Evergladesin Alligaattorit

Kun matkakohteeksi oli valikoitunut Florida, oli aika miettiä mitä siellä voi tehdä yhdessä kuuden aikuisen ja neljän eri ikäisen lapsen voimin. Paikallista faunaa, eli alligaattoreita pitäisi ainakin nähdä. Päästä sinne pensaikon jokiuomiin, Evergladesin mangroveihin, niin kuin James Bond leffassa;).

Ja taas yelpattiin. Parhaat arvostelut saanut paikka- Corey Billie's airboat rides-sinne. Saitilta löytyy myös video.Paikka oli sinänsä aika skämänen, varaamamme tour oli noin puoli tuntia myöhässä, olimme keskellä ei mitään. Pullean olemukseni ansiosta sain käyttää sisätilojen naistenhuonetta, mutta muut joutuivat parkkipaikalla nököttävään aivan horror bajamajaan.

Kun kerran jouduttiin odottelemaan, yksi oppaista lupasi pitää "Alligaattori shown". Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että nainen nosti aitauksessa kaksivuotiaan alligaattorin syliinsä, kertoi hiukan tästä lajista, koputteli sinnikkäästi kuonon päälle ja näytti tämän hurjimuksen hampaat, sitten kuminauhalla suu suppuun ja saimme vuorotellen nostella syliin. Mielenkiintoinen fakta alligaattoreista; niiden leukojen purentavoima on ällistyttävä, mutta jos ikinä joudut alligaattorin kanssa painiin, nokasta kiinni ja tiukka ote. Avaamisvoima ei ole kummoinen ;) Alligaattori oli samaan aikaan pehmeä ja jäntevä, mutta nahka oli tosi pehmeä;) saisi mahtavan käsilaukun.


Sitten oli vihdoin ilmatyynyaluksen vuoro. Kuulokkeet päähän ja menoksi.Oppaamme varoitti että antaa sitten ensin kunnolla hanaa, ja antoikin! Wohoooooo! Hiukan hirvitti, kun tajusin, ettei miehelläni ja isälläni ollut edes turvavöitä, tai kaidetta (!) mistä pitää kiinni istuessaan takana muovi-istuimissaan kuskin molemmin puolin. Itse pidin kiinni kaiteesta kaksin käsin kun opas paineli vastasladissa mutkaan kertaa kymmenen ja pyöräytti aluksen kovassa vauhdissa 360 astetta monta kertaa. Kaikki tosin nauraa hohottivat ääneen; olemme vauhdin ystäviä koko perhe. Ehkä juuri siksi ei paljon säästellyt. Se samea vesi ei muuten tuoksunut kovin hyvälle...


Maisemat ja fiilis oli kuin leffasta. Hymyilin kuin puuhevonen kuutamolla. Näimme haikaroita ja muita ektoottisia lintuja, isoja alligaattoreita, joita oppaamme sai houkuteltua ihan veneen viereen. Tällä kertaa otin tosissaan komennuksen  keep you hands and feet on the boat! Hauskaa oli sukeltaa mangrovin pensaikkoon, kuten yläkuvassa. Olivat laittaneet hauskoja kylttejä matkan varrelle; ekassa kytissä luki Keep Out, toisessa Violators will be shot, kolmannessa Survivors will be shot again;) Oppaamme nauroi ja sanoi, että ampuja on aika epätarkka, ei yleensä osu kuin muutamaan eturivissä istuvaan;)

Meidän reissumme kesti noin tunnin, eli pidempään kuin mitä oli mainostettu. Harvoin voi oikeasti sanoa, että olipa hintansa väärti, mutta tämä kyllä todella oli. Kymmenen pistettä.

Kun sitten istuimme ison pöydän ympärille äyriäisten, ostereiden ja muiden kalaruokien ääreen, perinteisesti hiukan erilaiselle jouluaaton aterialle;) totesimme, että kaikilla oli ollut tosi hauskaa, mutta nuo turvallisuusaspektit eivät ihan olleet kohdallaan...Onneksi olimme ravintolassa, jossa oli all day every day happy hour. Järkytyksestä selviämisen teki helpommaksi se, että margaritat tuotiin molemmille käsille. Siis joillekin...

Tataa!

PS talolle saavuttuamme oli aika hiukan siistiytyä ja pitää edes pienimuotoisesti kiinni aattoperinteistä. Arvatakin saattaa, että lahjat avattiin. Laulaa lurittelimme myös muutaman joululaulun ja suklaakonvehdit suussa nautimme aattoillan rauhasta jännittävän päivän päätteeksi. Taisivat muutamat vielä innostua pokeriakin pelaamaan, kun kaapista löytyi kunnon pokerisetti pelimerkkeineen.

Joulu

Meidän jouluaaton kulku on seuraavanlainen; perinteisesti syödään yksimantelinen riisipuuro puoliltapäivin (ellen onnistu polttamaan sitä pohjaan). Sen jälkeen katsotaan Lumiukko DVDltä. Illan tullen keräännymme joulupöytään syömään ähkyt ja jossain vaiheessa luetaan jouluevankeliumikin, siinä konvehtien(kiitos äiti!) ja vihreiden kuulien (kiitos Laura!), kahvin ja konjakin välissä. Laulamme myös varmasti muutaman joululaulun, jotta pukki löytää perille. Joitakin paketteja saa avata jo aattona. Onhan siihen totuttu.

