Rion Jeesus

H-hetken lähestyessä olen kertaillut tarkkaan mielessäni aiempia kokemuksia. Menemättä yksityskohtiin, olen aika nopea tekijä. Ekalla kerralla ehdin saada epiduraalin, tokalla en. Nyt vitsailinkin lääkärille, että seison sairaalan aulassa kahdeksannesta kuusta eteenpäin, eli pidä se piikki valmiudessa!

Ekalla kerralla meillä oli kotoisasti perhehuone. Siellä me viihdyttiin pari päivää, ihastelemalla pientä tyttöä, mies toki juoksi töissä välillä. Minä turposin ihan muodottomaksi, painoin enemmän sairaalasta lähtiessä kuin sinne mennessä. Nice. Varpaat turposivat kiinni toisiinsa, nilkat olivat sellaiset nätit cankles. Totesinkin, että tjaa, jalkojen perusteella rouva painaa noin kolmesataa kiloa...

Olin hormonihirviö. Luolauduin kotiin, itkeskelin, ihastelin vauvaa ja luin fanaattisesti lonkkaluksaatiosta. Meille oli sanottu, että tyttäremme saisi ehkä sammakkokipsin. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Toisella kerralla, riitti vauhtia. Mieheni palasi kotiin esikoisen luo ja minä jäin sairaalaan kokonaisiksi 36 tunniksi, turpoamaan taas kuin pulla, tehtaan lähtiessä käyntiin. Tiesin, että silloin reilu kaksivuotias esikoinen olisi aika vaativa kotiintultuani, joten päätin käyttää hyödykseni  "oman ajan" sairaalassa. Pyysin kanslian yökköjä vahtimaan vauvaa, jotta pääsisin iltamyöhäsellä rauhassa suihkuun, hiustenpesulle ja puunaamaan. Hiukan mukisten suostuivat.

Äkkiä huoneeseen, jossa olin omassa rauhassa. Hiustenpesu ja muu puunaus. Olin myös asetellut ikkunalaudalle valmiiksi rivin puteleita; lempparivoiteita, body splasherin, kynsilakan jne. Olin kalman kalpea, vaikka oli jo heinäkuu, joten olin näppäränä tyttönä pakannut mukaan myös itseruskettavan.  Hiukset muotoiltuani oli rusketuksen vuoro. Koko vartalon läträttyäni, seisoin kosteassa kylpyhuoneessa napasillani kädet sivuilla kuin Rio de Janeiron Jeesus patsas, kuivatellen.

Silloin kuului ovelta ääniä. Ounou! Kätilö toi itkevän vauvan huoneeseen huhuillen, että on syötön aika. Panic! -Öööö, voitko jättää vauvan siihen..en voi just nyt tulla...(heilutin paniikissa käsiä ylös alas, kuin lentoon lähtiessä), Tuun ihan just!  Raotin ovea. Kätilö katsoi vuorotellen minua, vuorotellen kosmetiikkakokoelmaani ikkunalaudalla. -Kato, jos mä otan vauvan nyt, värjään sen ihan oranssiksi...olen just laittanut itseruskettavaa, enkä ole vielä kuivunut...yritin selitellä... Vähän kyllä nolotti, mutta oli jo liian myöhäistä. Nopeasti pyyhkeeseen kietautuen vauvan luo. Kätilön ilmeestä päätellen ei pitänyt tilannetta mitenkään hassuna. Ihme tosikko;)

Kasvohoito ja ripsien kestoväri on tänään, pedikyyrissä kävin jo, paree pysyä varpaat ojennuksessa vähän aikaa;) Olen heitellyt sairaalakassiin paria asua vauvalle ja oman venyvän kotiutumismekon. Ostin alennuksesta kivan Ralp Laurenin miestenpaita-henkisen kauluksellisen yöpaidan(lähinnä vierailijoita ajatellen) ja Juicyn superohuen aamutakin, jotta voin kuljeksia käytävällä ikään kuin puettuna.

Täällä toimitaan samoilla säännöillä; vauva on äidin kanssa 100% ajasta. Vauvoihin laitetaan myös paikantimet, joten niitä ei paljon luvatta siirrellä. Suureksi pettymykseksemme lapset eivät osastolla pääse, joten sairaalassa olen minimiajan. Yksityishuoneessa on tietenkin omat kylpyhuoneet, joten kyllä sitä joutuu tälläkin kertaa itsensä ihmisen näköiseksi puunaamaan. Uhallakin otan mukaan taas jonkun itseruskettavan.

Ja ehkä tärkeimmän - valkoisen turbaanin, jossa on iso rubiini keskellä  - (think Elizabeth Taylor, Sophia Loren, Marlene Dietrich;)) jollen ehdikään laittaa hiuksia kunnolla;) Silmät hyvin rajattuna, hillityn tyylikkäänä, turbaani-aamutakki yhdistelmässä on hyvä sitten skypetellä lapsi kainalossa sairaalasängystä;) hehehe

Tataa!

PS olen siis valmis lapsentuloon, paitsi etten ole. En edes tajua koko juttua vielä. Tässä vaiheessa on überärsyttävää käydä missään, sillä jokaisella vastaantulijalla on jotain kommentoitavaa. Joskus olen kommentoinut jotain hiukan kärkevää takaisin ja sitten vaan syytetään hormoneja, eiks je? Tyyliin, -You are having a baby!-Thanks for the info. Siksikin, olen pukeutunut usein kuvassa olevaan paitaan;) Kuva on tosin otettu kuukausia sitten, mutta viesti pysyy ajankohtaisena:) Tämä raskaus on nyt niin nähty.

