Wednesday, April 30, 2014

Kastelu

Se viikonloppu oli täyteen tupattu, kiireinen, mutta tosi kiva. Perjantaina alkoi lasten loma; spring break. Minä ajoin paikasta toiseen kieli vyön alla, sillä olin siirtänyt todo-listalta asioita aina huomiselle ja se huominen oli sinä perjantaina. Huhhuh.

Kun lauantai koitti, aloitin ruokien preppaamisen ja talon siistimisen. Kummipariskunta oli matkalla Los Angelesista meille sunnuntain ristiäisiä varten. En ehkä ajatellut ihan loppuun sitä, että ensin pitää emännöidä viikonloppuvieraat ja sunnuntaina pitää olla pöytä koreana, paikat puhtaana, itsekin jotenkin ihmisen näköisenä, ristiäisiä varten... örk. Sitten olisi maanantaina välipäivä ja tiistain koittaessa hakisin vanhempani lentokentältä.

Esikoisen ristiäiset olivat varsinainen hulabaloo. Tyttäreni päätti just sinä päivänä olla nukkumatta yhtään. Oli kuuma ja helteinen kesäkuu. Me olimme päättäneet tarjota monen ruokalajin päivällisen, Ei vaan kakkua ja kahvia. Mieheni päätti viime metreillä ajaa nurmikon ja saapui etuovelle hikisenä ilman paitaa samaan aikaan naispapin kanssa. Minä suhasin selkä hiessä, toinen silmä meikattuna vauva sylissä. Hermo saattoi olla hiukan kireänä. Avusta olin kieltäytynyt, tietty. Sehän on suomalaista.

Toisen lapsen kohdalla, appivanhemmat olivat meillä kyläilemässä muutaman viikon. Vauvalla ikää viisi viikkoa, taas helle.Tilasin enimmät ruoat valmiina. Hiki tuli silti. Hermokin saattoi olla hiukka kireänä. Eikä vain ruoasta.

Kolmannen kohdalla olin jo paljon viisaampi. Paitsi, että vielä lauantaiaamuna suunnittelin tarjoavani kolmea eri alkuruokaa ja lampaankyljyksiä pääruoaksi, kunnes armas mieheni kehotti miettimään uudestaan. Skippasin sit ne lampaat ja pyöräytin lihaisan perunasalaatin ja kolme suolaista piirakkaa. Hor d'oeuvrejakin oli vain kaksi ja hyvin riitti. Kakun tilasin valmiina.

Neljännen lapsen kohdalla ristiäiset pidetään kirkolla, jonka jälkeen mennään ravintolaan lounaalle. Paitsi, ettei neljättä tule. Just kun olisin oppinut tavoille.

Itse tapahtuman koen erittäin henkilökohtaisena ja intiiminä. Paikalle oli kutsuttu vain kummit, perheenjäseniä ja lähimmät ystävämme, jotka ovat myötäeläneet raskauteni ja joiden luona lapsemmekin olivat, kun olin synnyttämässä. Vanhempani olivat paikalla skypen välityksellä Suomesta, kummitäti Uudesta Seelannista.

Pappi päätti tuoda paikalle ystävänsä, mistä olinkin tietoinen. Aika omituista, ajattelin, mutten osannut kieltäytyäkään. Harmikseni tämä extra, ei sitten ymmärtänyt pysyä taustalla, vaan päätti osallistua juhlaan; oli aihetta tulla sinne eturiviin, kummien ja perheen joukkoon laulamaan (seriously?) , kyseenalaistaa ruokaa, selvittää suureen ääneen omiä mieltymyksiä ja ällötyksiä, ottaa ruokaa myös ensimmäisenä, vaikka paikalla oli vanhempi rouvashenkilö, eli anoppini. Käsi oli ojossa, kun shampanjaa kaadettiin.

Jouduin poistumaan sisätiloihin, kieltä purren, etten olisi sanonut jotain, mitä olisin katunut. Miksi ketään kiinnostaisi tämän vieraan ihmisen mielipiteet? Häntä ei oltu kutsuttu, hänen suhtautumisensa hanhenmaksaan tai mätiin ei kertakaikkiaan kiinnosta. Lähinnä suututti ja loukkaannuin. Verenpaine nousee vieläkin. Ja huom, me maksoimme tästä "kastelutoimenpiteestä" pitkän pennin. Pappi luki kaiken suoraan paperista englanniksi, toki teki myös meille palveluksen ja poikkeuksen. Ehkä aiemmat kauniit ja henkilökohtaiset kastetilaisuutemme olivat luoneet minulle epärealistiset odotukset. Mutta pääasia, että poika kastettiin. Tai kuten esikoiseni asian ilmaisee, kasteltiin. Case closed.

