Valentinet ja virukset

Amerikanvahvistuksessa on se hyvä puoli, että Valentinesia vietetään takuuvarmasti. Joitain vuosia taaksepäin sain korulahjojakin. Nyttemmin olen suomalaisittain opastanut säästämään ne rahat. Minulle riittää ihan vaan yhdessäolo. No, saan silti jonkun rakkauskortin, kukkia, suklaata ja illallisen. Ihan kivaa.

Tänä vuonna olin itse auttamattomasti myöhässä. En postittanut yhtään korttia Suomeen enkä ostanut mitään. Perästä päin sitten..

Amerikkalaiset taas ovat aivan korttihulluja ja kortteja onkin kaupoissa ihan liikaa ja joka lähtöön. Sopivan löytämiseen menee hirveästi aikaa, enkä kestä niitä olet jumalan lähettämä ihme, jota ilman kuihtuisin- jargoneita.  No, löysin kyllä ihan kivan sellaisen I guess I'll keep you around- kortin ja kyllä miestä nauratti. Niitä ihan supersiirappisia kortteja en enää pysty edes lukemaan ja laulavia kortteja on kertynyt aika riittävästi;) Tekeeköhän tämä minusta epäromanttisen vai realistin vai molemmat;) Ehkä suosin sanoja ja tekoja, enkä jonkun Hallmarkin wannabe-runoilijan juttuja. Kuulostaapa karulta;)

Lapset antavat pienen krääsän jokaiselle luokkatoverille. Viisikymmentä Spiderman, Avengers ja sormustatuointi härpäkettä lähti kouluun mukana. Ja opettajille tietty sydänsuklaarasiat. Puuh. Hirvee homma ja ihan turhaa tavaraa ja tuhlausta. Tästä on sitten ihan turha valittaa, kuuluu olennaisesti kulttuuriin...

Itse päivänä vietiin ipanat anopille ja suunnattiin dinnerille. Valentinessa parasta onkin se, ettei tarvitse itse kokata ja saa vetästä jotain kivaa päälle. Emme tehneet pöytävarausta, joten se mahdollisuus oli olemassa, että joutuisimme odottamaan tovin martini kädessä baarin puolella;) Joskus täytyy uhrautua.

Useat lataavat Valentineen hirveitä odotuksia. Minä suhtaudun päivään takuuvarmana, kivana date nightina. Tekee hyvää käydä kahdestaan kävelemässä käsi kädessä. Toivon, että joku kerta osuisimme paikalle, kun jälkiruoasta tai shampanjalasista löytyisi timanttisormus. Me ollaan nääs sen verran vanhoja ja väsyneitä, että mennään drinksulle, syömään ja tullaan sitten ajoissa kotiin makaamaan sohvalle. Kyllä me hyvä punaviini juotiin ja suklaita syötiin, mutta jo kotiasuissa, nauhoitettua Modern familya katsellen;)

Meno on ollut viimeiset päivät aika tasaista; meillä kuulostaa ihan keuhkoparantolalta, kolme neljästä yskii karseaa limayskää ja toinen lapsista sai 40-asteen kuumeen sopivasti perjantaina, kun loma alkoi. Tietty. Nyt sitten pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, etten minäkin sairastu, kun pitäisi suunnata hiihtämään parin päivän päästä. ELI, kun olen tässä hoivaillut vuoroin ketäkin, minussa itää joku hirveä combo-ödeema, joka kaataa lähtöä edeltävänä iltana kuumeessa sänkyyn. Ja siis toivottavasti ei. Summa summarum, ollaan syöty suklaata ja vähän sairasteltu.

Ensi viikolla on saatava puhtia peliin! Tällaista hissuttelua ei kestä erkkikään.

Tataa!

PS Girl Scout cookies myynnit alkoivat. Siellä me puolikuntoisen lapsen kanssa seisoskeltiin ruokakaupan edessä lauantaiaamuna kello 9. En ole ikinä tajunnutkaan, mikä mieletön succé nämä keksit ovat! Samalla huokaan helpotuksesta, ettei meidän tarvitse lähteä kiertämään ovelta ovelle omia keksejä myymään tai aina sopivan tilaisuuden sattuessa pakottaa tuttuja ostamaan. Huh. Oma pikkupartiolaisteni ryhmä on vielä liian nuori tähän puuhaan. Huh. Nyt positiivisuutta peliin ja porukka terveeksi!