan tuloa...Ehkä inspiroidun siivoamaan myös vaatekaappini. Se on ollut todo-listalla jo kauan. En muuten tällä kertaa jätä sinne mitään, jos vielä jonain päivänä mahtuisin näihin-housuja. Jos jostain kumman syystä olen muutaman kuukauden kuluttua tosi hoikkis, ostan uudet. Nyt katson yksiä farkkushortseja, ja oikein naurattaa, onks nää nukelle?
Tässä elämäntilanteessa huomaan päivittäin asioiden jäävän puolitiehen. Todo-listalta saan tehtyä korkeintaan kolmasosan. Siirrän suosiolla "huomiselle", manana manana, ja niinpä tämäkin postaus tulee "after the fact" ja moni muu on onnettomana luonnoksena...Siivoojatiimi tuli ja meni. Sanalla sanottuna, they don't mess around, no pun intended;) Kuurasivat, järjestivät, petasivat sängyt uusiksi (ensi kerralla saavat vaihtaa lakanatkin), wow. Lapset kiljuivat kotiin tultuaan. Tjaa, ei täällä nyt niin likaista ollut? vai oliko.. Kyllä kiljuminen johtui osaksi viikatuista vessapapereista;) yläkuvassa.
Jopa mieheni, joka ei itse siivoa, mutta on kriittinen muiden jäljestä, oli tyytyväinen. Money well spent.
Saavat tulla uudestaan;)
Ihanaa aurinkoista keväistä viikonloppua.
Tataa!
PS Viikon kohokohtana oli koulun Variety Show. Tässä kaiken keskellä tein yksinkertaisen koreografian tytöille ja he tanssivat Katy Perryn ROARin tahtiin oman numeronsa. Minua jännitti enemmän kuin heitä. Päädyimme tuohon kappaleeseen siksi, että esikoistani kiusattiin ja hän oppi, kantapään kautta, vihdoin puolustamaan itseään! Olen hänestä erittäin ylpeä.Tämän laulun sanat sopivat tilanteeseen kuin sialle otsatukka.