Poliisi ja Pedikyyri

Elämä voitti "hyvin nukutun" yön jälkeen. Itse asiassa oltiin niin naatteja, että edes rikkinäinen sänky ei haitannut unentuloa. Suht iso mieheni meni sänkyyn ja kysyi -Does it look a bit funny? Purskahdin nauruun; pää oli alamäkeen, jalat ylhäällä. (pika-apu turvonneisiin jalkoihin;)) Niin, ja pienestäkin liikkeestä kuului kauhea pamahdus. Sieluni silmin näin, kun koko komeus hajoaisi altamme yön aikana ja me rojahdettaisiin lattialle. Minun piti virittää iso tyyny pitkittäin meidän väliin, etten olisi pyörinyt mieheni päälle. Onneksi handyman ilmestyi heti paikalle aamusta ja korjasi tilanteen.

Olin luvannut lapsille, että pääsevät mummin kanssa pedikyyriin, joten me naiset suuntasimme aamupäivästä liikkeelle; Dunkin Donutsista ensin jättimäiset piparminttujääkahvit käteen ja kynsihoitolaan. Projekti ei ollutkaan ihan yksinkertainen, joten jouduimme kiertelemään ainakin viisi-kuusi hoitolaa ilman tulosta. Full, full, 1 hr wait, closed, jaha. Walk-ins welcome, jep jep.

Kun sitten huristelimme pääkatua ihan turisteina etsien seuraavaa paikkaa, ilmestyi perään kiinni uutuuttaan hohtava Dodge Charger, poliisiauto. En ajanut ylinopeutta, noudatin kaikkia liikennesääntöjä, pysyi vain perässä. Ajoi kerran viereenkin, kunnes laittoi sinipunavalot päälle. Oho, ei muuta kun seuraavalle parkkipaikalle.

Poliiseja on monenlaisia. Kauhujuttujakin kuulee, joten, en tehnyt elettäkään noustakseni autosta, vaan jäin odottamaan. Suht salskea poliisimies ilmestyikin pian auton viereen.

Hän oli tarkistanut automme tiedot- tiedä miksi - me neljä blondia olimmekin varmaan tosi kriminaalin näköisiä- ja olimme liikkeellä autolla, jonka rekisterikilpi ei kuulunut sille. Autoverotarrakin oli kuulemma fake. Jaha. Meillä oli valkoinen sedan, rekisterikilpi kuului mustalle maasturille. Sellaisella minä mieluummin ajelisinkin, vastasin;) Auto oli Avikselta vuokrattu, joten me oltiin kyllä viattomia uhreja tällaisessa keplottelussa.

Kun poliisi vaikuttikin ihan mukavalta, me noustiin autosta. Esikoiseni halusi nähdä poliisiauton sisältä ja kyllähän sitä meille sitten ylpeänä esiteltiinkin. Oli ihan uusi ja hieno. Tosi maskuliininen. Siis se auto;) hihihihi Yksi lemppari sedaneistani.(tuo mainos on vaan aina niin hyvä)

Näytti minulle vielä tietokoneelta, ettei puhu potaskaa rekkaristamme. Sitten kehoitti soittamaan Avikselle ja sanoi, Tell them you've been pulled over twice already and this is ruining your vacation  (?!) Vink Vink. The least they must do is give you a discount. BTW I'm Justin, where are you ladies headed? - Looking for a good nail salon  - There's one just across Hooters. The guy is a jerk, but does a great job. - Oh, thanks, we'll be going there, then. Lapsille antoi tatuoinnit, kun sheriffitarrat olivat loppu. Harvoinpa sitä saa kynsihoitolasuosituksia poliisilta;)

Jatkoimme matkaa hymyissä suin ja yhtä kokemusta rikkaampana. Se kynsihoitola oli hyvä ja kyllä, se omistaja vähän kummallinen, mutta tekivät tosi hyvää työtä. Saatiin jouluksi sormet ja varpaat ojennukseen.(Kuva on tosin viime keväältä, kun harrastin pelkkiä superglittereitä eri sävyissä. Joulukauden kunniaksi ovat varpaat vilkkuneet China Glazen Ruby Pumps sävyssä jo pari kuukautta; ihanan syvä punainen ja kunnon kiilto. China Glazen lakat ovat yllättävän hyviä!)

Tataa!

