On se aika vuodesta, kun olen siirtynyt lähes 100%sesti käyttämään mekkoja.
Niitä ei voi ikinä olla liikaa. Juuri, kun olen löytänyt jonkun ihanuuden, bongaan jo seuraavan. Yksikään ei muuten jää käyttämättä, sillä lämpöäkin riittää huhtikuusta lokakuuhun. Ostan siis tarpeeseen. Myös heräteostokset ovat joskus säväyttäviä, ainakin sillä hetkellä,kuten kuvassa näkyvä kirjava sinapinkeltainen(kolmas oikealta); tämä on sivusilmällä herätteenä bongattua-osastoa. On ollut vasta kerran päällä, asustan paksulla vyöllä. (aika hauska yksiolkaiminen, mutta mekko kaipaa ehdottomasti vyön, joka taas ärsyttää minua. Maxi on parhaimmillaan, kun se laskeutuu vapaasti. Saa siis nähdä löytyykö piankin kotikirppiskasasta...)
Listallani kummittelee kirkkaanvihreä mekko. Bongasin yhden hyvän lehdestä, revin sivun irti ja lähdin sovittamaan. Eipä liikkeestä löytynytkään, eikä netistä. Nyt se häiritsee minua, enkä tietty löydä sitä mistään. ARGH. Näen jo itseni kipittämässä se päällä asiakastapaamisiin syksyllä.(ilman sitä, en ehkä voi elää)
Nämä on just niitä juttuja, tiedäthän; seisot vaatekomerot auki, silmäilet tankotolkulla rätei ja lumpui. MIKÄÄN ei näytä hyvältä. Mulla ei oo mitään päällelaitettavaa! Silloin se iskee tajuntaan, kuin salama. Tänään on just se päivä, kun käyttäisin sitä kirkkaanvihreää mekkoa!
Harvoin olen katunut yhtään tehtyä vaateostosta, mutta ostamatta jättäminen on harmittanut. Varsinkin, jos jonkun kivan jutun on bongannut matkoilla, muttei olekaan raaskinut ostaa. Monia ihania juhlamekkoja olenkin sitten myynyt eteenpäin uuteen kotiin, yhden käytön jälkeen;)
Googlaan tv-sarjoissa ja elokuvissa bongaamiani asuja, joskus löydän ne, joskus en. Viimeinen löytöni tuli liian myöhään, koot olivat loppu, se oli tämä. Olen varma, että tästä olisi tullut yksi suosikeistani! Rakastan off the shoulder-juttuja!
Pahinta on löytää joku täydellisyys ja sitten huomata, ettei sitä voi käyttää oikeastaan kuin illalliskutsuilla, omassa kotona. Ne on niitä tämän-laitan-kun-istun-Napassa-hotellin terassilla-shaali-olkapäillä- nautiskellen-hyvää viiniä-niin-kuin-Sideways-elokuvassa-mekkoja;) Töihin niitä ei voi laittaa; ovat joko liian avonaisia, rentoja tai juhlavia. Normipäivänä asioilla niissä näyttää liian pukeutuneelta. Niitä löytyy kaapista aika monia... Täydellisia mekkoja, mutta hiukka rajallisella käytöllä; samaan kategoriaan menevät trikoiset jumpsuitit. Mahtava vaate! Super mukava, mutta pitäisi olla 10cm pidempi ja ainakin 15 kiloa laihempi, jotta se näyttäisi oikeasti hyvältä. Niissä hillun siis enimmäkseen kotona, perheen kesken tai livahdan pedikyyriin.
Nyt pitäisi pakata Losia varten. Onneksi mekot menevät pieneen tilaan, jos en osaa päättää mitä otan, sillä mistä sitä tietää millä tuulella sitä siellä on?! Enkä halua pakon sanelemana astella vaatekauppaan;) Rivissä tämän hetkiset maximekkoni, eiköhän tuostakin jotain mukaan lähde niiden lyhyempien lisäksi.
Ohjelmassa myös yhdet juhlat. Tapaan tällä kertaa mieheni vanhoja naispuolisia kavereita, joitakin ensimmäistä kertaa ja tiedän joutuvani todelliseen syyniin. Laukkuun on siis pakattava myös litistää, kuristaa, nostaa, kohottaa-kokovartalo spanxit, clip-on-hair (?) ja paljon meikkiä;). Saatan olla enkelten kaupunkien kekkerien ainoa luomutuote. Ei muuta ku peukalot pystyyn, kyynärpäät taakse ja Make it work! Mukavaa viikkoa.
Tataa!