11 asiaa minusta ja haaste muille

Ensinnäkin, taidan olla maailmanhistorian huonoin haasteisiin vastaaja. Kaikenmaailman meriselityksiä löytyy työkiireistä muuhun ajanpuutteeseen, mutten sano muuta kuin anteeksi. Tätäkin aloitin kirjoittaa ennen joulua, mutta jäi jonnekin draft-viidakkoon. Ihan luvattoman kauan on mennyt, ennen kuin palaan asiaan. Näissä vastauksissakaan ole enää mitään ajankohtaista, mutta laitoinpa ne silti tänne..Haasteen asetti ice princess, joka kirjoittaa blogiaan täällä. Kysymykset olivatkin englanniksi, joten vastasin molemmilla. Ihan sekaisin.

Kupletin juoni menee näin   - The rules of the game:

* tell 11 facts about yourself* answer the 11 questions asked by the person who invited you* come up with 11 questions for the new participants*  select 11 new bloggers for the challenge and of course,  thank the person who invited you, and let the lucky 11 know they have questions waiting for them. Oh, and you can’t tag the person who challenged you.

Ensin listaan kummallisuuteni, sitten laitan eteenpäin!

Eli 11 asiaa minusta:

1. Syön salmiakkia suihkussa.
2. Rakastan käydä ruokakaupassa myöhään illalla, kun kaikkialla on jo pimeää. Kokemuksessa on aina jotain hyvin jännittävää. Tuntuu melkein luvattomalta olla ruokakaupassa muina miehinä kymmenen aikaan illalla. Saatan lähteä sinne sisätossuissa. Only in California.
3. Koen autokauppojen vaihtoautojen parkkialueet täysin vastustamattomiksi. (ja huutokaupat ja jotkut käytettyjen tavaroiden liikkeet ja antiikkiliikkeet.)
4. En mielelläni osta mitään täydellä hinnalla, Ikinä.
5. Järjestän mielelläni juhlia. Kotibileet on parhaita. The more the merrier; Ystävät, kaverit, tuttavat. Elämän suola. Kukun viimeisten joukossa ylhäällä, en osaa siis mennä nukkumaan. Serious case of Fomo.
6. En kestä epäoikeudenmukaisuutta enkä oman hyödyn tavoittelua. Valehtelijoita en voi sietää.
7. Tärkeintä maailmassa on perhe. Olen aina halunnut ison perheen, vaikken olekaan mikään "äiti maa" -tyyppi. En pysty olemaan "pelkkä äiti" ja minulla on aina ollut ja on, monta rautaa tulessa.  Jos joku asiaa tekee onnelliseksi, pyrin tekemään enemmän sitä. Itsensä jatkuva kehittäminen ja likoon laittaminen on huipputärkeää omalle hyvinvoinnilleni. Epäonnistumiset kasvattavat.(toivottavasti;))
8. Annan anteeksi, mutten unohda. Terveisiä yläasteen kiusaajille.
9.  En ole ikinä pitänyt veden alla silmiä auki ilman uimalaseja. Enkä pidä.
10.Olen peruspositiivinen ja onnellinen ja suhtaudun uusiin ihmisiin ja tilanteisiin aidon kiinnostuneena, avoimin mielin. Innostun nollasta sataan sekunnissa. Olen mielestäni aika mutkaton, eli sitä saa mitä tilaa. Jos en pidä sinusta, huomaat senkin.
11. Jos tarjolla on sekä ranskalaisia perunoita, että pirtelöä, on varma, että dippaan ranskiksen jossain vaiheeessa pirtelöön.

Rocon jouluasu

Vastaukset kysymyksiin ja kielenvaihto
1.Did you Celebrate Thanksgiving? If so, how? This year we celebrated Thanksgiving at our friends’ house, who live by the beach. It was a relaxed potluck dinner with many families. On the following day we had dinner as a family and went through the “what I am thankful for” routine. The children are so adorable with their answers. I get emotional and always find it the hardest to put these things into words. That's why I tend to joke about it - to fight my tears. Our third Thanksgiving dinner was amongst extended family here in California. Great Aunts and second cousins.
2. When do you put Christmas tree up?  This year we only had a small fake tree by the fireplace with our Initial ornaments hanging on it. Normally I want the tree up early December so that we can enjoy it longer.
3. Real or fake? Real so far. Can't beat the pine scent. Fake keeps coming up into conversations annually, though...So remains to be seen what happens next year.
4. Favorite Christmas food? All the cold starters, fish roe, gravlax, herring, foie gras.
5. How many elves does Santa have? Some are so small that adults cannot see them.You cannot count them, so nobody really knows.
6. Favorite Christmas smell/scent? The smell of ham baking in the oven combined with gingerbread cookies, the pine needles and hyacinth. Just writing this down makes me home sick.
7. What is the worst gift you've ever gotten from your parents? Hmmm, really hard to say. I have never received "bad" gifts, but there are some things that I did not really “jump for joy” for, when I got them, when I was younger  -  like art or a rug. These are items that I would have not afforded to buy for myself, but truly appreciate having now.

8. Did you brave the crowds at Black Friday? I didn’t, but my husband went to queue for a 70” TV. However, after an hour’s wait, it was sold out and I got him home. Thankfully. We ended up getting a great deal on a new huge TV anyway, after Black Friday.

9. How and with who will you be celebrating Christmas? We spent Christmas in Florida, where my side of the family reunited. A very different, non-traditional, relaxed, warm family Christmas by the sea.

10. What is your favorite Christmas memory? I don’t really have one specific memory. My favorite memories are from Finland, where Christmas is white and spent peacefully with family.

11.  What do you hope to accomplish next year? I hope to give birth to a healthy baby boy, bounce back quickly and enjoy life to the fullest. I hope to remember to stop and "smell the roses".

Sitten kysymykseni muille, katso lista alla Haastan mukaan vastaamaan Fashionmeetsbusiness, Elämää Vihreällä saarella, The Best is Here and Now, Ruokasurffausta, Haveaniceday1, Vaahterasiirappia. Ehkä joku tarttuu haasteeseen?

