Eddie

Suhteen alkuaika saattaa olla monimutkainen varsinkin silloin, kun suhde on aloitettu olosuhteiden pakosta. Aina voi suunnitella, että syksyllä jotain hiukan herkempää, ehkä kitaransoittaja, joka tykkää kynttilöistä, punaviinistä ja hillovoileivistä. Talvella hengataan pilke silmäkulmassa, pipo vinossa, hiihtopummien kanssa; on hulvattoman hauskaa, minttukaakao maistuu ja löytää parhaille puutereille. Keväällä, hankien sulaessa alkaa veneilykausi; hyvät hammasrivit ja kansitakkien suhina. Mutta mitä jos se kitaransoittaja on kuvioissa vielä keväälläkin?

Se kitaransoittaja, joka on ihan mukava ja kiva, ja jonka kanssa on helppo olla, mutta se jokin puuttuu. Ja tästä syystä tiedät, ettei se tule olemaan kuvioissa pidemmällä tähtäimellä. Mutta on kiva, että on joku, jonka kanssa käydä leffassa ja syömässä.

Vähän tällainen suhtautuminen minulla on nyt ostamaani uuteen autoon, Eddieen.

Eddie hankittiin olosuhteiden pakosta. Eddie on siisti ja ihan komea ja kannen alla murisee V8. Eddie oli aika edullinen ja hyvin pidetty, vain muutama exä. En olisikaan halunnut sellaista, joka olisi kovin monen kanssa ollut. Huumori on tärkeää, ja se on kohdallaan; aina kun katson Eddieä, minua hymyilyttää. Eddie ei ole maailman modernein, eikä nopein käänteissään, mutta turvallinen ja iso. Aika näyttää onko myös luotettava. Ja Eddien syliin pitää oikein kiivetä.

Uskon rakkauteen ensi silmäyksellä, enkä siihen, että tunteet kasvavat ajan myötä. Se on joko tai. En ajatellut häneen kiintyä, mutta niin olen sanonut jo kerran aiemminkin yhdestä ja vaihto uudempaan, siihen oikeaan, silti kirpaisi. Eddie on nyt kuitenkin oleellinen osa perhettämme ja edustaa liikkumisen vapautta. Ja toisin kuten yksi aiempi, Eddiellä on jo nimi, kuten kaikilla elämäni tärkeillä autoilla. Aion antaa hänelle todellisen mahdollisuuden voittaa minut puolelleen. Perheen mies ja lapset ovat jo myytyjä.

WRRUMMMMMM