Saapasjalkakissa

Oli vuosi 1996. Vietimme joulua veljeni luona Lontoossa. Vanhempani olivat lupautuneet ostamaan minulle uudet saappaat. Hyvin epätyypilliseen tapaamme siis porukalla ostoksille. Äidin kanssa aina kierreltiin kauppoja, niinkuin naisten kanssa tehdään, katselu, sovittelu ja ikkunashoppailu on yhtä tärkeä osa kokemusta kuin itse ostos. Hyvä voi löytyä vaikka ekasta kaupasta, mutta on saatava tietää löytyykö seuraavasta jotain parempaa! Äiti-tytär-päivänä on aikaa syödä yhdet soft icet Stockalla ja aina voi palata pisteeseen A;)

Hiukan jännitti, sillä muistin muutamat ostosreissut isän kanssa pienenä. Ne menivät suurin piirtein näin: Ajoimme ensimmäiseen kenkäkauppaan. Kerroin kokoni ja millaiset haluaisin. Myyjä toi, tai isä otti hyllystä suurin piirtein kuvausta vastaavat. Laitoin kengät jalkaani. "Onko ne sopivat?" Jos vastasin "Joo". Isä sanoi: "Ne otetaan." Ja ennen kuin ehdin sanoa Kissa, oltiin jo kassalla. Tehtävä suoritettu.

Takaisin Lontooseen; yritin siis toimia nopeasti. Paha juttu, etten ollut ihan varma mitä etsin ja se tulikin esille muutaman tunnin sovittelun jälkeen. Muotiin oli juuri tulleet kireääkin kireämmmät korkeakorkoiset saappaat. Siinä sitten hiki päässä tungin suomalaisugrilaisia pohkeitani kapeisiin korkeakorkoisiin saappaisiin ja iho jäi vetskarin väliin enemmän kuin kerran. auts.

Visiossani oli "just ne täydelliset saappaat." (Joku ehkä tietää mistä puhun) Halusin siis "NE", joita aina mietin, "NE", joita näkee muiden jaloissa ja lehtien sivuilla, muttei ikinä livenä. Nykyään, jos "vähän-niinku-NE" sitten löytyvät, ostan, mutten melkein ikinä käytä.(tai välillä käytän, mutta kun vetää takapuolelleen jäiselle kadulle pikkuskumpassa ystävättärensä kanssa käsikynkässä, jolla myös samanlaiset järkevät jalkineet, ne laitetaan sivuun ainakin siksi aikaa, kunnes mustelma parantuu, tai kikatus loppuu;)

Takaisin Lontooseen; usean kenkäkaupan, lounaan, ehkä jopa oluen ja sikarinkin jälkeen, oli kuulemma kumma, ettei kenkiä löydy. Aloin itsekin olla levoton. Sitten, kuin ihmeen kaupalla, eteemme osui pieni boutique. Saappaani olivat kuulemma löytyneet. Minulle ojennettiin matalakorkoiset(!) prätkäsaappaan näköiset mustat mokkasaappaat. Ne istuivat kuin nakutettu. Olin ihan hämilläni miten mukavat ne olivat. Minulta kysyttiin, ties kuinka monetta kertaa "Onko ne hyvät?" Tarinan loppu lienee arvattavissa.

Kunhan saapuvat, nuo lempisaappaat saavat kokea 16nnen talvensa. Toki olen joutunut kerran vaihdattamaan niihin vetskarit. Aivan mahtava lahja. Kiitos!

Opinko mitään? Tjaa. Täällä on viileät kelit. Olen hankkinut itselleni muutamat kengät. Kuvassa parit. Miljoonan taalan kysymys; kumpia käytän?

Tataa!
pa Saapasjalkakissa, Puss In Boots, on muuten nähtävä 3Dnä!