1. Paras dieetti
2. TOP 3 kosmetiikkatuotetta tai ihonhoitovinkki
3. Unelmiesi matkakohde
4. Teitkö Uuden Vuoden lupauksia, jos niin mitä ja pitävätkö ne?
5. Mikä on kaunein ääni tai sana?
6. Uskotko kohtaloon, eli oletko fatalisti vai uskotko siihen, että omat päätöksesi päättävät pitkälti elämäsi kulun?
7. Kissa vai Koira?
8. Mottosi
9. Paras vaatteiden nettikauppa
10. Maukkain jälkiruokaherkku, saa laittaa reseptin;)
11. Ja loppuun pakollinen Kumman kaa: Matti Nykänen vai Jussi Parviainen?

Tataa!

PS mieheni toi minulle tulppaaneja. Yleensä suosin runsaita- kelta- pinkki- oranssi-valkoinen-sekavärikimppuja, mutta tulppaaneja on täällä vähän nihkeästi tarjolla. Tässä vähän väsyneessä tilassa innostuinkin tuosta keltaisesta ja kun pihamme sitruunapuu pukkaa hirmuista satoa tähän aikaan vuodesta, saankin tästä kelta-oranssista rivistöstä hetkittäin ihan mielettömästi energiaa! Jipii! Näiden värien innoittamana suuntaan Williams-Sonomaan hakemaan jotain ihanaa keltaista, vaikka ensialkuun nämä ja tämän.  Vielä kun löytäisi provenceä-hengessä tai toile kuvioita...

Viimeisiä Viikkoja Viedään

Ihana raskaus ja odotus!  Ei tunnu missään. Hiukset ovat paksut, kynnet kasvavat vahvoina. Voin upeasti, elämä hymyilee. Tämän lisäksi;

Nukun tosi hyvin.
Herään  joka yö vähintään 2 - 4 kertaa, kun ipana potkia monottaa kivuliaasti kylkiluihin. Jos potkut sitten rauhottuvat, painaa virtsarakkoa niin, että on pakko nousta. Selkä on jumissa. Sääret kramppaavat. Hyvää asentoa ei löydy. Kun käännän kylkeä, kohta ipana taas myllertää sisuskaluni sekaisin. En nukahda uudestaan ja kohta on taas kangettava itsensä ylös. Onneksi Downton Abbey tulee maratonina paikalliselta tv-kanavalta...öisin.

Urheilen loppuun asti.
Olin noin kuukausi sitten tanssitunnilla. Oli pakko lähteä kesken tunnin vessaan, kun en osaa hillitä liikkeitä ja vauva painoi. Tunnin jälkeen oli hetkellisesti hyvä olo, kunnes alkoi supistelemaan. Heippa vaan tanssitunnit. Yksi zumbaystävättäreni iloisesti kertoili ohjanneensa vielä torstaina, kun vauva sitten syntyi lauantaina. Ehe ehe - hajoa ohjauksiisi. mur. Ainoa tunti, jolle voin kuvitella osallistuvani on body pump, siinä kun ei tarvitse paljon paikaltaan liikkua. Viime viikkoinen flunssa tosin sotki nekin suunnitelmat. Jooga, pilates ja muut venyttelyt ei vaan huvita.

Tyylistä en tingi.
Totuuden nimissä on sanottava, että olen ollut tässä aika hyvä, mutta nyt, kun ahistaa ja puuskututtaa, oleilisin mieluiten urheiluliiveissä ja yöpaidassa 24/7. Onks pakko pukeutua jossei jaksa tai yksinkertaisesti halua? Valitsen asukseni lähes poikkeuksetta mammaleggarit, t-paidan ja pitkän villatakin. Jalkaan on sujautettava ballerinat, sillä saappaiden päällepukeminen on oma projektinsa. Muutama businesstapaaminen on vielä hoidettu, olen kyllä nauttinut korkojen kopinasta. Kohta olen siinä ihmeellisessä välitilassa, kun äitiysvaatteisiin en koske, mutta normaalitkaan eivät päälle mahdu...PS en enää ikinä käytä mitään snoopy-teemaista. Ainakaan alusvaatteissa.

Olen menevä ja sporttinen.
Joo, jos minut näkee autossa. Mutta auta armias, jos parkkeeraat lähelle, kun menen asioille. Matala avuauto ei ole paras mahdollinen kulkuväline tässä tilassa. Molempien jalkojen ulos saanti on eka ponnistus. Usein onnistun raapaisemaan oikean polven johonkin terävään ratin alle. Sitten hirveä puhina ja punkeroiden piina, kun yritän nousta autosta ylös. Tukea on otettava ovesta ja ovenpielestä. Ei nättiä, eikä mitenkään tyylikästä puuhaa.

Syön terveellisesti.
Närästää, niin, että itkettää. Olen enemmän kuin pari kertaa sanonut miehelleni,kun makaan sohvalla ruoan jälkeen: -Great, I just puked in my mouth. Tässä vaiheessa ei oikein tee mitään mieli, paitsi niitä antacid calcium tabletteja ja minttukarkkeja. Närästys käy välillä niin kauheaksi, että olen syönyt iltaisin puuroa, jonka ei pitäisi ärsyttää mahaa millään tavalla. naminami... Herkkuja on saatava päivittäin mutta myös kuivatuissa mangoissa on jotain kutkuttavaa. Ryvitaa menee pakkaus kerralla paljolla voilla, samoin nacho sipsejä. Hampaat kaipaavat jauhamista. Keittoja on turha tarjota.

Olen aika sutjakka.
Ihme ja kumma en ole yhtään turvonnut ja sormuksetkin vielä mahtuvat, mutta kyllä tässä massaa on kerätty. Ei ihan yhtä paljon kuin kahdella ekalla kerralla, mutta onhan yhdeksännellä kuulla olevan mahakin aika mahtava...En tunnista peilikuvaani. Öljyän jättimäistä mahaani hysteerisesti raskausarpien pelossa. Olen käyttänyt liivejä 24/7 viimeiset seitsemän kuukautta eikä loppua näy. Ääntelen hyvin epänaisellisesti sohvalta noustessani. En tiedä kuinka kauan pystyn enää välttämään puolelta toiselle heiluvaa kävelytyyliä. Tahti on jo hiljentynyt. Tiedän myös lähialueen kaikkien julkisten naistenhuoneiden sijainnit.

