Sunday, April 29, 2012

Hauskaa Wappua!

Vappu kuuluu lempparijuhliini. Tuli tenkkapoo. Vappu keskellä viikkoa, ei vapaapäiviä, kaivari liian kaukana, asialle oli tehtävä jotain. Järjestin siis ex tempore wapun uusille ihanille ystäväperheillemme täällä. Serpentiiniä, ilmapalloja, boolia. Check. Wappupiknikki nyyttärimeiningillä, omalla pihalla. Uitiin, grillailtiin ja pidettiin oikein hauskaa. Mukana olleet teekkarit hoitivat lauluosuudet aika unohtumattomasti (eipä ainakaan sitä vompattia näkynyt;). Rouvat nauttivat ensimmäisen kuohuvansa uima-altaassa, serpentiinit kaulassa, bikineissä. Aika kivaa. Hauskaa wappua ja rullaatirullaa!

Wednesday, April 25, 2012

Viheliäinen Vompatti

Olo on kuin tyhjällä ilmapallolla. Kaksi viikkoa meni ihan siivillä, vaikkei me "mitään tehtykään". Olimme sopineet, ettemme kuumalla kelillä istu tuntikausia autossa, emmekä näin tehneet. Pisimmät reissut teimme tuttuun Santa Cruziin ja Half Moon Baylle. Sää suosi lomasuomalaisia ja suunniteltua staycationia; lämpö kohosi neljänkympin paremmalle puolelle, fiilis oli rento ja rakastava.

Oli ihan mielettömän hauska osallistuttaa vanhempiani meidän perheen uuden elämän arkeen. Tennistunnit ja uimakoulut, ruokakaupat ja muut. Amerikankävijöinä mikään ei ollut ihan uutta, mutta kyllä gallonan maitotönkkä aiheutti huvittuneisuutta aamiaispöydässämme. Parilla viinitilalla käytiin ja naureskeltuamme Picchetin varoitusmerkille, villien riikinkukkojen ja sisiliskojen lisäksi, isäni melkein astui käärmeen päälle. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riitti.

Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen ruoista, joita söimme. Nautiskelijoina herkuttelimme  äyriäisillä, lihalla, kalalla, etanoilla, simpukoilla, you name it. Urheilut jäivät niin sanotusti vähemmälle. öh. Vietimme myös kahdet syntymäpäivät, joten kakkujakin syötiin ihan huolella. Äidin kanssa tehoshopattiin; oli vähän ihmeissään itsekin, että joutui tekemään päätöksiä niin nopeasti, mutta teimme aivan mahtavia löytöjä. Uusi matkalaukkukin piti hankkia;) Yksi iltapäivä oli pyhitetty autokaupoille. Kiersin niitä isän kanssa muutaman tunnin ja mietimme eri vaihtoehtoja. Minun täytyy palata koeajamaan; siitä sitten lisää. Kuume nousee ja minusta on kuulemma tulossa kestämätön kuski; ulvon aina nähdessäni tiettyjä autoja ja teen kuulemma ärsyttäviä moottoriääniä..Omasta mielestäni olen viileä. Äärettömän viileä, etten jopa yybercool.

Vauhdikkaista tilanteista; Takapihallemme on ilmestynyt uusi elukka. Viheliäinen Vompatti, siis opossumi. Se on kissan kokoinen, kamalalla rotan hännällä varustettuna ja se löntystää aidallamme iltaisin. Minä en pidä siitä. Se puistattaa minua joka kerta. Haluan, että se vaihtaa reittiään. Laitoin siis iltaisin ns vompattivalon päälle ja omalta paikaltani ruokapöydästä kuikuilin aika ajoin pihalle. 

