Kahta en vaihda

Olen täysin jumittunut jo melkein uniformuksi muotoutuneeseen kaksikkoon. (kuvaa katsoessa alkaa tosin tehdä mieli lakua;)) Jos olisin yhtään boheemi, käyttäisin näitä saappaita myös paljain säärin jonkun ihanan kukkamekon kanssa. Tukka liehuisi tuulessa vapaana, isona kiharapehkona, kun kirmailisin niitulla. Tosi elämässä en muuten tod kirmaile. Hyi, saisin kuitenkin jonkun pirullisen borrelioosia kantavan punkin kinttuun.

Minulla oli taas syksyllä saappaista tarkka visio, (vai onko lyhyempi versio virallisesti saapikas, eli bootie? )Eeeenivei, olin muka nähnyt jossain... Kävin tuntikausia kiertelemässä kenkäkauppoja laihoin tuloksin. Kokeilin kymmeniä ja taas kymmeniä. Olin taas päättänyt, että kun ne löytyvät, ostan. Maksoi mitä maksoi, käytän niitä kuitenkin vuosia.( ja tällä tarkoitan, että mieluummin vähemmän kuin enemmän ja skaalaan eivät kuuluneet muutaman tontun designer saappaat) 

Olisin halunnut jotkut Fryesin saappaat, mutta lesti ei sovi minulle ollenkaan. Parempaa nahkaa saa muuten hakea. Myös tosi herkku laukkuja, kuten tämä! Heittäisin pään yli ruutupaidan, untuvaliivin, farkkujen ja Sorelien kanssa, kun menisimme perheravintolaan syömään vuoristolomalla. Hyviä arkisia klassikoita, jotka periytyvät äidiltä tyttärelle. Melkein rumankauniita, vähän 70-lukulaisia, mutta laadun bongaa jo kaukaa.

Etsintäni sai tyypillisiä piirteitä; tiesin, etten löydä mielikuvituskenkiäni, joten polku oli pitkä ja aika ajoin tuskainen. Kamalinta oli tulla pari kertaa monen tunnin jälkeen kotiin turhautuneena, ilman kenkälaatikkoa. Speksit olivat tarkat. Minun visiossani oli solkia, niittejä, karheaa rokkia ja blingblingä. Niin monta kertaa olin ajatellut, että laittaisin ne bootsit tänään, jos mulla olis ne! Siksi jaksoin kierrellä loputtomiin. Aivan ihania muita kenkiä olisi löytynyt punaisina, harmaina, sinisinä ja kermanvalkoisina. Ja 3-5 senttiä varren pituudessa on paljon. Nilkkurilla ja matalalla saappaalla on vissi ero. Mitään sinne päin tai melkein ei osteta!

Kun me sitten vihdoin kohtasimme, sanoja ei tarvittu. Laatikko oli auton takaluukussa kymmenessä minuutissa, vaikka täydellisessä maailmassa solkia olisi ollut enemmän;). (En ottanut laskettelulomallekaan Uggeja edes mukaan, näyttivät rumilta. Mieheni teki voitonmerkkejä. On aina inhonnut niitä.) Asun näissä saappaissa enkä ole vaihtanut synttärilahjaksi saatua käsilaukkuanikaan pariin kuukauteen. Lienee jonkinlainen ennätys.

Niitit lisääntyvät asuissa ja asusteissa vuosittain ja huomaan keräileväni vaivihkaa kaikenlaista pääkalloteemaa.(ensi kerralla lähdet mukaan Losista) Alla olevaa neuletta käytän myös usein. Onhan se hiukka viileämpi kuin joku poroneule, erityisesti pikkupoikien mielestä;) (vaikka Mr Darcyn poroneule onkin kauheudessaan tosi pähee)

Meillä on taas touhukas ja juhlatäyteinen viikonloppu edessä. Kaikkea kivaa luvassa, joten hauskaa viikonlopun jatkoa sinnekin,

Tataa!

PS Taittelin tapani mukaan yhdestä katalogista muutaman sivun, vähän niinku vinkiksi,toivelistaksi tms. Mieheni selasi sen sitten läpi. Yhden sivun kohdalla hän kuitenkin nosti kulmiaan ja sanoi "Really?" "What's next,  a Harley and a tattoo" Höh. Mun mielestä timanttinen pääkalloriipus olisi hieno!Suorastaan tyylikäs, ellei elegantti;) Sons of Anarchykin alkaa vasta huhtikuussa, mistä mä nyt rokkini saan? Raaskisinko sijoittaa McQueenin pashminaan...