Kuinka monta sataa kertaa bongaan jotain kivaa sisustuslehdestä, lukeakseni, että kyseinen uniikki design huonekalu on pelastettu roskalavalta, löydetty kirpputorilta tai aution talon vintiltä. Toisaalta, jos joskus dyykkaisin (yäk, en dyykkaa) voisin myös itse löytää jotain ainutlaatuisen ihanaa.Kirpputoreilla käyn pakon sanelemana. Hirvein kokemukseni oli Valtterin kirppiksellä Helsingissä, missä tavaroita vietiin suoraan laatikoistani, ennen kuin sain kaiken esille. Sinne ukot häipyivät lasten vaatteet ja lelut kainalossaan ihmismassan sekaan. Yritin huudahtaa jotain perään, mutta sinne meni. Never again.
Nella ja Nuttu on tosi kiva, Espoossa. Vein sinne hysteerisiä kasoja lasten vaatteita, kenkiä ja tarvikkeita, ostin myös jotkut Omolta tuoksuvat puserot nuorimmaiselleni. Olimme juuri muuttamassa, joten ne, joita en saanut myytyä, lahjoitin sinne ota tästä-kasaan. Oli muuten tosi puhdas ja kiva paikka!
Suomessa harrastimme jonkin verran huutokauppoja. Mukaan tarttui muutama lipasto, kerran joku taulu ja taidelasia. Sisustuksessa en kestä mitään matchy matchy- meininkiä, vaan haluan yhdistellä modernia ja antiikkia, erilaisia pintoja ja sielukkaita huonekaluja. En suostu luopumaan eteisen lipastostamme, jota mieheni vihaa. Lakkapinnassa näkyy vähän elämän jälkiä. Hyvä niin. Sillä vanhalla lipastolla olisi varmaan monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan.
Jos aikaa olisi rajattomasti, ja tietty hiukan ylimääräistä rahaakin, kunnostaisin huonekaluja. Lähtisin Eddiellä Alamedan antiikkikirppikselle tekemään löytöjä, tulisin kotiin, levittäisin pressun takapihalle ja ryhtyisin hommiin. Vuorokaudessani olisi poikkeuksellisesti 48 tuntia;)
Sattuipa viime lauantaina, että naapurillamme oli Garage sale. Alueellemme tyypillisesti, vanhempi pariskunta muuttaa pienempään taloon ja myivät tarpeettomaksi jääneitä tavaroitaan pois. Näitä garage ja estate sale- tapahtumia diggailen. Katsastan aina astiat, kynttilänjalat ja sivupöydät, sellaiset tavarat, jotka pystyy helposti pesemään. Lamppujakaan ei voi koskaan olla liikaa, eikä lyhtyjä? Haluaisin myös altaan reunalle jotkut massiiviset lepotuolit..
Zumba oli peruttu, lähdin naapuriin.(toki sitä ennen käväisin kysymässä miten pääsisin viralliseksi sijaiseksi, jottei zumbaa tarvitsisi perua. Nähtäväksi jää, ottavatko minut listoilleen. scary;)
Mikä mahtava saalis! Mieheni sai kauan kaipaamansa tosi pro:n, pyöritettävän, kahden vohvelin raudan, (sunnuntaina testattiin, toimii loistavasti. ikävä kyllä...)ja minä schlemmer topfin. Täytyy googlailla ja kysellä äidiltä takuuhyviä reseptejä savipataa varten. Ainiin, molemmat tavarat olivat vielä alkuperäisissä laatikoissa ja täysin käyttämättömiä. Näiden lisäksi mukaan lähti halvalla Thulen suksiboxi. Lake Tahoe, here we come!
Yksi lempparipaikoistani on Consignment store; voisin käydä siellä ainakin kerran viikossa. Haluan löytää jotain uniikkia, jonkin kalusteen tai tavaran, joka puhuttelee. Vanhoissa kalusteissa näkyy ja tuntuu myös ihan erilainen käsityön jälki. Ei mitään Ikeaa. Myynnissä on sekä uutta, että vanhaa. Consignmentin valikoima vaihtuu koko ajan, joten jos jotain haluaa, siihen pitää tarttua kiinni heti. Huutokauppameininkiä. Yläkuvassa oleva lamppu tarttui mukaan viime syksynä. Oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sopii familyroomimme messinkisten juttujen kanssa kuin nenä päähän. Ongelmana on se, että usein ihastun johonkin tavaraan, ostan sen ja vasta kotiin tultua alan miettiä sille sopivaa paikkaa;) Mutta aina se paikka löytyy, kuten nytkin.
Olenko muuten sanonut, että suorastaan rakastan vaihtoautoja? Jättimäiset parkkipaikat neonvärisinä hintalappuineen ja ilmapalloineen ovat aivan vastustamattomia. Mieheni ei niissä jaksa kierrellä, ellemme ole ostamassa. Omituinen tyyppi. Minun mielestä vaihtoautoja täytyy seurata koko ajan, ettei joku aarre mene sivu suun! Netti ei kerro kaikkea. Yksilöt on nähtävä livenä. Tarvetta tai ei. Kurvaankin niille jatkuvasti ihan harrastuksen vuoksi. Aivan sairaan kivaa!
Suuntaamme taas lumille, meillä kun on täällä nyt hiihtoloma, samaan aikaan kuin Etelä-Suomessa. Tekee niin hyvää päästä touhuamaan toppahousuissa. Löysin kivan vuokramökinkin, ulkoterassilla tönöttää hot tub, sisällä nautitaan olosta takkatulen äärellä. Aion tällä kertaa, tapojeni vastaisesti, pakata ajoissa. Tänään pitäisi vielä pyykätä ja tehdä ostoslistaa. Palataan siis pian.
Tataa!
PS Loppuun tosi surullinen tarina. Appivanhemmilla oli himokkini, Eamesin mustanahkainen lounge tuoli. Muistan sen Losin vierailuilta appiukon työhuoneesta. Minulla oli suunnitelma tuolle vanhalle tuolille; se tulisi vielä pääsemään uuteen kotiin, meille(!), missä se pääsisi paraatipaikalle. Kun he sitten muuttivat tänne pohjoiseen, en nähnyt tuolia missään. Osa huonekaluista oli autotallissa, joten en huolestunut. Kun sittemmin raivasimme anopin autotallia, ei se tuoli ollutkaan siellä. Kamala tunne valtasi minut. Missä se tuoli on?!Paniikki. Mieheni vastasi siihen, että ei sitä ole ollut enää vuosiin. Vanhempani taisivat myydä sen jossain garage salessa ennen muuttoaan. ARRGGGHHHHH - ei oo todellista!! Design klassikko myyty pihanurmikolta hävyttömän halvalla! AARRGGHHHH Nyt täytyy sitten säästää tonnikaupalla tai ruveta vahtaamaan paikallista huuto.nettiä;) tai kierrellä garage saleja toivoen, että joku luopuu omastaan tosi tosi edullisesti. Vieläkin harmittaa. Toisaalta, en olisi oikein voinut aikoinaan myöskään ilmoittaa, että tuo tuoli on sitten varattu minulle;)
No comments:
Post a Comment