Parisuhde kukoistaa- on otettu aikaa romantiikallekin
Meillä ollaan porukalla raskaana. Ukko kuorsaa sohvalla vieressä usein ennen minua.  Me ei tehdä mitään ylimääräistä. Leffoja on katsottu ihan jengissä. Olen levoton ja huokailen. Jos itsekin nukahdan sohvalle, en saa unta sängyssä. Siinä sohvalla sitä paitsi menevät selkä ja niskat entistä enemmän jumiin. Ajatus kahdenkeskisestä hotelliviikonlopusta naurattaa. Jepjep. Ehkä kuitenkin vasta sitten, kun poika on syntynyt.

Rentoudun nyt ja luen kirjoja. Varastoon.
Enemmän kuin kerran olen kuullut -Ota lasi viiniä! Rentoudu. Ota ite. Viini Ei maistu.
Olen toki tavoistani poiketen lukenut kirjaa keskellä päivää, mutta tämä johtuu puhtaasti siitä, että noin neljän tunnin koneella istumisen jälkeen poika möyryää niin, etten pysty enää olemaan istuma-asennossa. On tauon paikka. Varastoon en nuku. Toki energiat ovat välillä vähissä; suunnittelin koko perjantain meneväni pedikyyriin, mutten jaksanut lähteä...

Aion mennä kivun mukana, delfiiniäänien tahdissa!
Näin neuvoi kätilö ensimmäisen synnytyksen aikana hymyissä suin. (ilman noita delfiinejä) Kiitti vinkistä! Olin ajatellut ignoorata supistukset siinä loppumetreillä ilman kivunlievitystä. Se kun on niin helppoa...Lääkäri ennusteli, että poika on aika pajon isompi kuin tytöt, joten kipaisin toiseen 4D ultraan. Tällä kertaa kokoarvioon. Huh, Guinnesin ennätystenkirjaan emme pääse. Toki potra poika on tulossa, muttei mikään jättivauva. Synnytys jännittää ja pelottaa niin kuin aina. Näen siitä unia jatkuvasti.

Jos näistä tulevista viikoista selvitään kunnialla, suunnittelen istuvani altaalla margarita kädessä helteiden alkaessa. Ehkä eniten kaipaan kontrollia omasta kropasta ja sitä, että voin mennä zumbatunnille ja hyppiä! Talvea tänne ei tänä vuonna tullutkaan, joten kyllä ilmat hellivät jo nyt. Katto auki voi ajella tammikuussa, asteita reilut parikymmentä. No complaints.

Tataa!


PS Käytiin sairaalavisiitillä, että tiedetään minne h-hetkellä suunnataan. Olen ollut niin sitä mieltä, että alahan tulla sieltä, eiköhän tää nyt ole jo nähty...MUTTA visiitin aikana alkoikin huipata. Muistot palasivat mieleen mitä olisi edessä. Tuli äitiä ikävä. Ainiin, tämä aika iso juttu on vielä edessä...Todellinen reality check. Kirsikkana kakussa; CDC (Center for Disease Control and Prevention) on määrännyt, ettei mommy&baby unitteihin saa tulla yksikään alle 16-vuotias, ei edes sisarukset, nyt influessa-aallon pahimpana aikana. Vauvaa ei myöskään saa siirtää osastolta. ELI joudun olemaan vauvan kanssa sairaalassa näkemättä lapsiani, pystymättä näyttämään heille pikkuveljeään. Ihan hirveetä. Olin salaa suunnitellut lepääväni kunnolla, nauttivani rauhasta ja yhden hengen huoneesta huonepalvelulla, mutta jos kaikki vaan menee hyvin, häippään sieltä heti, kun mahdollista.

Sea World

Loman lopuksi ajoimme takaisin Orlandoon, missä olimme päättäneet viettää hiukan aikaa ennen kotiinpaluuta. Orlando on paikkana kaikkien huvipuistojen äiti. Vieri vieressä Disneyn neljä eri puistoa, Universal Studios, Sea World, You name it, sieltä löytyy. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, lyhensimme Orlando-osuutta päivällä, sillä lapset nauttivat niin kovasti serkkujensa seurasta. Olikin tosi sööttiä seurata miten huolehtivaisesti isommat pojat huolehtivat serkuistaan. Uivat, leikkivät ja pelasivat yhdessä, vaikka nuorimman ja vanhimman ikäero on melkein kymmenen vuotta. Liikkistä.

Tässä olotilassa kieltäydyin Disneyn Magic Kingdomista heti kättelyssä. Se on varsinainen helvetin esikartano joulun aikaan ja laitejonoissa saattaa mennä tunti jos toinenkin. Ensin jonottaisin kintut ristissä tunnin kuullakseni, että en pääse laitteeseen. Thanks, but no thanks. (Olen lapsellinen, haluan itsekin mukaan. Minulle ei riitä katsella, kun muut hurvittelevat laitteissa. Pitää päästä itsekin kiljumaan pää alaspäin )

Minun mielestäni paras paikka olisi ollut Disneyn Hollywood Studios tai Universal Studios, jonne olen aina halunnut palata. Olin kuvitellut saavani istua jossain bussissa, joka ajeluttaa läpi leffakulissien, mutta toisin kävi. Minut äänestettiin kumoon. Sea World voitti.

Sea World on kiva paikka. Jonot eri esityksiin olivat aika älyttömät, tunti tai enemmän. Me siis päätimme, että Shamu pitää nähdä, mutta muihin ei jonoteta. Tämä paikka toimii lähes eläintarhan tavoin ilman sen kummempia jonotuksiakin. Näimme delfiinejä, kilpikonnia, lapset pääsivät syöttämään hylkeitä, manaatit tekivät vaikutuksen, samoin oikeastaan paikan kaikki eläimet ja yleistunnelma. Kaikkialla on nähtävää. Mereneläimiä pääseee katsomaan sekä päältä, että alta, ns underwater view. Kolmen tunnin kävelyn jälkeen alkoi mahassa tuntua omituiselta.