Se katosi muutamaksi illaksi, tullakseen taas esille, viimeisenä iltana. Ehtimättä ajatella, huusin VOMPATTI!, pomppasin ylös pöydästä ja ampaisin liikkeelle. Muut taisivat vähän säikähtää äkkinäistä liikettäni... Tarkkaa toimintasuunnitelmaa ei ollut, mutta pihalla oli sopivasti iso korillinen sitruunoita ammukseksi. Siinä adrenaliinihuumassa en kuitenkaan huomioinut kaikkea, ja vetäistessäni takapihan liukuoven auki, en tajunnut, että screendoor, verkko-ovi, oli kiinni. Säntäsin siis suoraan, vauhdilla ja voimalla verkko-oveen, irroittamalla sen samalla kiskoiltaan.

Siinä sitten seisoin pihalla, maksimekossa, ruutukuvio painautuneena naamalle, puolitoista metriä leveää verkko-ovea kannatellen, sydän vimmatusti hakaten. (Onneksi en mennyt sen läpi ja rikkonut sitä...) Viheliäinen Vompatti käänsi päänsä hitaasti melua kohden ja jatkoi sitten matkaansa puiden taakse. Olin näkevinäni vahingoniloisen hymyn sen inhottavalla pitkulaisella naamalla, kun tuijotin sen kulkua hölmistyneenä ovi kädessä. Ensi kerralla olen valmis. This means war;)

Tataa!

Thursday, April 19, 2012

Muskeliautot

Tidididittidiiiiiiii, minulla on uusi pakkomielle. Muskeliautot. Joo, muskeliautot. En ehkä ole kertonut sitä, mutta olen kasvanut autoenthusiastien kanssa. Ajoin Usassa 16-vuotiaana ajokortin ja ajelin perheen uudella iso moottorisella Cougarilla ja old school Chevy vanilla ensimmäiset mailini. Opettelin heti käsijarrukäännökset ja miten neliveto käyttäytyy hangessa. (Viime talvena puhuin itseni sakoista, kun upeana kevättalvisena päivänä, huom!tyhjällä tiellä, kokeilin miten liukkaalla lähtee. ) Kaikki, mikä murisee kiehtoo; klassisista vanhoista autoista uusiin, moottorikelkoista, mönkijöistä, veneisiin jne

Pyöräilystä en välitä. Jos allani on renkaat, allani on oltava myös moottori. Mieluiten iso moottori ;)  Perheemme naiset ovat hyviä kuskeja ja ajamme isoilla autoilla. Emme tupeksi liikenteessä tukkimassa kaistoja, aja selkänoja 90 asteen kulmassa tai kolhi autoja keskustan Stockan parkissa. Mitään "kauppakasseja" ei harrasteta.

Täällä olen kuin karkkikaupassa; amerikkaisten autojen tarjonta räjäyttää tajuntani! Mikä mahtava unexplored territory. Eurooppalaiset ja japanilaiset ovat jotenkin niin tuttuja. Borderline booooring. (Tosin katselen Lexusta ihan uusin silmin)  Nyt suuntaan katseeni Dodgeen, Chryslereihin, Chevroletteihin ja uuteen Mustangiin. Haluan, että autoni murahtaa käyntiin. Tämän lisäksi haluan sen avona. Ikävä kyllä perhetilanne deletoi muutaman aika mielenkiintoisen vaihtoehdon pois, mutta valinnanvaraa on silti aika rutkasti.(pikkupiru olkapäällä kuiskii: osta kaksipaikkainen, silloin voit aina sanoa; ottaisin teidät mukaan, mutta autooni ei mahdu buhahahaha) Innostun nollasta sataan aika nopeasti, enkä pääse tästäkään asiasta yli, autokuume on kova. On päästävä koeajoille. Heti.

