Lomalle vai Lääkäriin?

Sitä saattaisi jopa ajatella, että täällä lämpimämmässä ilmastossa ei sairastuisi tyypillisiin hengitystieinfektioihin nin herkästi. Guess what? Kyllä sairastuu. Mahtavin lisä täällä on se, että lapsia roudataan kouluun ihan hirveässä kunnossa. Johtuneeko siitä, että vanhemmilla on vuodessa vain tietty määrä sairaslomapäiviä suomalaisittain lyhyen loman lisäksi. Jos sairaspäiviä, omia tai lapsen takia, tulee enemmän, ne vähennetään lomapäivistä.

Ja joo, olen kyllä pari kertaa Suomessa itsekin vienyt lapsen päiväkotiin sellaisessa hiinä-ja-hiinä-onko-ok-kunnossa, ja jollei ole, aika nopeasti on kuulunut soitto perään. Täällä se on enemmän tapa kuin poikkeus. Täällä kuume on "ainoa" mittari. Itse saattaisin ottaa huomioon myös lapsen nenästä roikkuvan kolmen sentin pituisen vihreän madon...Sitten luokassa aivastella pärskitään ja yskitään päin toisen pläsiä. Hirveetä kattoo.

Alan ymmärtää aasialaisten käyttämiä hengityssuojaimia. Pitäisköhän tilata itsellekin? Ehkä tilaan samalla sellaisen ärtsymakeen metsurin visiirin, jolla saa koko naaman auringolta suojaan esim autoa ajaessa. eh-he-he. Nojoo, siihen en pysty. Vielä;) (ne on muuten makeita. en ikävä kyllä ole vieläkään ehtinyt tai kehdannut ottaa kuvaa liikenteessä) Only in America

Sairausvakuutus on oltava ja se on kallis. Tulee ihan ikävä, kun ajattelen Suomen lapsivakuutuksia. Muutama satanen vuodessa, alle satasen omavastuu. Täällä maksetaan monta sataa kuukaudessa.

Meillä vaihtui sairausvakuutus. Ehdot olivat mukamas paremmat. Tjaa, no, niin kai sitten jos joutuisi vaikka auto-onnettomuuteen tai sattuisi jotain vakavaa. Eihän sitä ikinä tiedä. Kaikenmaailman kävelevien keuhkokuumeiden ja kurkunpään tulehdusten jälkeen meillä on nyt ihan hirveä lasku maksettavana. Ihan muutamia peruskäyntejä; on kuunneltu keuhkot, katsottu korvat ja nenä ja sanottu AAAA. Otettu yksi röntgen.

Minä olin suunnitellut vielä kahta pikkureissua tuleville lomille. Ei ois maistunukkaan. Ollaankin kotona, trendikkäästi staycationilla. Onneksi on jo tosi lämmin ja ipanat voivat puljata altaassa.

Usa:ssa on siis edelleen hyvä olla, jos on töissäkäyvä, nuori ja terve. On ärsyttävää, kun flunssa-aikaan muutamat lääkärikäynnit saavat aikaan kunnon lohkaisun perheen taloudesta. Toisaalta,ei pääsiäisenä ole edes yhtään vapaata. Pitkät perjantait ja toiset pääsiäispäivät painetaan tukka putkella töitä ja kevätlomaan on vielä muutama viikko aikaa. Pattiin ottaa silti, vaikkei irtiotto nyt onnistunutkaan tai toisin sanoen, se ei vaan kannata. Ei olisi mitenkään järkevää rahankäyttöä. Tylsää silti.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Nauttikaa kimmeltävistä keväthangista. Täällä on jo siirrytty välillä biksuihin, nimimerkillä bikinikelit yllättivät amerikantädin. AUTS. Äkkiä itseruskettavaa ja laihduttava peili...

Tataa!

PS vanhempi tyttäreni alkoi yhtäkkiä taas aivastella. Allergiaa, se on vaan allergiaa- toistelin itselleni. Nythän kukkii kaikki pähkinä -ja kirsikkapuut. Tuoksu, tai oikeastaan haju menee itselläkin nenään. Ottaisin kukinnot ilman hajuja. Varsinkin valkoisien kukkien, Cherryblossom, haju on kauhean voimakas, paksu ja makea. Ei hyvällä tavalla, vaan tunkkainen. Sitten kuului   - Äiti, mun nenä vuotaa ja on vähän huono olo. -Ei muuten ole, mutisin vastaukseksi. Mä en kestä.

Let's Pretend We Care

Olen täysin kyllästynyt kuulemaan, että Suomessa on korkeat verot. Joo, niin on. Thank You, Captain Obvious. Mutta niille verorahoille saa vastinetta. Itse suhtaudun suomalaiseen veronmaksuun vähän niinku vakuutuksiin. Kaikki on hyvin, kun kaikki on hyvin, mutta auta armias, kun sitten tapahtuu jotain odottamatonta, kuten vakava sairastuminen. Suomessa ei alta sentään lähde auto ja asunto sairaalakustannusten takia.