Tataa!

PS äitihän on aina ristiäiskuvissa hiukan pöllämystynyt. Ja Väsynyt. Niin olin minäkin. Siinä aamutohinoissa, en edes ehtinyt laittaa omia hiuksia; kuivashampoota, lakkaa ja tiukka ponnari. Kummivieraat ottivat rennosti, lähtivät onneksi kävelyllä ja jäätelölle lasten kanssa, jotta sain rauhassa häärätä. Ottivat aamupäivän niin rennosti, että onneksi olivatkin poissa tieltä. Tämän lapsettoman pariskunnan rouva ei sit oo mikään huushollaajatyyppi;) mutta fiksasi itselleen sellaiset kiharat muutamassa minuutissa, että olisi pitänyt mennä oppiin. 

Tsemppasin tilaisuudessa aika hyvin, osaksi siksi, että sen kuokkavieraan läsnäolo siinä papin vieressä, perheen ja kummien seassa aiheutti melkein kouristuksia. Tilaisuus lopetettiin laulamalla Ystävä sä lapsien. Ei sit tarvinnut laulaa sanaakaan ekasta säkeistöstä. Nyyh.

Tänään mennään wappupiknikille, Trööt- Hauskaa Wappua!!

4 comments:

  1. Kirjoitat niin hauskasti, että melkein kuvittelin itsekin olleeni kuokkavieraana:) Voisitko kirjoittaa amerikkalaisista lastenkasvatustavoista, huomaatko paljon eroa suomalaiseen nukutan lapset ulkona- tyyliin? Tuttava väitti juuri, että amerikkalaiset eivät leiki vauvojen kanssa vaan pistävät heidät leikkikehään tai pinnasänkyyn lelujen kanssa - en ihan uskonut! Voisin sitten todistaa hänen väitteensä vääriksi;)

    ReplyDelete
  2. Kiitos! Juu, kyllä tavoissa on huimasti eroa. Juuri tänään, kun olin toisen lapsen luokkaretkellä vapaaehtoisena yksi äideistä sanoi, että te eurooppalaiset pidätte lapsia noissa vaunuissa. Selitin, että jos vauvaa istuttaa pitkiä aikoja kaukalossa, se ei ole hyvä selälle. Makes sense, oli vastaus, mutta hän kyllä piti, koska se oli niin kätevää. niin. JA melkein jokainen sanoo, että onpa kätevä, onko se hyttysverkko? No onhan se. Sadesuojus onkin sitten vähemmällä käytöllä;) Mutta ihan kuin täällä ei olisi ötököitä...

    ReplyDelete
  3. Hei! Poistathan tämän, jos siltä tuntuu :)

    Olen perustanut blogin, johon toiveenani on saada monen monta tarinaa suomalaisilta ulkomailla asuvilta tai asuneilta. Haluaisitko sinä jakaa oman tarinasi julkisessa blogissa joko omalla nimelläsi tai anonyymisti? Tarina voi olla lyhyt tai pitkä. Toivoisin, että kertoisit miksi ja miten päädyit ulkomaille asumaan (opiskelut, työ, rakkaus, seikkailu tai jotain muuta). Miten olet viihtynyt, miten arkesi sujuu, risuja/ruusuja paikalliselle elämälle, onko perheesi mukana jne. Sana on vapaa. Otan mielelläni vastaan sähköpostiini tekstisi lisäksi myös kuvia esim. kotitalostasi, asuinympäristöstäsi tai jostain muusta kiinnostavaksi kokemastasi.

    Oman tarinani olen kirjoittanut alkajaisiksi ja voit lukea sen osoitteesta http://suomalaisetmaailmalla.blogspot.fi/ Osoitetta saa jakaa, jotta saataisiin mahdollisimman monta tarinaa talteen ulkosuomalaisten elämästä ympäri maailmaa, sillä meitä kiinnostuneita lukijoita on varmasti monia. Laitetaan haaveet ja kulttuurit kiertämään :)

    ReplyDelete
  4. Moi Ninnu, voisin ihan hyvin kirjoittaa sinulle ja voit toki linkittää tänne. Tämä pienen vauvan ja muutaman muun mukulan kanssa arjen pyörittäminen on aiheuttanut pitkiä postauskatkoja, joten en lupaa palata asiaan huomenna;) mutta palaan! Kiitos!

    ReplyDelete