Mieheni pyörittää päätään, mutta antaa minun häslätä. Itse haaveilee Corvetesta. En tykkää. Muutamalla kaverilla on possuja. En ole ikinä ymmärtänyt Porshen viehätystä eikä veljeni ole antanut minun tyypata omaansa, joten uskon, että ajo-ominaisuudet ovat samat kuin miltä se kuulostaa; kuplavolkkarilta;) Kuplavolkkari kuuluu tosin lempiautoihini. Omistin paloautonpunaisen vuoden 1972 kuplan, joka toimi kuin enkeli. Lisävarusteena bensakäyttöinen lämppäri, joten tuulilasin huurutkin hävisivät helposti. Ostan vielä 70-lukulaisen kuplan joku kaunis päivä kesäautoksi; valkoraitarenkain. Uusi kupla mukailee vanhaa designia, muttei iske samalla tavalla. Hyvä Porshe taas kuulemma istuu ajajalleen kuin hansikas. Monelle pojalle unelma-auto, eli ehkä siinä on jotain. Lisään koeajolistalle.

Naisten avoja saisi täältä pilkkahintaan. Siis söpöjä SLK mersuja tai Z bemareita. Kiitos ei. CLK 350 on söötti, mutta jotenkin niin tuttu.(Tuo CLK on kyllä paha, joten never say never.) Isän kanssa jo löydettiin muutama varteenotettava ehdokas..argh.

Let's kick it up a notch. How about these bad boys: NOW we are talking!! Sydämeni hakkaa innostuksesta, jo pelkästään näistä puhuessa. Dodge Charger aaah - mamma mia!!! Täysin vastustamaton.  (Ei Challengerkaan paha ole..) Chevy Camaro -  et voi oikeesti?! I-H-A-N-A. Ford Mustang... suu napsaa. Katson tätä mainosta huokaillen. Niska tulee kipeäksi, kun näitä seurailee katukuvassa. Camaroa tosin ajaa melkein poikkeuksetta n. 20-vuotias latino...hmmm, mitäköhän ajattelisivat minusta, Grace Kelly- tyyppisessä huivi-aurinkolasi yhdistelmässä, muskeliautojen kokooontumisajoissa?

Tässä fiilistelyä, voi apua, miten sairaaaaan siistiiiii ja ihan parasta. Man's last Stand . wrrrrrrrrrum. (Woman's Last Stand hehheh- miksei näitä mainoksia suunnata myös naisille?)

Autokuume ei hellitä, ennen kuin pihalla seisoo uusi ajokki. Sitä ennen pitää kuitenkin saada oma firma rullaamaan. höh.Unelmia pitää silti olla ja elämme vain kerran, let's have some fun! Suomessa en ikinä hulluttelisi tällä tavalla, mutta täällä jotenkin täytyy;) Brum brum ja wruuuuuuum.

Tataa!

ps lisää tätä. I'm possibly in love.

Monday, April 16, 2012

Nopea tervehdys

Vanhempani tulivat kyläilemään, joten keskityn tämän viikon lähinnä viihdyttämiseen, sekä syntymäpäivien juhlimiseen. Aivan ainutlaatuisen ihanaa on ollut ja on; kelikin vaihtui kesäiseksi. Äidin kanssa käytiin kikattelemassa manipedissä, ruokakauppaelämyksen tarjosi Costco ja lauantai-iltapäivän ja alkuillan vietimme Santana Rowlla katsellen ihmisiä, nauttien pari drinkkiä ja ruokaillen. Ihanan leppoisaa oleilua. Äidin kanssa nökötämme milloin missäkin,seurustelemme ja nauramme jatkuvasti. Illat istumme kaikki yhdessä keskustellen milloin mistäkin; tätä minulla on ollut vähän ikäväkin.

Shoppailu saa odottaa, samoin autokaupat. On ihana vaan olla ja tehdä mitä huvittaa. Lapset ovat haltioissaan. Eddie on aivan loistava, vaikka aiheuttikin alussa pientä huvittuneisuutta; lapset saavat matkustaa kolmannella penkkirivillä, me aikuiset mukavasti muuten. Santa Cruz näytti parhaat puolensa eilen; lennätimme leijoja rannalla, lapset pääsivät huvipuistolaitteisiin, maistelimme erilaisia ruokia. Kyllä nyt kelpaa.