Joulupukki ei tänne illalla kerkiä, joten yön pikkutunneilla pukki on tuonut ne liian monet lahjat, syönyt keksit ja juonut maidon takanreunalta. Laittaiskohan kuitenkin siihen mukiin tänä vuonna konjakkia?;)

Aamulla lapset rientävät katsomaan mitä pukki on tuonut ja lahjarumba alkaa alusta. Anoppi ruokitaan jo aattona, joten joulupäivä vietetään oman perheen kesken eggnogia siemaillen, pehmopuvuissa. Tvstä tulee ikävä kyllä koko päivän urheilua. Jotain jenkkifutista. Örk. Mieheni todennäköisesti parkkeeraa sohvalle aamupäivällä eikä paljon siitä liikahda, mitä nyt käy keittiössä välillä tankkaamassa. Minä ajattelin lukea kirjaa, toinen käsi sulkaarasiassa. Niin, ja pitää pakata hiihtoreissua varten (jätti jee!).

Me hiljennymme pikkuhiljaa joulun viettoon täälläkin. Ulkona sataa jo ties kuinka monetta päivää, joten on ihanan hämärää. Antaa jouluvalojen ja kynttilöiden loistaa pehmeää valoaan. Kinkku on paraikaa uunissa, lanttulaatikkoa alan kohta viimeistellä. Tänä vuonna suomalaisista jouluruoista nautitaan ensin aatonaattona, sitten aattona ja lopuksi rääpitään joulupäivänä. Tapanina suuntaamme lumille. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Piilaakso vaikenee.

Ihanan rauhallista ja rakkauden täyteistä joulua.

Tataa!

ps Ripustin ruokasalin ikkunaan siimoilla postin tuomia joulukortteja. Näin ystävät ja perhe ovat ikään kuin kanssamme pöydän ääressä. Etsin myös kauan jotain centerpiece:ä joulupöytään, mutta kaikki näyttivät liian krumeluureilta. Santa Cruzin rannalta löytämäni ihanan rouhea pikkuajopuu pääsikin päärooliin. Ja lasten kanssa askarreltiin servieteistä joulutossuja. Sopivat tämän vuotiseen Ralph Laurenin skottiruutuisten lautasten inspiroimaan preppy-tyyliseen kattaukseemme.

Tonttuilua

Meillä on ollut tapana ostaa vain joitakin lahjoja. Tähän amerikkalaiseen hysteeriseen lahjarumbaan en lähde. Jonain vuosina emme ostaneet omille lapsille juuri mitään, leluja ja kirjoja kun tuli niin paljon muualta ja jo peruskamppeisiin meni satasia parin kuukauden välein.

Tänä vuonna on tonttuiltu enemmän. Amazonin hymyilevä paketti jos toinenkin nököttää päivisin oven edessä ja kuusen alla on jo tungosta. Lapset käyvät kuikuilemassa, mutta vielä toistaiseksi ovat "herranpelossa" pidättäytyneet repimästä kulmia auki, ihan-vain-kurkatakseen;) Toista se oli ennen vanhaan. Hitsi vie, kun piti ensin kiivetä korkealle, sitten teippi repäisi vahingossa käärepaperin hajalle ja piti sitten yrittää sulkea uudestaan muka jälkiä jättämättä...

Lapsille olemme lanseeranneet kahden kulttuurin joulun; kuten jo Mauri Kunnaksen Joulupukki kirjassa sanotaan "Nykyään vanhemmat ostavat itse suurimman osan lahjoista. Mahdotonta Joulupukin olisikin kaikki toiveita täyttää, lapsia ja toiveita kun on niin paljon, mutta muutaman paketin jokainen lapsi Korvatunturilta saa." Ja tässäpä karu totuus; meidän lapset eivät ikinä saa kaikkia listaan kirjattuja tavaroita. Piste. Tai niin minä luulin...

Miehessäni on tapahtunut jotain kummallista (lue: jollain söpöilyllä ovat kietoneet ukkoparan pikkusormiensa ympärille). Hän ottaa toivelistat tosissaan ja kirjaimellisesti. Jos jompikumpi lapsista puolella sanalle vielä inahtaa jostain listan ulkopuolella olevasta tavarasta, kohta on taas Amazonille asiaa. Kyllähän lasten pitää lahjansa saada. Mitä? Mikäs juttu tää nyt on? Ei kaikkea voi saada!

Olemme tietty salakuljettaneet taloon eri käärepaperia, sillä eihän Pukilla voi olla samaa paperia kuin meillä! Eikä nauhoja. Tämä on tarkkaa puuhaa. Pakkailin pukin lahjoja, kun mieheni tuli viereeni sanomaan, että kyllä pukilta pitää enemmän saada ja eikö me anneta jotain isoa lahjaa? Miten olis trampoliini?

Tuli eilen kotiin muikeana, ei voinut kuulemma olla ostamatta ipanoille vielä paria lahjaa, vaikka kuinka olin kieltänyt?!? Järkipuhe ei auta. Menee kuuroille korville, kulkee ostoksilla ihan transsissa...Jospa piilottaisin lompakon? Ennen säntäsi sentään äijämäisesti vasta aattona kaupoille...aarrgghhhh. Kun tuo tuosta palaa normaalien kirjoihin ja käy tyttöjen huoneessa murisemassa tavaran paljoudesta, saatanpa ystävällisesti muistuttaa tästä toiminnasta.

Viikonloppu vietetään(tän) ruokia tehden, fiilistellen. Perinneruoka-aineksia on löytynyt kiinalais- slaavilais-ruotsalais ja saksalaisliikkeistä. Tunnen silti nyt jo suurta haikeutta, että kohta joulu on ohi. Onneksi ollaan tänä vuonna nautittu joulun odotuksesta jo monta viikkoa. Tämä on kyllä ihanaa aikaa.

Mukavaa tohinaviikonloppua.
Tataa!