PS tuumasta toimeen; soitto Avikselle. Tylsä Chevymme vaihtui Chrysler 300:seen, jota olenkin halunnut koeajaa. Saimme myös alennusta vuokrasta ja hirmuiset anteeksipyynnöt. Minä jäin tuijottamaan poliisisetä Justinin kirjoittamaa lappua. Siinä luki, että rekkarimme alkaa 553, mutta sen sedanin rekkari alkoi kyllä S53...Buhahaha, voisiko olla, että sen valkoisen alkuperäisen sedanin rekkarissa ei ollutkaan mitään vikaa? No, me otimme mieluusti vastaa upgraden luxury sedaniin ja alennuksen autovuokrasta;)

Pelkääkkönä polliisia Forresterin Eerik?

kuva lainattu

Vappua vietettiin tosi kuumissa olosuhteissa. huhhuh. Aika harvoin on asuyhdistelmänä ollut valkolakki ja bikinit.(ja perinteinen vappunaamari;)) Toivat suomalaiset ystävät mukanaan helleaallon. On varsin ironista, ettei avoautolla voi ajaa katto auki. On liian kuuma. Ei auta edes ilmastointi. Kaupan päälle palaa korvat, niska ja olkapäät, vähempikin riittäisi.

Nyt on vappu vietetty ja vieraat jatkaneet matkaansa. Enää ei istuta altaalla ja juoda kuplivaa. Arki on palannut perheeseen.

Hain lapset koulusta ja lupasin, että pysähdytään tutussa starbucksissa hakemassa jotain kylmää.;) Oltiin lämpöhalvauksen partaalla. Yhtäkkiä, edessä näkyi kuitenkin sinisten ja punaisten valojen välkettä. Liikenne näytti olevan poikki.? Vasen kaista oli tukossa, oikea kaista, jota ajoin oli kuitenkin tyhjä, joten jatkoin hiljaa eteenpäin. Virhe. 

Päästyäni poliisiautojen luokse, näky oli kuin suoraan Heat-elokuvan väijytyksestä. Yksi poliisiauto oli poikittain kaistojen edessä stopaten liikenteen, muutamia poliisiautoja tien sivussa, muutamia liikkeellä, kaksi poliisiautoa oli keskellä risteystä, etuovet auki. Ruskeapukuiset aurinkolasipäiset poliisit seisoivat ovien takana aseet ojossa. Siis sellaiset isot automaattikiväärit. Oh shit. Risteyksessä on pankki. hmmm  - 1+1. Olin koulubussin vieressä, joka oli vasemman kaistan paalupaikalla, minä oikean. Taakseni oli muodustunut jo jono. Olimme motissa. Voi kun olisin ollut Eddiellä liikkeellä. Se on sellainen tankki.

Oikealla puolella, pensaikossa hiipi pari poliisia näytellen merkkejä autoni vieressä seisovalle poliisille. Ensin ajattelin, että vau, onpa jännää, kunnes tajusin, että mehän ollaan ihan tulilinjalla. Yksi harhaluoti ja terve. Rupesi pelottamaan. Esikoinen purskahti itkuun. Avasin ikkunat ja kysyin josko me voitaisiin poistua autosta, halusin lapset turvaan. Poliisi kuitenkin kehotti pysymään aloillaan. Hiki virtasi noroina, oli hermostuttavaa, mutta rauhoittelin lapsia, että ei tässä mitään. Me ollaan turvassa. hehheh

Pankki oli ryöstetty viisi minuuttia ennen meidän saapumista paikalle. Etsintä oli käynnissä. Poliisit halusivat varmistaa rikospaikan läheisyyden, ennen kuin päästivät liikenteen jatkumaan. Selvittiin  kuitenkin parinkymmenen minuutin päästä turvallisesti jatkamaan matkaa, starbucksin kautta kotiin. Kotona käytiin vielä läpi tapahtunutta, mutta esikoiseni mielestä oli jännintä, että viereisissä autoissa oli ollut luokkakavereita, samoin siellä starbucksissa ja me pääsimme ensimmäisinä kertomaan kyseleville ihmisille mitä oli tapahtunut. Meidän turvallisessa lintukotolähiössä..

Yksi vanha herra tokaisi suoraan: Well, now we all need to start carrying a gun.Tjaa, en ehkä kuitenkaan kannata fight guns with guns- lähestymistä.

Täällä sattuu ja tapahtuu.

Tataa!

PS jännittävän ja tapahtumarikkaan iltapäivän kruunasi ilta Stanfordissa. Tällä kertaa mukana oli vieraileva tähti. Minua hymyilytti koko ajan, oli pakko raapustaa muistivihkoonkin, että voi Forresterin Eerikki, kun meinasi naurattaa ääneen. (luennot ovat myöhään illalla, saatoin olla hiukan väsynyt;))Teki mieli kysyä, onko kukaan koskaan sanonut hänelle, että hän on ihan ilmetty Forresteri, John McCook, suoraan 90-luvun puolesta välistä, sitä Eerikin primea, silver fox. Tosi lapsellista, mutta meni puolet ajasta siihen pällistelyyn enkä kuullut puoliakaan mitä hän sanoi. Kun minulla sitten oli puheenvuoro, virne ei poistunut naamalta. Tuli oman esityksensä jälkeen istumaan taakseni. Virnuilin jälleen tyhmästi. Ajatteli varmaan, että flirttailen. Samapa tuo. Halvat on hupini. tihihihi.