Tataa!
ps bongasin sivusilmällä tiskatessani jonkun kamalan otuksen takapihan aidallamme; se vonti rauhallisesti eteenpäin illan pimeydessä. Orava se ei ollut, eikä toivottavasti rottakaan. Epäilemme, että se oli opossumi, eli pussirotta. yäk. Nyt, pakkomielteenäni on tavata se uudestaan, katsoa sitä silmästä silmään. Meidän aitamme kuuluu selvästi sen iltareittiin. Kiehtovaa ja inhottavaa samaan aikaan. Lisää tuonnempana.

Wednesday, April 11, 2012

Kello Viiden Kahvi

Eka työmatka takana. Tuntui kuin en olisi poissa ollutkaan, vaikka olen viettänyt viimeiset kuukaudet enimmäkseen jegginseissä;) Siellä sitä viipotettiin korot kopisten pitkin lentokenttää vesipullo kädessä. Oli ihana pukea klubitakki, sifonkipaita, uudet värikkäät farkut ja olla näennäisesti tärkeä (preppy style inspired by Kate Middleton). Moi taas minä, moido kotirouvailu.

Olen tainnut mainita olevani suht mukavuudenhaluinen, joten haluan myös matkustaa mukavasti. Nukun työmatkat. Kymmenen vuotta sitten saatoin lähteä kotoa ilman silmämeikkiä, nukkua Sveitsiin tai Saksaan, hypätä autoon, chekata sisään hotellille, vaihtaa vaatteet ja meikata vasta perillä. Nyt toki, ympäristöystävällisistäkin syistä ;), ehostan aamulla ennen lähtöä. Näin tein myös eilen, klo 04.

Näin ei varmaan ole käynyt Kate Middletonille, mutta minulle; laitan nylonit jalkaan ja huomaan, että akkavarpaan kohdalla on pikunpikkunen reiänalku. Äsh, ajattelen, en riisu kenkiäni, käväisen vaan muutamassa kaupassa. Satunpa sitten kuitenkin kävelemään esim Red Shoen ohi. Astun huolettomasti sisään ja kerään kasan kenkiä myyjän avustuksella. Juuri, kun otan kengän pois, muistan sen reiänalun sukassa. Se ei tässä vaiheessa ole enää alku. APUA. Liian myöhäistä peruuntua. Puna nousee poskille, kun leikin yllättynyttä ja sanon; Ai kauheeta, miten tänne on tullut reikä, tosi noloa?! Voi kettu. Myyjä nyökyttelee sympaattisesti, minua hävettää. Päätän siltä istumalta, että inventoin koko sukkavarastoni, ettei sinne jää yhtään sellaista paria, jotka eivät ole salonkikelpoisia.

Takaisin eiliseen; aamu-unisena mietin aina, miten voisin nousta myöhemmin. Tällä kertaa totesin, että parempi vaan laittaa itsensä kuntoon kerralla, eikä pakata mascaraa mukaan ja meikata koneessa. En halua olla se kauhea väsyneen näköinen olmi näiden kaksimetristen brunettien seassa. Heräsin siis kello 04, ollakseni drive-inissä hakemassa mochaani klo 05. Kentällä kello 06 kaikki amerikkalaiset kanssasisareni olivat täydessä meikissä, tukka käkerrettynä. (jotkut huppari-lenkkariyhdistelmässä, mutta kynähameessa).Nämä tätsyt heräävät varmaan sitten klo 03. Be my guest. Tukkaani en aamuyöstä laita, sutaisin sen löysälle puoliponnarille. Jaksan aina myös yllättyä siitä, miten täällä riittää populaa joka lähtöön. Kello viisi on aamuruuhkaa, minne ihmeeseen nämä ihmiset ovat menossa? Eivät ne kaikki kentälle tulleet.

Eurooppalaisilla lentokentillä tykkään bongaille ihmisiä; muoti-inspiraatioita hakien. Täällä, lähinnä viihdytysmielessä. Amerikkaiset teinit tunnistaa kaikkialla huppareista, pyjamahousuista ja varvastossuista. Miehillä on sama asu, joko puku tai khakit. Tummaankin pukuun yhdistetään möhkölenkkarit, jos niin tykätään. Toivottavasti kengät vaihtuvat perillä.

