Rion Jeesus

H-hetken lähestyessä olen kertaillut tarkkaan mielessäni aiempia kokemuksia. Menemättä yksityskohtiin, olen aika nopea tekijä. Ekalla kerralla ehdin saada epiduraalin, tokalla en. Nyt vitsailinkin lääkärille, että seison sairaalan aulassa kahdeksannesta kuusta eteenpäin, eli pidä se piikki valmiudessa!

Ekalla kerralla meillä oli kotoisasti perhehuone. Siellä me viihdyttiin pari päivää, ihastelemalla pientä tyttöä, mies toki juoksi töissä välillä. Minä turposin ihan muodottomaksi, painoin enemmän sairaalasta lähtiessä kuin sinne mennessä. Nice. Varpaat turposivat kiinni toisiinsa, nilkat olivat sellaiset nätit cankles. Totesinkin, että tjaa, jalkojen perusteella rouva painaa noin kolmesataa kiloa...

Olin hormonihirviö. Luolauduin kotiin, itkeskelin, ihastelin vauvaa ja luin fanaattisesti lonkkaluksaatiosta. Meille oli sanottu, että tyttäremme saisi ehkä sammakkokipsin. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Toisella kerralla, riitti vauhtia. Mieheni palasi kotiin esikoisen luo ja minä jäin sairaalaan kokonaisiksi 36 tunniksi, turpoamaan taas kuin pulla, tehtaan lähtiessä käyntiin. Tiesin, että silloin reilu kaksivuotias esikoinen olisi aika vaativa kotiintultuani, joten päätin käyttää hyödykseni  "oman ajan" sairaalassa. Pyysin kanslian yökköjä vahtimaan vauvaa, jotta pääsisin iltamyöhäsellä rauhassa suihkuun, hiustenpesulle ja puunaamaan. Hiukan mukisten suostuivat.

Äkkiä huoneeseen, jossa olin omassa rauhassa. Hiustenpesu ja muu puunaus. Olin myös asetellut ikkunalaudalle valmiiksi rivin puteleita; lempparivoiteita, body splasherin, kynsilakan jne. Olin kalman kalpea, vaikka oli jo heinäkuu, joten olin näppäränä tyttönä pakannut mukaan myös itseruskettavan.  Hiukset muotoiltuani oli rusketuksen vuoro. Koko vartalon läträttyäni, seisoin kosteassa kylpyhuoneessa napasillani kädet sivuilla kuin Rio de Janeiron Jeesus patsas, kuivatellen.

Silloin kuului ovelta ääniä. Ounou! Kätilö toi itkevän vauvan huoneeseen huhuillen, että on syötön aika. Panic! -Öööö, voitko jättää vauvan siihen..en voi just nyt tulla...(heilutin paniikissa käsiä ylös alas, kuin lentoon lähtiessä), Tuun ihan just!  Raotin ovea. Kätilö katsoi vuorotellen minua, vuorotellen kosmetiikkakokoelmaani ikkunalaudalla. -Kato, jos mä otan vauvan nyt, värjään sen ihan oranssiksi...olen just laittanut itseruskettavaa, enkä ole vielä kuivunut...yritin selitellä... Vähän kyllä nolotti, mutta oli jo liian myöhäistä. Nopeasti pyyhkeeseen kietautuen vauvan luo. Kätilön ilmeestä päätellen ei pitänyt tilannetta mitenkään hassuna. Ihme tosikko;)

Kasvohoito ja ripsien kestoväri on tänään, pedikyyrissä kävin jo, paree pysyä varpaat ojennuksessa vähän aikaa;) Olen heitellyt sairaalakassiin paria asua vauvalle ja oman venyvän kotiutumismekon. Ostin alennuksesta kivan Ralp Laurenin miestenpaita-henkisen kauluksellisen yöpaidan(lähinnä vierailijoita ajatellen) ja Juicyn superohuen aamutakin, jotta voin kuljeksia käytävällä ikään kuin puettuna.

Täällä toimitaan samoilla säännöillä; vauva on äidin kanssa 100% ajasta. Vauvoihin laitetaan myös paikantimet, joten niitä ei paljon luvatta siirrellä. Suureksi pettymykseksemme lapset eivät osastolla pääse, joten sairaalassa olen minimiajan. Yksityishuoneessa on tietenkin omat kylpyhuoneet, joten kyllä sitä joutuu tälläkin kertaa itsensä ihmisen näköiseksi puunaamaan. Uhallakin otan mukaan taas jonkun itseruskettavan.

Ja ehkä tärkeimmän - valkoisen turbaanin, jossa on iso rubiini keskellä  - (think Elizabeth Taylor, Sophia Loren, Marlene Dietrich;)) jollen ehdikään laittaa hiuksia kunnolla;) Silmät hyvin rajattuna, hillityn tyylikkäänä, turbaani-aamutakki yhdistelmässä on hyvä sitten skypetellä lapsi kainalossa sairaalasängystä;) hehehe

Tataa!

PS olen siis valmis lapsentuloon, paitsi etten ole. En edes tajua koko juttua vielä. Tässä vaiheessa on überärsyttävää käydä missään, sillä jokaisella vastaantulijalla on jotain kommentoitavaa. Joskus olen kommentoinut jotain hiukan kärkevää takaisin ja sitten vaan syytetään hormoneja, eiks je? Tyyliin, -You are having a baby!-Thanks for the info. Siksikin, olen pukeutunut usein kuvassa olevaan paitaan;) Kuva on tosin otettu kuukausia sitten, mutta viesti pysyy ajankohtaisena:) Tämä raskaus on nyt niin nähty.