Zumbapaniikki!

Otin sitten yhteyttä ryhmäliikuntajohtajaan ja pyysin mahdollisuutta pyrkiä sijaisopettajaksi. Kuulostaa leppoisalta. Eikö? En nyt kuitenkaan ole varma, olenko ihan täysin sisäistänyt mitä tämä tarkoittaa, mutta pyörä on jo lähtenyt pyörimään.

Ensin, minut haastatellaan ja syynätään. Sitten, jos luoja suo, saan koe-esiintyä tarkkailevan silmäparin alla. Koe-esiintyminen tarkoittaa kokonaisen tunnin vetämistä. Herravarjele. Eihän mulla ole koossa kuin muutama biisi. Nyt tarttis kaksitoista koreografiaa ja päälle pari lämmittelybiisiä, cooldown ja loppuvenyttelyt. (luulin pärjääväni kymmenellä, max.)Olen sitä paitsi hirveä puupökkelö, en taivu mihinkään suuntaan. Osallistujathan kuolevat nauruun kun minä yritän venytellä. Mihinköhän minä olen oikeasti ryhtymässä? Olikohan tää nyt kuitenkaan ihan viisas idea...

Ei auta; leuka ylös ja kohti uusia haasteita. Nyt on liian myöhä perua. Move out of your comfort zone. You can only grow if you are willing to feel awkward and uncomfortable when you try something new. Eka tapaaminen on sovittu ja koe-esiintyminen olisi joskus kuun lopussa. Paniikki ja härtslaagi. Ei oo nimittäin yksi tai kaksi kertaa kun olen luokan edessä yhtäkkiä kokenut brainfreezen ja unohtanut omat askeleet ja olen tähän mennessä ohjannut aina vain yhden tanssin kerralla.

Googlasin ihan hullun lailla vinkkejä tulevaan, ja tässä oiva kokoelma. Kuten arvata saattaa tunnelmat ovat hiukan kaksijakoiset. Samaan aikaan tosi kivaa ja aivan kamalaa. Itse itseäni vakuuttaen, etten kuolla kupsahda silkasta kauhusta.

1) Try to seem like you have your shit together. Joo, ole rohkea. Teeskentele, ellet ole. Kukaan ei huomaa eroa. (paitsi jos kädet tärisee niin, etten saa painettua ipodia päälle) Onneksi musiikki vie mukanaan, yleensä.

2) Ole ohjaaja, eli; Don't start following a really convincing student in the front row.  Buhahaha. Mun zumbainspis opettajani, guruni, on aina tunnilla, kun harjoittelen uusia juttuja. Teen just tota. Seuraan häntä välillä ja ihmettelen miten hän näyttää pal paremmalta kuin minä tanssiessaan, eikä oma kroppa taivu ollenkaan samalla tavalla, enkä pysty hyppäämään yhtä korkealle. Sitten, yhtäkkiä havahdun ja menen ihan lukkoon, brainfreeze. Missä mä olinkaan, apuaaa. Onneksi olen jo tottunut mogailemaan luokan edessä...

3) Hiukset. Jos olet ikinä katsonut yhtään zumbavideota, ne timmit yliruskettuneet naiset tanssii aina tukka auki. Kauheeta. Jos menen mille tahansa tunnille ja hiuslenksu katkeaa, se on katastrofi. Pidän siis jumppakassissa aina extra pinnejä ja lenksuja. Jännittää ihan tarpeeksi pirteässä ponnarissa, tukka ojennuksessa. Tukka silmillä, niska hiessä-combo olisi suuremman luokan katastrofi.

4) Look good and have fun. OWN it; It’s your class, do what makes you look good. If you look good, you’ll have fun. If you have fun, your students will too. Tämä on todettu useampaan kertaa. Siksi eri opettajilla onkin erityyliset tunnit, tanssit ja musiikki. Musiikki on se juttu. Jollei minua hymyilytä, ei hymyilytä muitakaan;) En oikein osaa sambata, joten en vahingossakaan aio sambata. Sekoan aina nopeissa kohdissa enkä välttämättä halua näyttää idiootilta. Ainakaan ekalla kerralla..

Tulen siis kaksi ensi viikkoa harrastamaan paljon, ja taas paljon, olohuoneessa tanssimista. Osa musiikistakin on vielä hakusessa, sillä jokaisessa omassa biisissä pitää olla se juttu. iTunes on kovassa käytössä. Helmiäkin on löytynyt. Lainaan toki jo olemassa olevia tansseja muilta ohjaajilta ja osa musiikista on sellaista täytebiisikamaa;). Kaikkea en lähde kehittämään itse. Silloin olisin soseessa. No, soseessa olen kyllä nytkin. Onneksi olin jo valmiiksi ilmottautunut uuteen zumbakoulutus-sessioon. Se on nyt perjantaina. Ehkä saan sieltä hurjasti itsevarmuutta ja ideoita. Wish me luck. Sitä tarvitaan.

Täytyy viedä rekrytoida muutama tuttu tunnille, että sieltä löytyy edes ystävällisiä naamoja yleisön joukosta. Turvaksi.

Tataa! Zumbaaa! hehheh

PS ja mitä mä laitan päälle?!