Tapaamiseni meni hyvin, Santa Monican luxushotellilla neuvotellen. Oli ihana seurata sivusilmällä ihmisiä boardwalkilla aamulenkillä, capoeiraa treenaten, hengaillen. Tuli ikävä Losia. Kesällä tänne taas palataan koko perheen voimalla. Siinä kaupungissa on oma magiansa.  Magia tosin katosi kentällä, kun söin skämästä sämpylää ja jotain kuivaa proteiinipatukkaa. San Franciscossa satoi, joten kone oli vaivaiset kolme tuntia myöhässä. Siinä ei uusi Elle, Harper's Bazaar ja vaniljalatte paljon lämmittänyt. Ainiin, ajattelin, tää oli just tätä. Työmatkoista on kyllä glamuuri kaukana. Surf's Up Dude! hehheh.

Tänään siivoan ja järjestelen, haen leikkokukkia vaaseihin ja käyn vielä yhdessä työtapaamisessa. Sitten keskityn lasten kanssa odottamiseen. Vanhempani saapuvat kyläilemään huomenna.

Tataa!

ps kaikille muillekin ponnarityypeille; "Naiset, jotka kulkevat hiukset hiukan sotkuisina osaavat elää ja pitää hauskaa. Juuri ne, jotka eivät koskaan näytä liian täydellisiltä, hallitsevat tyylikkyyden kaikkein parhaiten. Kutsun tätä taitoa Kate Moss-tekijäksi" Nina Garcia, Elle-lehden Fashion Director Tämäkin pieni leike oli vanhan työhuoneeni seinällä lohduttamassa bad-hair-dayna;)

Monday, April 9, 2012

Kiire kiire kiire

Pääsiäinen oli ihana, tai siis viikonloppu. Lapsilla oli ensimmäinen yövieras perjantaina ja voi sitä kikatuksen määrää maustettuna ripauksella draamaa. Olin luvannut prinsessaillan ja leivoinkin sitten Arielin, Tuhkimon ja Prinsessa Ruususen kanssa keksejä ja redvelvet muffinsseja, joita sitten päällystettiin vaaleanpunaisella vaniljasokerisekoituksella ja päälle ripoteltiin strösseleitä. (lue: lapset jaksoivat hetken, kinastelivat siitä, kuka saa kaapia kulhon, söivät liian monta uunituoretta keksiä, eivät jaksaneet odottaa, että muffinssit jäähtyvät, ravasivat eestaas keittiöstä pihalle ja takaisin. Minä latasin pellillisiä uuniin ja ulos hiki päässä;) )Pienet tytöt ovat kyllä ihania. Tuli ihan lapsuutta ikävä. Miten kiva oli olla yötä toisen luona, kuiskutella ja kikatella, ilveillä taskulampun valossa ja valvoa liian myöhään.Voihan tättähäärä.

Viikonloppusuunnitelmistamme poiketen, jämähdimme omalla pihalle, nauttimaan helteestä. Grillailimme äyriäisiä ja nautimme muutaman margaritan. Innostuin myös tekemään aurinkoteetä, sillä juon sitä päivittäin, litrakaupalla. Superhelppoa ja hyvää; itse käytän Bodumin teekannua, mutta teepussit voi laittaa suoraan isoon kannuun, täyttää kylmällä vedellä ja antaa auringon hauduttaa. Valmistuu vauhdilla! Valmiin teen voi maustaa ja makeuttaa miten haluaa. Sekaan jääpaloja ja sitruunan viipaleita. Unbeatable summer drink!

Lapset polskivat mieheni kanssa kamalan kylmässä altaassa, minä yritin lukea kirjaa huonolla menestyksellä. En ole vielä löytänyt sopivaa hetkeä Pulkkisen Totta-kirjalle. Iltalukemiseksi se ei sovi, sillä minulle tulee siitä aina vähän paha ja haikea mieli, vaikka se onkin kauniisti kirjoitettu. Pelkään kuolemaa, enkä halua ajatella läheisten menettämistä ennen kuin on aivan pakko. En halua surra etukäteen.