Kun oli aika varata paikat Shamu stadionille, mieheni oli sitä mieltä, että Soak Zoneen tai ei minnekään. Asettauduimme siis istumaan aika eteen sadeviitoissamme. Show oli hieno, ottamatta kantaa valaiden elinoloihin tai vähän aikaa sitten tapahtuneeseen tragediaan, jossa valas söi kouluttajansa. Turha ruveta jeesustelemaan, kun on jo paikan päällä. Vesi, jossa nämä upeat valaat uivat, on tietty kylmää suolavettä. Kun ne tulevat kohdalle kastelemaan yleisön, siinä kastuu läpimäräksi, oli sadeviitta tai ei. Teki ihan pahaa katsoa ympärillä istuvia ihmisiä, jotka istuivat paikoillaan ilman suojaa. hurrrrr, meille tuli kylmä muutenkin. Aurinko oli laskemassa, oli viileä ilta.

Vaikutun aina amerikkalaisten huvipuistojen panostuksesta koristeluihin ja varsinkin jouluaikaan, valoihin. Tämä sea of trees teki erityisen vaikutuksen. Näiden läpi pääsi kulkemaan pitkää siltaa pitkin. Valot vaihtoivat väriä, niihin ilmestyi kuvioita, olivat tosi kauniita, joulumusiikin soidessa taustalla. Ei nyt ihan Vegasin vertainen Frankin Bellagio-setti, mutta kaunis ja tunnelmallinen. Tässä vaiheessa olin tosin jo ihan loppu. Oli luovutettava. Istuin exitin lähelle ja jäin odottelemaan, kun muut lähtivät vielä katsomaan rauskuja. Vauva viestitti, että nyt kannattais varmaan ottaa rauhallisesti ja levähtää...

Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja tuli nähtyä paljon. Mukaan tarttui valas- ja delfiinipehmoa, niin kuin asiaan kuuluu. Loppuillan vietimme hotellissamme ja seuraavana päivänä, uuden vuoden aatoksi, matkustimme takaisin kotiin länsirannikolle ilman sen kummempia kommelluksia(!). Mahakin rauhoittui, kun otin iisisti.

Tataa!

PS Tämän leffan aiomme katsoa, ehkemme kuitenkaan lasten kanssa Blackfish.

Minigolfia ja Ostereita

Loppuloma meni suhatessa eri juttuja, käytiin Sanibel islandin beachilla ihastelemassa majakkaa ja merikotkia, Captiva Islandin Turner beachilla keräiltiin ihania simpukoita tuliaisiksi kotiin. (Koko vesiraja oli pelkkää simpukkaa, hiekkaa ei edes näkynyt alta. Mitkä mielettömät apajat!) Ft Myers beachilla oli menoa ja meininkiä, ihania ravintoloita, Rum Runnersin terassi suoraan hiekalla, herkullinen pastellinsävyinen, karibian meininki rantakävelykatuineen ja leppoisaa tunnelmaa. Oli muuten pullotettava hiukan Ft Myersin rannan hiekkaa; oli niin valkoista ja silkkistä.

Syötiin isolla porukalla myöhäisiä lounaita ravintoloissa ja herkullisia dinnereitä talolla. Veljeni perheen pelatessa golfia, me uitiin ja pelattiin minigolfia, käytiin yllämainituilla beacheilla hengailemassa;) Lapset nauttivat simpukoiden keräämisestä ja uimisesta meressä. Mieheni sai uida ja sukellella, minä röhnötin enimmäkseen ihan ryhävalaana rannalla;) Tosin uin hiukan itsekin - Alert the media! Tuli otettua muutama bikinikuva muistoksi.

Amerikassa ei ole ns tavallisia minigolf-ratoja. Kaikki radat on rakennettu tietyn teeman ympärille; me kävimme sekä Castle Golfissa, että Smuggler's Covessa, jossa lapset saivat myös syöttää alligaattoreita. Kuopukseni on meidän hole-in-one-mestari. Huitaisee vähän sinne päin ja onnistuu joka pelikerralla. Ihme tyyppi.

Serkukset innostuivat pelaamaaan pokeria. Salkku löytyi talolta ja oli sen jälkeen esillä koko ajan; täytynee ostaa kotiin samanlainen mokoma. Rahaa ei ollut pelissä mukana, joten aika turvallista toimintaa. Oli hyvä muistutus itselleenkin, että kolme samaa voittaa kaksi paria jne. Oli tosi huvittavaa huomata miten ipanat ilmeilivät bluffatessaan. Aika epeleitä;) Mukava pelata yhdessä, mitä tahansa lauta-tai korttipeliä, sen sijaan, että nököttäisivät kukin jonkin pelikonsolin takana epäsosialisena kuulokkeet korvillaan. Hyvin sujui pokerin peluu kuusivuotiaaltakin.

Muiden suunnistaessa Muscle car cityyn, , suuntasimme me äidin kanssa vähän shoppailemaan, tehoisku lähimpään outlettiin. Pojalle ostin tummansinisen Ralph Laurenin klassikkosliparin ja itselleni ihanat uudet Mosley Tribesin Flynn aurinkolasit.  Merkki oli minulle ihan vieras, mutta malli ihan täydellinen. Niissä voi hymyilläkin, ilman, että poskipäät nostavat lasit otsalle ja ovat tosi pirteät; samaan hintaan facelift;) Lapsillekin taisi tarttua mukaan bikiniä ja joku pusero, mutta hyvin hillitysti. En nähnyt mitään järkeä lähteä roudaamaan tavaraa yli mantereen, kun samat kaupat löytyy kotoakin. Euroopasta tulleille hintataso oli taas pieni ihmettelyn aihe; varsinkin kun useimmat outlet-myymälät tarjoavat aleaikaan additional 30-40- tai 50% off all prices. Siellä outleteissa pyörikin silmät kiiluen enimmäkseen turisteja; ruotsalaisia, saksalaisia, venäläisiä ja me.