Elämän kevyempiin sattumuksiin usein pätee se ei kahta ilman kolmatta; kun ensin kolhit auton keskustan Stockan parkkihallissa, tulet kotiin huomataksesi, että pesukone savuaa ja seuraavaksi pimahtaa telkkari tai halkeaa hammas;) Jos täällä yhtään pysähtyy ajattelemaan sitä, mitä voisi tapahtua, alkaa hirvittää. (Olen ehkä maininnut aiemminkin; Sicko)

Seuraamme täällä asuntomarkkinoita, lähinnä huvin ja urheilun vuoksi, emme just nyt välttämättä ostotarkoituksessa. (se pari miljoonaakin puuttuu) Kun alueellamme tulee taloja myyntiin, ainakin puolet niistä on ns foreclosure-myyntejä, eli pakkohuutokauppoja. Pankki on ottanut talon haltuunsa, sillä omistajat eivät ole pystyneet lyhentämään, usein noin miljoonaa, asuntolainaansa. Jotenkin tosi murheellista.

Kun yhteiskunta ei tue tai suo minkäänlaista bufferia, sitä on ihan omillaan, jos elämä ei menekään suunnitellusti. Ei armoa, Dog eat dog ja yksi yhden puolesta. Tämän lisäksi, kaikki on maksullista, jopa vapaaehtoistyö. Koulun PTA (parent-teacher association) pyytää ensin vitosen, sitten satasen ja hetken kuluttua kahdeksan sataa per lapsi! Oikeesti. Ihan normi, kunnallinen koulu. Shekkivihkoa esille. Ei se lomamatka olis maistunutkaan.

Koulutuksesta yritetään säästää koko ajan enemmän;  koulupäiviä lyhennetään, vapaapäiviä on joka kuussa enemmän. Hurjimmat ehdotukset ovat sitä luokkaa, että eihän koulutus oikeastaan kuuluu valtion velvollisuuksiin ollenkaan. Would you like a cup of tea?;) Ei niinku pal kosketa, ku omat lapset on jo valmistuneet ja mikä global warming? 

Yhteiskunta on jo nyt täällä tosi jakautunut. Jos lapsien peruskoulukin olisi kiinni tulotasosta, ottaisin aika nopeasti yksisuuntaisen non-stopin Helsinki-Vantaalle. (Ja who am I kidding, onhan se, koulutuksen taso on jo nyt täysin kiinni tulotasosta. Asuntojen hinnat korreloituvat suoraan parhaiden koulualueiden kanssa.) Oi Suomi ja mahtava koululaitos, sinulle kumarran, sinua syleilen.

Kodittomia, veteraaneja ja työttömiä yksinhuoltajia, ainakin kyltin mukaan,kaikenlaisia kerjäläisiä on joka moottoritien liittymässä. Kauppojen kassoilla ja kaupan ulkopuolella on keräys ihan aina. Annapa lahjoitus joka kerta, niin alkaa tuntua kukkarossa jo viikon jälkeen(olen kokeillut). Koululla on myös koko ajan erilaisia tempauksia; milloin pyydetään ruokaa, milloin vaatteita, milloin leluja(huom vaatteet ja lelut pyydetään uusina, ei mitään second handia) Lahjoita, tee, anna aikaasi, osta itsellesi ja muille, maksa, osta, myy. Ja ihmiset ostavat. Vain suomalaiset trokaavat keskenään käytettyjä lastenvaatteita ja polkupyöriä.

Täällä vapaaehtoistyö on iso osa yhteiskunnallista toimintaa. Sillä "ostetaan hyvyyttä". Kun teini hakee yliopistoon, on enemmän kuin suotavaa, että CVstä löytyy joukkue urheilua sekä vapaaehtoistoimintaa. Partio on plussaa. Näin todistat olevasi yhteiskuntakelpoinen tiimipelaaja ja hyvä ihminen. Really?

Mä en jotenki kestä! Toki olen aina ollut aktiivisesti vapaaehtoistoiminnassa mukana, olen sellainen tyyppi, mutta täällä touhotus ei tunnu aidolta. Ihmiset(lue kotirouvat) ovat heti muistuttamassa, että eipä ole sinua näkynyt.  -We missed you! - Really? Saaks tohon vastata, että kun mulla on elämä ja työtkin pitää hoitaa...

Vapaaehtoisuus ei olekaan vapaaehtoisuutta, vapaaehtoisuus on pakko.

Toisaalta, on äärettömän empaattista, että muut ihmiset tukevat silloin, kun yhteiskunta ei tue.  Tällaisia tarinoita saa lukea ihan jatkuvasti. Hats Off, vaikka elämä ei varmaan ihan heti palaudukaan kuntoon, jos ikinä.

Toisten tukeminen on hienoa ja yhteisöllisyys kasvaa, miksi sitten purnaan? Ehkä purnaan siksi, että olen tottunut siihen, että kaiken muun mennessä päin metsää, kotia ei menetetä. Jos puoliso kuolee tai työpaikka lähtee alta, yhteiskunta tarjoaa keinon selviytyä pahimman ajan yli, kunnes ollaan taas jaloillaan. Tai jotain. Tätä pohtiessa tulisi aika monta liuskaa. Jätettäköön tähän.

Kyse ei suinkaan ole vain ajasta tai rahasta. Kun vapaaehtoisuus ei ole vapaaehtoisuutta, vaan se on lähes pakollista, siitä tulee epämiellyttävää. Sinun kuuluu tehdä vapaaehtoistyötä ja jollet ilmottaudu vapaaehtoiseksi, siitä syyllistetään. Vapaaehtoisuus on velvollisuus ja pakko. Hyväksynnän hinta. Jollet tee vapaaehtoistyötä, et ole hyvä ihminen, et kuulu joukkoon. Sen sijaan olet joku ignorantti ulkomaalainen, vaikka kuinka olisit kotimaassasi talkooaktiivi.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.  Onneksi ei ainakaan tekeminen lopu;)huoh.
Hauskaa viikonloppua,

Tataa!