Tonttuilua

Meillä on ollut tapana ostaa vain joitakin lahjoja. Tähän amerikkalaiseen hysteeriseen lahjarumbaan en lähde. Jonain vuosina emme ostaneet omille lapsille juuri mitään, leluja ja kirjoja kun tuli niin paljon muualta ja jo peruskamppeisiin meni satasia parin kuukauden välein.

Tänä vuonna on tonttuiltu enemmän. Amazonin hymyilevä paketti jos toinenkin nököttää päivisin oven edessä ja kuusen alla on jo tungosta. Lapset käyvät kuikuilemassa, mutta vielä toistaiseksi ovat "herranpelossa" pidättäytyneet repimästä kulmia auki, ihan-vain-kurkatakseen;) Toista se oli ennen vanhaan. Hitsi vie, kun piti ensin kiivetä korkealle, sitten teippi repäisi vahingossa käärepaperin hajalle ja piti sitten yrittää sulkea uudestaan muka jälkiä jättämättä...

Lapsille olemme lanseeranneet kahden kulttuurin joulun; kuten jo Mauri Kunnaksen Joulupukki kirjassa sanotaan "Nykyään vanhemmat ostavat itse suurimman osan lahjoista. Mahdotonta Joulupukin olisikin kaikki toiveita täyttää, lapsia ja toiveita kun on niin paljon, mutta muutaman paketin jokainen lapsi Korvatunturilta saa." Ja tässäpä karu totuus; meidän lapset eivät ikinä saa kaikkia listaan kirjattuja tavaroita. Piste. Tai niin minä luulin...

Miehessäni on tapahtunut jotain kummallista (lue: jollain söpöilyllä ovat kietoneet ukkoparan pikkusormiensa ympärille). Hän ottaa toivelistat tosissaan ja kirjaimellisesti. Jos jompikumpi lapsista puolella sanalle vielä inahtaa jostain listan ulkopuolella olevasta tavarasta, kohta on taas Amazonille asiaa. Kyllähän lasten pitää lahjansa saada. Mitä? Mikäs juttu tää nyt on? Ei kaikkea voi saada!

Olemme tietty salakuljettaneet taloon eri käärepaperia, sillä eihän Pukilla voi olla samaa paperia kuin meillä! Eikä nauhoja. Tämä on tarkkaa puuhaa. Pakkailin pukin lahjoja, kun mieheni tuli viereeni sanomaan, että kyllä pukilta pitää enemmän saada ja eikö me anneta jotain isoa lahjaa? Miten olis trampoliini?

Tuli eilen kotiin muikeana, ei voinut kuulemma olla ostamatta ipanoille vielä paria lahjaa, vaikka kuinka olin kieltänyt?!? Järkipuhe ei auta. Menee kuuroille korville, kulkee ostoksilla ihan transsissa...Jospa piilottaisin lompakon? Ennen säntäsi sentään äijämäisesti vasta aattona kaupoille...aarrgghhhh. Kun tuo tuosta palaa normaalien kirjoihin ja käy tyttöjen huoneessa murisemassa tavaran paljoudesta, saatanpa ystävällisesti muistuttaa tästä toiminnasta.

Viikonloppu vietetään(tän) ruokia tehden, fiilistellen. Perinneruoka-aineksia on löytynyt kiinalais- slaavilais-ruotsalais ja saksalaisliikkeistä. Tunnen silti nyt jo suurta haikeutta, että kohta joulu on ohi. Onneksi ollaan tänä vuonna nautittu joulun odotuksesta jo monta viikkoa. Tämä on kyllä ihanaa aikaa.

Mukavaa tohinaviikonloppua.
Tataa!