Alligaattorialueella kun oltiin, pitihän sitä syödäkin. Siis alligaattoria, joka oli muuten harvinaisen hyvää! Kanamainen murea liha tarjoiltiin gator bites:seina, eli kylläkin friteerattuna, mausteisen kastikkeen kanssa. Alueella on tietty myös asiaan paneutunut ravintola Gator bites. Ei tullut käytyä tällä kertaa.

Kalaruokia, äyriäisiä, erilaisia rapuja ja ostereita oli melkein joka aterialla. Totuuden nimissä, en ole ikinä ollut mikään ostereiden ystävä, mutta niitä piti tilata joka kerta. Happy hourin aikaan ei hinta ollut huumaava; niitä saattoi saada alle dollarin kappaleelta. "Au naturel" osterit maistuvat minun mielestäni vain suolavedelle ja raskauden varjolla jätin väliin...

Oli muuten hauska katsoa, kun lapset söivät ekan omansa; kuusivuotias nielasi omansa reippaasti, keikutteli sitten päätään puolelta toiselle, tietämättä oliko tämä suuri delicacy nyt mistään kotoisin. Esikoiseni, joka on muutenkin nirsompi, taisteli hiukan omansa kanssa; ensin kävi kuin äidilleen taskulämpimän kossusnapsin kanssa rapujuhlissa;) Ns hissireaktio - pysyykö?;) ja sitten kokovartaloväristys päälle. Ei tullut suosikkia;) Ylpeänä tosin kertasi sitten kokemuksen päälle, että  -Äiti, mä olen nyt syönyt sammakonkoipia, mustekalaa, etanoita, alligaattoria, ostereita ja muikkuja. Mistäköhän ne muikut sinne tuli;) Kas, kun ei hirveä maininnut;)

Ihanaa viikonloppua.
Tataa!

Evergladesin Alligaattorit

Kun matkakohteeksi oli valikoitunut Florida, oli aika miettiä mitä siellä voi tehdä yhdessä kuuden aikuisen ja neljän eri ikäisen lapsen voimin. Paikallista faunaa, eli alligaattoreita pitäisi ainakin nähdä. Päästä sinne pensaikon jokiuomiin, Evergladesin mangroveihin, niin kuin James Bond leffassa;).

Ja taas yelpattiin. Parhaat arvostelut saanut paikka- Corey Billie's airboat rides-sinne. Saitilta löytyy myös video.Paikka oli sinänsä aika skämänen, varaamamme tour oli noin puoli tuntia myöhässä, olimme keskellä ei mitään. Pullean olemukseni ansiosta sain käyttää sisätilojen naistenhuonetta, mutta muut joutuivat parkkipaikalla nököttävään aivan horror bajamajaan.

Kun kerran jouduttiin odottelemaan, yksi oppaista lupasi pitää "Alligaattori shown". Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että nainen nosti aitauksessa kaksivuotiaan alligaattorin syliinsä, kertoi hiukan tästä lajista, koputteli sinnikkäästi kuonon päälle ja näytti tämän hurjimuksen hampaat, sitten kuminauhalla suu suppuun ja saimme vuorotellen nostella syliin. Mielenkiintoinen fakta alligaattoreista; niiden leukojen purentavoima on ällistyttävä, mutta jos ikinä joudut alligaattorin kanssa painiin, nokasta kiinni ja tiukka ote. Avaamisvoima ei ole kummoinen ;) Alligaattori oli samaan aikaan pehmeä ja jäntevä, mutta nahka oli tosi pehmeä;) saisi mahtavan käsilaukun.


Sitten oli vihdoin ilmatyynyaluksen vuoro. Kuulokkeet päähän ja menoksi.Oppaamme varoitti että antaa sitten ensin kunnolla hanaa, ja antoikin! Wohoooooo! Hiukan hirvitti, kun tajusin, ettei miehelläni ja isälläni ollut edes turvavöitä, tai kaidetta (!) mistä pitää kiinni istuessaan takana muovi-istuimissaan kuskin molemmin puolin. Itse pidin kiinni kaiteesta kaksin käsin kun opas paineli vastasladissa mutkaan kertaa kymmenen ja pyöräytti aluksen kovassa vauhdissa 360 astetta monta kertaa. Kaikki tosin nauraa hohottivat ääneen; olemme vauhdin ystäviä koko perhe. Ehkä juuri siksi ei paljon säästellyt. Se samea vesi ei muuten tuoksunut kovin hyvälle...


Maisemat ja fiilis oli kuin leffasta. Hymyilin kuin puuhevonen kuutamolla. Näimme haikaroita ja muita ektoottisia lintuja, isoja alligaattoreita, joita oppaamme sai houkuteltua ihan veneen viereen. Tällä kertaa otin tosissaan komennuksen  keep you hands and feet on the boat! Hauskaa oli sukeltaa mangrovin pensaikkoon, kuten yläkuvassa. Olivat laittaneet hauskoja kylttejä matkan varrelle; ekassa kytissä luki Keep Out, toisessa Violators will be shot, kolmannessa Survivors will be shot again;) Oppaamme nauroi ja sanoi, että ampuja on aika epätarkka, ei yleensä osu kuin muutamaan eturivissä istuvaan;)

Meidän reissumme kesti noin tunnin, eli pidempään kuin mitä oli mainostettu. Harvoin voi oikeasti sanoa, että olipa hintansa väärti, mutta tämä kyllä todella oli. Kymmenen pistettä.

Kun sitten istuimme ison pöydän ympärille äyriäisten, ostereiden ja muiden kalaruokien ääreen, perinteisesti hiukan erilaiselle jouluaaton aterialle;) totesimme, että kaikilla oli ollut tosi hauskaa, mutta nuo turvallisuusaspektit eivät ihan olleet kohdallaan...Onneksi olimme ravintolassa, jossa oli all day every day happy hour. Järkytyksestä selviämisen teki helpommaksi se, että margaritat tuotiin molemmille käsille. Siis joillekin...

