Lumilla!

Lumi, rakkaani, mikä mieletön jälleennäkeminen! Parin tunnin ajon jälkeen korvat menivät lukkoon; elevation climb 3000 ft, 5000 ft, jeeee, alkoi sataa vettä, sitten keli muuttui loskaiseksi ja simsalabim, maa oli valkoinen. Kiljuin lasten kanssa. Auton ikkuna alas, käsi ja kieli ulos. Mieheni katsoi sivusilmällä, ei sanonut mitään.

Ajoimme siis pohjoiselle Lake Tahoelle lomailemaan joulun välipäiviksi. Paikalliset puhuvat termeillä "Drive to the snow" tai "Travel to the snow." Tämä on mieheni mielestä parasta. Kuka sitä lunta ovelleen kaipaa, kun sen luo pääsee muutamassa tunnissa. No, kyllä minä välillä voisin kolatakin...

Matkanteon viimeiset mailit olivat tosi nihkeät, mutta maisemat henkeäsalpaavan kauniit. Väitän, ettei 70 mailin eteneminen kolmeen tuntiin ottanut päähän, sillä pääsisimme viimein lumille, mutta kyllä me kaikki huokailtiin ja kieriskeltiin istuimissamme. Seurasin maps appia puhelimessani silmä kovana salaa toivoen, että ruuhka hellittäisi, mutta ei. Saattaa olla, että jokunen kirosanakin pääsi ilmoille.

Seuraavanlainen scenario: on talvi, liukasta ja jäistä, mutta ei nastarenkaita. Mekin ostimme lumiketjut matkaan mukaan, jos liukkaat yllättävät. Ketjuista muutama sana; ne viritetään renkaiden ympärille, jos säännöt ja keli niin vaativat(lue: jos polliisi pakottaa). Ihan hirveä jumppa. Kun ketjut ovat paikoillaan, tärinä ja kolina on jotain ihan kauheeta. Paikat tippuu hampaista. Ajonopeus on maksimissaan 25-30 mailia tunnissa. Ou jee. No, me matkasimme siinä vesi-räntä-lumisateessa, lämpötilan ollessa kuitenkin häthätää plussan puolella. Tie oli märkä, alla kitkat, kuten useimmilla muilla. Silti todella monet pysähtyivät laittamaan ketjuja, joka tietty aiheutti siis tämän kolmen tunnin matkalisän. Ja tietty se, etteivät nämä osaa ajaa liukkaalla.. Sanonpa tähän vaan, että suomalainen ei ketjuja laita. Kiitos että jaksat puskea Eddie!

Summa summarum, jos matkaat kohti Lake Tahoea, ota keli huomioon, seuraa liinennetiedotteita, sillä teitä myös suljetaan kelin käydessä rankaksi.(suomalaisen normiajokeli)Minun, taas tarkkaan laskettu, ETA ja vedenpitävät suunnitelmat siitä mitä tehdään perillä heittivät härän pyllyä. En opi ikinä, eli ajattelen, itse itseäni huijaten, aina asiat positiiviselta kannalta, myös matka-ajan, ja kiehnään ja huokailen sitten kuin kissa pistoksissa, kun joku menee pieleen ja matka-aika pitenee. Ja näin käy täällä joka kerta. Oh well.

Perille päästyämme eteemme avautui aivan ihana talvinen satumaa. Olimme valinneet kohteemme perheystävällisyyden perusteella ja päädyimme Truckeen kylän liepeille tähän hotelliin. Old town on kuin jostain vanhasta länkkäristä. Ihqu Americana. Muutama mahtava tärppi; Uncorked viinibaari ja El Toro Bravo meksikolainen ravintola. Palvelu, annoskoko ja hinnat kohdallaan.

Truckeen sijainti on loistava; lyhyen siirtymän päässä(3-10 mailia) on laskettelukohteita, jotka mainostavat itseään family fun ja learning ski resortteina. Molemmille ipanoille oli ennalta varattu puolen päivän hiihtokoulu. Näin kannattaa tehdä, sillä populaa riittää.

Tahoe Donner on kohtuuhintainen ja hyvä opetuskohde. Sugar Bowl, missä lasketeltiin yksi päivä, on myös hyvä pienten lasten kanssa opetteluun. (lue: pikkukännissä oleva kiroileva snoukkaaja ei syöksy rinnettä poikittain lasten päälle;))Squaw Valleyyn on 8 mailia, jonne ajoimme alle 20 minuuttia ja myös Northstar on ihan hoodeilla mikäli haluaa ja pääsee hiihtämään kunnolla. Sitä odotellessa;)

Kirjoitan tarkemmin tapahtumista pian, mutta nyt pienet lomalaiset roikkuvat niskassani. Lupasin tilapäisessä mielenhäiriössä viedä paikalliseen hoploppiin. May the Force Be With Me!

Tataa!

PS Tapahtuipa hotellissa " Äiti, mikä tämä taas olikaan?" "Kulta, se on palasaippua."  Ikuinen ihmetyksen aihe; miksi hotellit eivät siirry käyttämään nestesaippuaa? Palasaippuan käyttö ja lakana-viltti-yhdistelmässä nukkuminen on kuin olisi ensin aikamatkaillut menneisyyteen;)