Nyt huomaan tuijottavani ulos ikkunasta ja haaveilevani(enimmäkseen autoista; aijai mitä herkkuja olen löytänyt, niistä pian lisää), vaikka siihen ei nyt tosiaankaan ole aikaa. Yritykseni on lähtemässä vauhtiin, pitäisi muokata yhtä sopparia, lentää huomenna Losiin päiväksi neuvotteluun(sormet ja varpaat ristiin), brainstormata yhtä soft lanseerausta tänne jne jne. Tämän lisäksi täytyy siivota koko talo ja tuunata vierashuone hienoksi. Olispa minulla pikkuapulaisia, kuten nämä;).

Jumppaankin pitäisi...aarrgghh tänään tuntuu tosin just tältä. ilman tuota tyytyväistä loppua. Taidan skipata urheilun ja keskittyä sisustamiseen;)

Tataa!

ps tässä yksi ruukullinen ihanaa kukkaloistoa takapihalta. Kuukausi sitten ostamani pikkutaimet ovat kasvaneet upeasti, vaikken muista niitä välillä kastellakaan...

Thursday, April 5, 2012

Apina ja Rekkamies, eli asiaa kehosta

Tällä apinarekkamiehellä on vääristynyt kehonkuva. Ei sellainen kuin syömishäiriöisillä, vaan päinvastainen; luulen olevani edelleen kokoa 36/38, enkä ihan olekaan. En suostu hyväksymään sitä, etten voi enää syödä mitä vaan milloin vaan ja urheilla silloin kuin huvittaa. Aineenvaihduntakin on kuulemma hidastunut. Elämäni ensimmäiset 30 vuotta tein mitä huvitti ja nyt pitäisi sitten vaihtaa asennetta. Kiukuttaa. Auttaisiko jos pidättäisin hengitystä?

En voi käsittää sellaisia ihmisiä, joille ruoka on vain polttoainetta tai sellaisia, jotka silmät suurena kertovat unohtaneensa syödä. Miten joku voi unohtaa syödä?! Kun minulla on nälkä, huomaan sen. On yksi asia mitä en unohda tehdä. Se on syöminen.

Lapselliseen tapaani olen myös totaalikieltäytyjä. Diettikieltäytyjä. Ajatus siitä, että joku kertoisi minulle mitä pitää syödä, on kamala. Minua ei noin vain tulla neuvomaan.

Muutama vuosi sitten oli kuitenkin pakko todeta, että vaatehuoneessa roikkui aika monta kosteuden kutistamaa rytkyä. Palkkasin personal trainerin. Hän tarkasteli kahden viikon ruokapäiväkirjaani ja tokaisi, että ainoa hyvä asia tässä on se, että sinä syöt tosi usein. (Kuulemma epätyypillistä naiselle.) Se MITÄ söin, aiheuttikin sitten kovaäänistä maanittelua ja huokailua. Vasta kymmenennen päivän kohdalla löytyi päivä ilman suklaata. Rehellisyydestä ei palkittu.

Aina kun huomaan jonkun hoikistuneen, innostun ihan hirveästi; mahtavaa, mitä teit? Kuulen aina saman tarinan kulutuksen ja kalorien suhteesta, mutta innostun silti. Odotan kai kuulevani jotain maagista. Toivon kai myös jollain tasolla, että toisen innostus tarttuisi minuun ihan vaan juttelemalla.(Vähän samalla tavalla, kun opiskeluaikoina laitoin kirjan tyynyn alle klo 02, kun en enää jaksanut päntätä; jospa se viisaus säteilisi aivoihin yön aikana;)

Olisikohan kyse kontrollista? Sen verran olen antanut periksi, että seuraan koneen ohjeita; juoksumaton tai sykemittarin. Ja vaikka asunkin überaktiivisten ihmisten kaliforniassa, en ole yhtäkkiä muuttumassa maratoonariksi tai triatlonistiksi. Mieluummin näytänkin hiukan muodokkaalta, kuin kuivan kesän oravalta. Katso vaikka!

