Kaikkitietävä Kroppa

Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka on luonnostaan laiha. Unohdan usein syödä. Raskausaikana kuljin skinnyfarkuissa ja vatsani oli söpö koripallo. NOT. Buhahaha.

Vitsit vitsinä. Ennen ajattelin näin: aerobicit on amatööreille;) Mun ei tarvitse, enkä jaksa. Mieheni huhki salilla, minä olin sitä mieltä, että pidä ittes kunnossa.(olen edelleen samaa mieltä) En silti tuntenut minkäänlaista tarvetta lähteä itse urheilemaan. Enkä lähtenyt. No, toisen lapsen jäljiltä on sitä söpöä baby fattia sitten muistona. Olen tainnut aiemminkin mainita;) Toisaalta, jos minua on enemmän, sehän on vaan aivan fantastista;)

Olen aina vastustanut dieettejä enkä tee uuden vuoden lupauksia. Kokeilin silti vuosia sitten karppausta, jossain tilapäisessä mielenhäiriössä. Lihosin melkein kaksi kiloa viikossa, olin ummettunut ja pirun kiukkuinen. Kiitos ei, kroppani ei mennyt ketoosiin vai-mikä-se-nyt-oli. Never again. Kerran olin lentoemodieetillä kokonaiset neljä päivää. Silloinkin oli jotenkin huono olo ja otti pattiin. Koko ajan. Kai jotain nestettä lähti ja paino tuli sitten kahdessa päivässä takaisin;)

Lähinnä ärsyttää se, miten hemmetissä kroppa voi tietää mitä syön? Jos ihan salaa, illan pikkutunteina mussutan pari riviä suklaata tai ohimennen, ihan ajattelematta, otan pari keksiä?!? TOD ärsyttävää. Missä vaiheessa tulee siihen ikään,jolloin pitää alkaa vähän katsoa mitä syö. Kapinaa! Liikun säännöllisesti, mutta sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. mur. Kun puhun jonkun tosi hoikkelin sportin kanssa, tajuan sen entistä selkeämmin; nääkin tyypit vahtii syömisiään, jotkut ihan haukkana. Vaakaan on joillakin aivan fanaattinen suhde. (Myös usein juosta jolkottavat kymmeniä kilometrejä viikossa.) Siis häh, eikö kukaan voikaan syödä koko ajan mitä huvittaa lihomatta? Voihan Vimpele. Ja eiks nää ookaan niitä luonnostaan laihoja?

Miksi ruokatottumuksiin ja vartaloon pitää kiinnittää niin paljon huomiota? Miten tähän on tultu? Eiks ihminen voi vaan nauttia? Kaipaan kroppaani täysin huolettomasti suhtautuvaa 25-vuotista minääni!Ärsyttävää pingottamista nykyään koko juttu. Ja huijauksen makua. Minun mielestä ihmisellä pitäisi olla joku ennalta sovittu koko, jossa olisi itsellään hyvä olla, ja jossa pitäisi pysyä ikään ja olosuhteisiin katsomatta. Mitäköhän se Eeva on aikoinaan tehnyt, jotta me, erityisesti naiset, ansaitsemme tämänkin vitsauksen?;)No, onhan kaikilla se oma koko, sen eteen pitää vaan tehdä työtä. EPISTÄ!

Kaiken tämän kiukuttelun jälkeen, jouduin katsomaan totuutta silmiin ja luovutin. Ennen joulua tsemppasin ruokailujeni suhteen ja söin vähemmän makeaa ja hiukan pienempiä annoksia. Ja kappas, pari ärsykekiloa tippui, vielä aika helposti. Hiljaa olen ajatellut, että se pre-baby body olis ihan kiva (tai edes se between babies body), mutten ole tehnyt asialle mitään. Sitten tajusin, että jos vähän kattoo mitä syö, se toimiikin! Nyt harmittaa, etten aiemmin kokeillut. Itsepäisyydestä kärsii koko kroppa. Tämänkin hurjan testin piti lähteä itsestä. Olen kypsynyt henkisesti.

Minimaalisilla muutoksilla sain minimaalisen tuloksen, mutta sellaisen hivenen kevyemmän olon ja hyvän mielen. Viinistä en luopunut, enkä viikonlopun muista paheista;) Voisi ottaa tavaksi syödä viikolla terveellisesti? Vanha ihana paljettihamekin sujahti päälle, kun jäsenyyteni alavatsaklubissa pieneni.

Ehkä tähän kypsään aikuisuuteen kuuluu se, että joitakin yleismaailmallisia sääntöjä noudattamalla saa myös tuloksia;) Hauskaa Viikonloppua!

Tataa!

PS kahdenkymmenen vuoden jälkeen harjoittelen taas Vanilla Icen tanssiliikkeitä neonkeltaisessa topissa...Miten se running man:kin sujui ennen jotenkin helpommin, eikä minua muistaakseni 90-luvulla hyppypyörähdyksissä huimannut;)