Friday, February 1, 2013

Let's Pretend We Care

Olen täysin kyllästynyt kuulemaan, että Suomessa on korkeat verot. Joo, niin on. Thank You, Captain Obvious. Mutta niille verorahoille saa vastinetta. Itse suhtaudun suomalaiseen veronmaksuun vähän niinku vakuutuksiin. Kaikki on hyvin, kun kaikki on hyvin, mutta auta armias, kun sitten tapahtuu jotain odottamatonta, kuten vakava sairastuminen. Suomessa ei alta sentään lähde auto ja asunto sairaalakustannusten takia.

Elämän kevyempiin sattumuksiin usein pätee se ei kahta ilman kolmatta; kun ensin kolhit auton keskustan Stockan parkkihallissa, tulet kotiin huomataksesi, että pesukone savuaa ja seuraavaksi pimahtaa telkkari tai halkeaa hammas;) Jos täällä yhtään pysähtyy ajattelemaan sitä, mitä voisi tapahtua, alkaa hirvittää. (Olen ehkä maininnut aiemminkin; Sicko)

Seuraamme täällä asuntomarkkinoita, lähinnä huvin ja urheilun vuoksi, emme just nyt välttämättä ostotarkoituksessa. (se pari miljoonaakin puuttuu) Kun alueellamme tulee taloja myyntiin, ainakin puolet niistä on ns foreclosure-myyntejä, eli pakkohuutokauppoja. Pankki on ottanut talon haltuunsa, sillä omistajat eivät ole pystyneet lyhentämään, usein noin miljoonaa, asuntolainaansa. Jotenkin tosi murheellista.

Kun yhteiskunta ei tue tai suo minkäänlaista bufferia, sitä on ihan omillaan, jos elämä ei menekään suunnitellusti. Ei armoa, Dog eat dog ja yksi yhden puolesta. Tämän lisäksi, kaikki on maksullista, jopa vapaaehtoistyö. Koulun PTA (parent-teacher association) pyytää ensin vitosen, sitten satasen ja hetken kuluttua kahdeksan sataa per lapsi! Oikeesti. Ihan normi, kunnallinen koulu. Shekkivihkoa esille. Ei se lomamatka olis maistunutkaan.

Koulutuksesta yritetään säästää koko ajan enemmän;  koulupäiviä lyhennetään, vapaapäiviä on joka kuussa enemmän. Hurjimmat ehdotukset ovat sitä luokkaa, että eihän koulutus oikeastaan kuuluu valtion velvollisuuksiin ollenkaan. Would you like a cup of tea?;) Ei niinku pal kosketa, ku omat lapset on jo valmistuneet ja mikä global warming? 

Yhteiskunta on jo nyt täällä tosi jakautunut. Jos lapsien peruskoulukin olisi kiinni tulotasosta, ottaisin aika nopeasti yksisuuntaisen non-stopin Helsinki-Vantaalle. (Ja who am I kidding, onhan se, koulutuksen taso on jo nyt täysin kiinni tulotasosta. Asuntojen hinnat korreloituvat suoraan parhaiden koulualueiden kanssa.) Oi Suomi ja mahtava koululaitos, sinulle kumarran, sinua syleilen.

Kodittomia, veteraaneja ja työttömiä yksinhuoltajia, ainakin kyltin mukaan,kaikenlaisia kerjäläisiä on joka moottoritien liittymässä. Kauppojen kassoilla ja kaupan ulkopuolella on keräys ihan aina. Annapa lahjoitus joka kerta, niin alkaa tuntua kukkarossa jo viikon jälkeen(olen kokeillut). Koululla on myös koko ajan erilaisia tempauksia; milloin pyydetään ruokaa, milloin vaatteita, milloin leluja(huom vaatteet ja lelut pyydetään uusina, ei mitään second handia) Lahjoita, tee, anna aikaasi, osta itsellesi ja muille, maksa, osta, myy. Ja ihmiset ostavat. Vain suomalaiset trokaavat keskenään käytettyjä lastenvaatteita ja polkupyöriä.

Täällä vapaaehtoistyö on iso osa yhteiskunnallista toimintaa. Sillä "ostetaan hyvyyttä". Kun teini hakee yliopistoon, on enemmän kuin suotavaa, että CVstä löytyy joukkue urheilua sekä vapaaehtoistoimintaa. Partio on plussaa. Näin todistat olevasi yhteiskuntakelpoinen tiimipelaaja ja hyvä ihminen. Really?

Mä en jotenki kestä! Toki olen aina ollut aktiivisesti vapaaehtoistoiminnassa mukana, olen sellainen tyyppi, mutta täällä touhotus ei tunnu aidolta. Ihmiset(lue kotirouvat) ovat heti muistuttamassa, että eipä ole sinua näkynyt.  -We missed you! - Really? Saaks tohon vastata, että kun mulla on elämä ja työtkin pitää hoitaa...

Vapaaehtoisuus ei olekaan vapaaehtoisuutta, vapaaehtoisuus on pakko.