Toisaalta, kadehdin ihmisten päättäväisyyttä ja jos oikein filosofiseksi ryhdytään, vaatii enemmän heittäytyä jonkun ohjelman orjaksi; seurata ohjeita ja noudattaa rajoituksia. Tarvitaan itsekuria ja päättäväisyyttä. Hats Off to you! Minä toimin itse itseäni huijaten ; syön salaatin ruoaksi ja suklaata jälkkäriksi. Olen joskus ajatellut jättää sokerin pois, vaikka kahdeksi viikoksi, mutten ole ikinä kokeillut. Siinähän voisi vaikka laihtua.

Muistan aina mitä rakas ystävättäreni sanoi minulle, kun mainitsin synnytyspelosta ensimmäistä lastani odottaessa. Hän sanoi: Hei, jos se ja sekin idiootti on pystynyt siihen, mikset sinäkin? Tämä osui ja upposi, sain tarmoa. Mietin tätä lausetta salissakin, kun luulin, että kuolema korjaa. Kyse ei siis taida olla pystymisestä tai päättäväisyydestä. Taidan olla perustyytyväinen ja mukavuudenhaluinen.

Loppujen lopuksi kyse on kamppailusta itseään vastaan. Urheilen nykyään enemmän kuin koskaan ja kuntoni onkin kohonnut. Selkävaivat ovat historiaa, polvivaivat uusia;) Olen nautiskelija. Olen myös hyvin tietoinen siitä, että näillä valinnoilla on liikuttava, joten teen pikkuhiljaa päätöksiä terveellisemmän, kevyemmän arkiruokavalion suhteen. Haluaisin tavallaan olla terveysintoilija, mutten ole. Toki ostin vihreää mehua. Ja tämä on minusta tosi hauska, vaikka joogakin on ihan kivaa. Grillikausi kuumenee, täytynee ostaa tämä paita, Kiitos Jessica, vaikka tuo olikin kai tarkoitettu senaikaisen exän vegaaninyksälle piikittelynä.

Siitä PTstä, oli mahtava tyyppi, nauroin puuskutuksen välissä paljon. Kuntoni kohosi, liikuin enemmän. En muuttanut ruokavaliotani eikä viisari liikahtanutkaan, suuntaan tai toiseen, ja oli kallista. Ainiin, ja se urheiluosuus piti silti suorittaa ihan itse. Epistä. Nykyään omistan hyvän sykemittarin, joka toimii tavallaan tsempparina. Suosittelen.

Jaksaisin tästä aiheesta ihan loputtomiin, mutta on aika lopetella. Jos vaikka jumppaan viitsisi, ennen kuin taas huomaa syövänsä kourakaupalla pääsiäissuklaita. Never ending story.

Ihanaa pääsiäisviikonloppua.
Tataa!

ps Ja sitten on noi ukot. Mieheeni iskee välillä kauhea sporttispurttauskausi. Treenaa sitä paitsi aina monta tuntia kerralla. Hullu. Viime keväänä nousi vaa'alle ja tokaisi, oho, olen laihtunut seitsemän kiloa. Jos katseet voisivat tappaa tai jos hän olisi nähnyt ilmeeni sen savun läpi, joka nousi korvistani...Tuo on juuri se luku, jonka toivoisin lähtevän, ihan vaikka tuolla, OHO-taktiikalla ;)

Tuesday, April 3, 2012

Piäsiäine ja Suklaan lumo

Palmusunnuntaina ei virvottu eikä syöty yllätysmunia.
Täältä ei saa suklaisia yllätysmunia. J-ä-r-k-y-t-y-s. Muuten pääsiäissuklaavalikoimat ovat kyllä aika huikeat. Perinteisten M&M ja KitKattien käärepaperit vaihtuvat pastellisävyihin ja niitä on tietenkin ostettava; jos ne vaikka maistuisivatkin erilaisilta. Kulhossa ainakin näyttävät ultrasöpöiltä.