Älähän hättäile

Koulumatkalla liikenne pysähtyi.(kuva ei ole koulumatkalta, vaan Losin tuloliikenteestä;)) Kaukana edessä näkyi vilkkuvat sinipunavalot. Jaa, mitäköhän tuolla on tapahtunut? Iso eukalyptuspuu oli juuri kaatunut tukkien kaksi kaistaa. Lapsista tämä oli äärimmäisen jännittävää. Iso poliisimaasturi oli poikittain, piti keksiä uusi reitti. Kukaan ei hermostunut, tai lähtenyt koikkelehtimaan, yrittäen päästä jonkun toisen edelle. Kaikki pysyivät rauhallisina ja etsivät kiertoreitin.

Tämä amerikkalaisten rauhallisuus hämmästyttää minua aina, itse kun kuumenen nollasta sataan aikas äkkiä. (toki täällä myös road ragea esiintyy ajoittain) Road tripille lähtiessä on ihan turha suunnitella minuutin tarkkaa aikataulua. Syyllistyn tuohon silti joka kerta, ja sitten, kun jotain odottamatonta tapahtuu, kuten aina tapahtuu, hermostun; katson kelloa, lasken uutta ETA:ta, naputtelen kojelautaa, huokailen, vääntelehdin istuimella. Tosi aikuista.

Totuus on, että tällä ihmismäärällä (ja ajotaidoilla, hohhoijaa) kolareita sattuu ja näissä luonnon olosuhteissa eksoottisia tapahtumia riittää; vuoria ylittäessä, vuodenajasta riippuen, on landslideja, tulvaa, säkkisumua, jäätä ja lunta (!) (talvirenkaita ei harrasteta), ja pensaspaloja.

Kyllä Suomessa osataan. On hirviaitaa, aurausmerkkejä ja meluaitaa. Kesällä ajetaan kesärenkailla, talvella talvirenkailla. Suuria yllätyksiä ei tapahdu. Ja jos tapahtuu, joku lähtee takuuvarmasti ohittelemaan vaarantaen muun liikenteen. Jonossa ei odoteta! Jos perille pääsee 2 minuuttia ennen muita, paalulle yritetään, heristetään nyrkkiä ja näytetään keskisormea.

Tämä on erityisen viehättävä piirre; 80-kympin alueella ajetaan 75km/h, mutta kun ohituskaista alkaa, sitä 1,3 litraista corollaa huudatetaan niin vimmatusti, että moottori ylikuumenee ja yritetään ikään kuin varmistaa, ettei ohittaja pääsisi turvallisesti takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle. Funny, verenpaine nousee jo tämän kirjoittamisesta;)

Täällä liikenteessä liikkuminen on hyvin opettavaista. Ja autollahan me liikutaan, aina. Maltti on valttia.

Olen hermoillut kesäisin matkalla Itä-Suomeen. Mikkeli-Savonlinna välillä on aina tietöitä.
Lupaan, etten anna sen ensi kesänä häiritä! Ajelen letkan mukana, laitan hyvää musiikkia soimaan, nautin kuivan kangasmetsän mäntymaisemista ja järvistä. Ehkä vihdoin pysähdymme johonkin söpöön järvenranta kahvilaan vastapaistetulle munkille. Ennen, matkan tarkoituksena oli päästä pisteestä A pisteeseen B,  mahdollisimman nopeasti, Kiitos. Jos ajoin yksin, tein ennätystä. Tilasin Viitasaaren Nesteellä korkeintaan karjalapiirakan, kahvinkin otin mukaan, sitten taas matkaan! Jää nähtäväksi pystynkö hiljentämään tahtia, mutta ajatuksena kiva.

Siitä eukalyptuspuusta; matkalla kotiin, paikalla oli jo paloautoa, useita poliisiautoja, monta liikenteen ohjaajaa. Puu-parka, mutta tuoksu oli huumaava.

Tataa!

ps varasin sen hiihtomatkan. Kun ajamme vuorille, teillä saattaa olla liukasta, jopa lumista. Voi olla, ettei minun kannata luottaa taaskaan tarkkaan aikataulusuunnitelmaan;) Ja voi olla, että meidän kannattaa ostaa ketjut matkaan joka tapauksessa. Ihanan alkeellista. tihihihihi.