Tataa!

PS talolle saavuttuamme oli aika hiukan siistiytyä ja pitää edes pienimuotoisesti kiinni aattoperinteistä. Arvatakin saattaa, että lahjat avattiin. Laulaa lurittelimme myös muutaman joululaulun ja suklaakonvehdit suussa nautimme aattoillan rauhasta jännittävän päivän päätteeksi. Taisivat muutamat vielä innostua pokeriakin pelaamaan, kun kaapista löytyi kunnon pokerisetti pelimerkkeineen.

Poliisi ja Pedikyyri

Elämä voitti "hyvin nukutun" yön jälkeen. Itse asiassa oltiin niin naatteja, että edes rikkinäinen sänky ei haitannut unentuloa. Suht iso mieheni meni sänkyyn ja kysyi -Does it look a bit funny? Purskahdin nauruun; pää oli alamäkeen, jalat ylhäällä. (pika-apu turvonneisiin jalkoihin;)) Niin, ja pienestäkin liikkeestä kuului kauhea pamahdus. Sieluni silmin näin, kun koko komeus hajoaisi altamme yön aikana ja me rojahdettaisiin lattialle. Minun piti virittää iso tyyny pitkittäin meidän väliin, etten olisi pyörinyt mieheni päälle. Onneksi handyman ilmestyi heti paikalle aamusta ja korjasi tilanteen.

Olin luvannut lapsille, että pääsevät mummin kanssa pedikyyriin, joten me naiset suuntasimme aamupäivästä liikkeelle; Dunkin Donutsista ensin jättimäiset piparminttujääkahvit käteen ja kynsihoitolaan. Projekti ei ollutkaan ihan yksinkertainen, joten jouduimme kiertelemään ainakin viisi-kuusi hoitolaa ilman tulosta. Full, full, 1 hr wait, closed, jaha. Walk-ins welcome, jep jep.

Kun sitten huristelimme pääkatua ihan turisteina etsien seuraavaa paikkaa, ilmestyi perään kiinni uutuuttaan hohtava Dodge Charger, poliisiauto. En ajanut ylinopeutta, noudatin kaikkia liikennesääntöjä, pysyi vain perässä. Ajoi kerran viereenkin, kunnes laittoi sinipunavalot päälle. Oho, ei muuta kun seuraavalle parkkipaikalle.

Poliiseja on monenlaisia. Kauhujuttujakin kuulee, joten, en tehnyt elettäkään noustakseni autosta, vaan jäin odottamaan. Suht salskea poliisimies ilmestyikin pian auton viereen.

Hän oli tarkistanut automme tiedot- tiedä miksi - me neljä blondia olimmekin varmaan tosi kriminaalin näköisiä- ja olimme liikkeellä autolla, jonka rekisterikilpi ei kuulunut sille. Autoverotarrakin oli kuulemma fake. Jaha. Meillä oli valkoinen sedan, rekisterikilpi kuului mustalle maasturille. Sellaisella minä mieluummin ajelisinkin, vastasin;) Auto oli Avikselta vuokrattu, joten me oltiin kyllä viattomia uhreja tällaisessa keplottelussa.

Kun poliisi vaikuttikin ihan mukavalta, me noustiin autosta. Esikoiseni halusi nähdä poliisiauton sisältä ja kyllähän sitä meille sitten ylpeänä esiteltiinkin. Oli ihan uusi ja hieno. Tosi maskuliininen. Siis se auto;) hihihihi Yksi lemppari sedaneistani.(tuo mainos on vaan aina niin hyvä)

Näytti minulle vielä tietokoneelta, ettei puhu potaskaa rekkaristamme. Sitten kehoitti soittamaan Avikselle ja sanoi, Tell them you've been pulled over twice already and this is ruining your vacation  (?!) Vink Vink. The least they must do is give you a discount. BTW I'm Justin, where are you ladies headed? - Looking for a good nail salon  - There's one just across Hooters. The guy is a jerk, but does a great job. - Oh, thanks, we'll be going there, then. Lapsille antoi tatuoinnit, kun sheriffitarrat olivat loppu. Harvoinpa sitä saa kynsihoitolasuosituksia poliisilta;)

Jatkoimme matkaa hymyissä suin ja yhtä kokemusta rikkaampana. Se kynsihoitola oli hyvä ja kyllä, se omistaja vähän kummallinen, mutta tekivät tosi hyvää työtä. Saatiin jouluksi sormet ja varpaat ojennukseen.(Kuva on tosin viime keväältä, kun harrastin pelkkiä superglittereitä eri sävyissä. Joulukauden kunniaksi ovat varpaat vilkkuneet China Glazen Ruby Pumps sävyssä jo pari kuukautta; ihanan syvä punainen ja kunnon kiilto. China Glazen lakat ovat yllättävän hyviä!)

Tataa!

PS tuumasta toimeen; soitto Avikselle. Tylsä Chevymme vaihtui Chrysler 300:seen, jota olenkin halunnut koeajaa. Saimme myös alennusta vuokrasta ja hirmuiset anteeksipyynnöt. Minä jäin tuijottamaan poliisisetä Justinin kirjoittamaa lappua. Siinä luki, että rekkarimme alkaa 553, mutta sen sedanin rekkari alkoi kyllä S53...Buhahaha, voisiko olla, että sen valkoisen alkuperäisen sedanin rekkarissa ei ollutkaan mitään vikaa? No, me otimme mieluusti vastaa upgraden luxury sedaniin ja alennuksen autovuokrasta;)

Florida, here we come!

Iso vuokratalo odotti Cape Coralissa, Meksikonlahden puolella. Sinne siis joulun viettoon äidin luo. Me suhautimme yli Amerikan mantereen, muut matkustivat paikalle kuka mistäkin. Löysin meille hirveän googlaamisen jälkeen tod edulliset yön yli non stop lennot, joten päätimme lentää Orlandoon ja ajaa sieltä perille.