Pääsiäisenä järjestetään Easter Egg Hunt. Iso tapahtuma jäi väliin, sillä täällä satoi, mutta olimme ystävien luona illalla kyläilemässä ja emäntä järjesti mahtavan etsinnän kotonaan. Lapset nauttivat.

Oma mieleni halajaa Lapin keväthangille ja nyt, ekaa kertaa, ikävöin myös saunaa. Aika lentää eteenpäin. Kun vuodenajat eivät oikein vaihdu, siirtymistä ei huomaa samalla tavalla. Yhtäkkiä on huhtikuu. Itse pääsiäisviikonloppuna emme aio pois kaupungista, sillä lapset saavat ensimmäisen yövieraan ja minulla on työmatka Losiin alkuviikosta (jee). Sitä paitsi pitkä perjantai ja toinen pääsiäispäivä ovat ihan tavallisia koulu-ja työpäiviä täällä. pöö. Toisaalta, täällä kaikkien uskontojen sulatusuunissa vapaapäiviä olisi koko ajan, jos jokaisen erityispäivät otettaisiin huomioon. Yhteiskunta ei yksinkertaisesti toimisi.

Santa Cruzin boardwalk on nyt auki joka päivä ja sinne aiomme taas lasten kanssa viettämään humputtelupäivää. Olemme myös luvanneet heille uudet leijat. Siinä sitä tekemistä sitten riittääkin. Ehkä käymme kotimatkalla taas jollain viinitilallakin; Santa Cruzin kukkuloilla kasvatetaan paljon rypäleitä ja maistelu on tietty aina yhtä hauskaa;) Liityimme yhden viinitilan jäseniksikin. Heidän palkittu Pinot Noirinsa sai meidät innostumaan ja nyt saamme kutsuja erikoistapahtumiin. Jäseneksi pääsee ostamalla vuoden aikana tietyn määrän viiniä. Aika kivaa ja tosi rentoa puuhaa, vaikka saattaa kuulostaa hienostelulta. Jos on yhtään kiinnostunut viineistä, on mukava oppia lisää.

Osa syy siihen, ettemme matkusta pois kaupungista nyt, on myös kauan odotettu vierailu; vanhempani tulevat meille ensi viikon lopulla!!!!! Super mahtavaa! Tätä on odotettu. Sattuipa vielä niin, että esikoisellani on samaan aikaan Spring Break, eli kevätloma. Olen tehnyt listaa asioista, joita haluan heille näyttää,  ja he tulevatkin tänne enimmäkseen meidän ja lasten kanssa hengailemaan ja tsekkaamaan uuden kotiseutumme. San Franciscon alue on heille molemmille ennestään tuttu, joten mitään perusturistisettiä emme toteuta. Luulenpa, että teemme paljon päiväretkiä ja nautiskelijoina syömme ihania ruokia ja juomme hyviä viinejä. Äidin kanssa käyn satavarmasti shoppailemassa ihan huolella ja isän kanssa potkimassa renkaita autokaupoissa. (autokuumeeni on taas ihan huipussaan)Toivottavasti säät suosisivat, jotta voisimme rentoutua altaan reunalla. Todellinen staycation siis luvassa! Ihquu.

Ainiin, suklaasta. Ei me yllätysmunattomina olla ihan näännytty. Yläkuvassa näkyvän kokosuklaamunan kun mottasi suuhun, meinasi taju lähteä. Katsoin, onneksi, vasta jälkikäteen kalorit; 200 kcal per muna. öh. Korvaavia tuotteitakin on ikävä kyllä löytynyt aika helposti, varsinkin kun ostoksilla käy kahden pikkutytön kanssa.. tässä muutamia



Tataa!

ps tätä juttua sopii jatkaa ensi kerralla keventämispäätökselläni;) hihihihi