Toisaalta, on äärettömän empaattista, että muut ihmiset tukevat silloin, kun yhteiskunta ei tue.  Tällaisia tarinoita saa lukea ihan jatkuvasti. Hats Off, vaikka elämä ei varmaan ihan heti palaudukaan kuntoon, jos ikinä.

Toisten tukeminen on hienoa ja yhteisöllisyys kasvaa, miksi sitten purnaan? Ehkä purnaan siksi, että olen tottunut siihen, että kaiken muun mennessä päin metsää, kotia ei menetetä. Jos puoliso kuolee tai työpaikka lähtee alta, yhteiskunta tarjoaa keinon selviytyä pahimman ajan yli, kunnes ollaan taas jaloillaan. Tai jotain. Tätä pohtiessa tulisi aika monta liuskaa. Jätettäköön tähän.

Kyse ei suinkaan ole vain ajasta tai rahasta. Kun vapaaehtoisuus ei ole vapaaehtoisuutta, vaan se on lähes pakollista, siitä tulee epämiellyttävää. Sinun kuuluu tehdä vapaaehtoistyötä ja jollet ilmottaudu vapaaehtoiseksi, siitä syyllistetään. Vapaaehtoisuus on velvollisuus ja pakko. Hyväksynnän hinta. Jollet tee vapaaehtoistyötä, et ole hyvä ihminen, et kuulu joukkoon. Sen sijaan olet joku ignorantti ulkomaalainen, vaikka kuinka olisit kotimaassasi talkooaktiivi.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.  Onneksi ei ainakaan tekeminen lopu;)huoh.
Hauskaa viikonloppua,

Tataa!

5 comments:

  1. Moi Amerikantäti! Eksyin juuri ensimmäistä kertaa blogiisi jonkun toisen blogin kautta, ja pitääpä heti jättää puumerkki, kun melkein joka lauseessa tätä lukiessa nyökyttelin itsekseni. Hyvin kirjoitettu! Itselläni on tietty helpompaa kun meillä ei ole lapsia eikä sitä kautta pakollisia vapaaehtoisuuksia. Nyt tosin teen aika isoa vapaaehtoishommaa ja pari muutakin pitäisi saada, jotta minulla on aikanaan paikallisia suosituskirjeitä ja mahdollisuuksia päästä oman alan töihin suomalaisella tutkinnolla (isot tentit vaaditaan tietty myös).

    ReplyDelete
  2. Moi, tervetuloa! Joo, nuo suosituskirjeet ja suosittelijat ovat täällä kovaa valuuttaa. Kannattaa "epäsuomalaisesti" suoraan kysyä, voisiko joku toimia suosittelijana. Piilaaksossa ollaan yleensä hyvin auttavaisia! It's not what you know, it's who you know.. PS eilen tuli koulusta molemmille lapsille kotiin oma säästöpossu. sinne pitäisi nyt kerätä rahaa leukemiayhdistykselle. Good cause, mutta joskus haluaisin Ihan Itse päättää minne avustukseni annan. Mur mur.;)

    ReplyDelete
  3. HeiHoi! Olen muutamaan otteeseen lukenut blogiasi ja lukiessani uusinta tekstiäsi, ymmärsin mistä kenkä puristaa. Nimittäin vapaaehtoistyökenkä. Mut tosin aika kylmästi blokattiin vapaaehtoistyöstä ikään kuin pois, kun vuodenvaihteessa tuli pidempi tauko. (Joo, no mehän oltiin vaan joulua viettämässä Suomessa.) Vanhana partiolaisena (heh) olen miettinyt täällä partiotoimintaan siirtymistä, mutta jos mä vielä vähän harkitsen asiaa...

    Pidän tyylistäsi kirjoittaa. Ainakin itsellä irtoaa naurut.

    ReplyDelete
  4. Moi Sanna , olin missannut tämän kommentin. Anteeksi. Niin, eihän täällä sovi lomailla;) Itse en ole mikään superpartiolainen, mutta kun ryhmää vetää, toiminnasta voi tehdä helposti itsensä näköisen! Me ollaan menossa seuraavaksi paloasema visiitille;) ja sitten taas minivaellukselle, may the force be with me. Aiotaan myös yhdistää voimat joskus aina kolmasluokkalaisten Browniesien kanssa, pikku daisyt saavat buddyn ja ohjaavat toinen toisiaan, ei niin, että pääsisin itse helpommalla...vaan puhtaasti girl scouts are sisters- teemalla;)

    ReplyDelete
  5. Uskomatonta, mutta totta Jumala on aina suuri. Kun useita julkaisuja hakemuskopio pankin, sain laina läpi hyvin ystävällinen nainen. Lisätietoja antavat hänelle sähköpostitse osoitteessa: marilinetricha@mail.ru se tarjoaa lainoja € 3000 € 3.000.000.000 kenellekään pystyä palauttamaan sille korkoineen alhaisella nopeudella 2 % eivät epäile, että viesti. Tämä on täydellinen todellisuutta. Levitä sanaa ystävien ja perheen jotka ovat avun tarpeessa.
    takaisinmaksu alkaa viiden kuukauden kuluttua vastaanottamisesta luotto
    Jumala siunatkoon teitä.

    ReplyDelete