Matkustaminen kahdeksannella kuulla on aivan fantastista.  Edellisillä kerroilla suhasin pitkin Eurooppaa, töiden puitteissa, aina viikolle 34, mutta tämän reissun jälkeen voin luottamuksellisesti sanoa, etten lennä enää minnekään ennen kuin vauva syntyy. Ihmisten hajut ja epämukavat istuimet, tavoistamme poiketen emme lentäneet firstissä, hehheh, olivat hetkellisesti liikaa.

Lapsille taukutin, että lennolla on sitten pakkolepo. Mutta eihän se uni tule, jos on pakko nukkua...Minäkin väänsin ja käänsin kuin kissa pistoksissa siinä istuimessani ja aina välillä kopautin vierustoveria olalle, excuse me, can I go by? Piti päästä aika ajoin jaloittelemaan ja toilettiin, yllättävää kyllä;) Lento oli ylibookattu(niin kuin täällä aina) ja me istuttiin kahdessa eri paikassa, kukin yhden lapsen kanssa. Vauvakin oli levoton ja möyri mahassa välillä niin, että luulin, että yrittää ulos navan kautta...

Laskeutuessamme Orlandoon kello 6 aamulla, oli mittarissa tunti yöunta. Jep jep. Olimme varmuuden vuoksi sopineet aamiaistreffit suomalaisten ystäviemme kanssa kahdeksaksi, joten aurinkolasit päähän ja menoksi. Ihana, mutta lyhyt jälleennäkeminen yhdessä Disney villagessa. Ihan kuin olisimme eksyneet Pleasantvillen leffakulisseihin...Autioita katuja, kimaltelevaa tekolunta katoilla, jättimäisiä joulukoristeita...Siinä väsymystilassa kaiken kaikkiaan eksoottinen kokemus;)

Mahat pannukakkua pullollaan, matkaan alas kohti Cape Coralia. Ei jäänyt epäselväksi missä päin Amerikkaa ollaan. Impeach Obama kylttejä, ihmisiä seisomassa moottoritien silloilla liput liehuen (miksi?), autoissa NRA(National Rifle Association) ja Stand up and Fight-tarroja. Lukematon määrä pickuppeja ja vanhoja Cadillaceja, Buickeja ja Olds Mobileja. Nämä vanhat Cadillac kuskit käyttävät muuten aina tällaisia laseja...(terkut kemianluokasta;)) Trailer parkkeja, tai RV parks, niin kuin niitä kuuluu kutsua;) seka Retirement communiteja ja Golf ja Country clubeja. Nurmikot kuin greenillä ja loputtomia palmujen rivejä. Etelä on old school republikaanien paratiisi. Siellä ei autokannassakaan paljon eurooppalaista näe. Made in USA on kova juttu.

Reilun kolmen tunnin ajon jälkeen perille saapui reissussa rähjääntynyt porukka. Muut olivat saapuneet perille edellisenä iltana. Lapset olivat silmänräpäyksessä uimassa serkkujensa kanssa, olivathan he nukkuneet koko automatkan. Me taas istuttiin alas vaihtamaan kuulumisia. Kahvia koneeseen ja suihkuun.


Ilta vietettiin juhlien äidin synttäreitä Ft Myersissa. Olin varannut Firestone ravintolan, joka osottautui aika hyväksi. Sky Lounge, kattoterassi ,mahtavine näkymineen, oli hieno paikka alkudrinkeille; lämpimästä kelistä ja tunnelmasta tuli mieleen Dubain yö, ulkoilmadiskoineen katolla. Loft toimi hyvin isolle seurueellemme ruokapaikkana, katossa kiertävät renkaat aiheuttivat huvittuneisuutta koko porukassa, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tunnelma oli mutkaton.

Oli vaikea ymmärtää, että vihdoin istuin siinä isän, äidin, isoveljeni ja jälkeläistemme kanssa samassa pöydässä. Kun asumme kolmessa eri maassa, tällainen yhdessäolo on harvinaista herkkua. Love.

Tataa!

PS onkohan BlogSpot muuten  muuttanut taas jotain asetuksia, herjaa milloin mistäkin. Taas sama juttu; kuva latautuu poikittain, vaikka on tallennettu eri tavalla jms. Oli hieno kuva ravintolasta iltavalaistuksessa, mutten onnistunut korjaamaan. Ylläoleva kuva on hätäpäässä lainattu. Takkuileva vuodenaloitus blogirintamalla;)siis.

Ihanaa Alkanutta Vuotta 2014!

Olemme olleet matkoilla viimeiset kymmenen päivää ja suunnitelmista poiketen, en sittenkään postaillut sieltä. Luin kyllä maileja ja aloitin postauksen jos toisenkin, mutta muut asiat veivät mennessään. Niin harvoin saa nauttia koko perheen seurasta, etten yksinkertaisesti raaskinut vetäytyä omiin oloihini. Sorry for the radio silence..

Oli tosi ihana loma Floridassa; lämpöä, aurinkoa,eksoottisia eläimiä, omat vanhemmat ja veli perheineen paikalla. Über-rento joulu, paljon hyvää ruokaa ja leppoisaa yhdessäoloa. Kommelluksitta ei tälläkään kertaa selvitty..juttuja postaan tosi pian! ja täytyy sanoa, että olen äärimmäisen tyytyväinen siitä, että olen takaisin länsirannikolla yhtenä kappaleena. Enää en lentele enkä touhua tukka putkella ja jospa se pesänrakennusviettikin kohta ottaisi niskaotteen ja saisi vauvalameininkiä taloon;)

Meidän vuosi vaihtui rokaten; tulimme kotiin lentokentältä kello yhdeksän aikaan illalla, sammuin sohvalle ennen puolta yötä, mieheni herätti laskemaan kymmenestä alaspäin, maistoin pienen huikan shampanjaa, suukotin ja nukahdin taas;).

Kohti uusia tuulia ja seikkailuja 2014!