Saavuimme koko perheen voimalla Chevylle, mieheni ilmoitti minun haluavan katsoa Camaroita. Mösjöö automyyjä kohotti kulmakarvansa hiusrajaan asti, mutta tuli auttamaan. Kesämekkoni ja pienet lapset molemmissa käsissä ei kai huutanut muskeliautoa, vaan lähinnä minivania tai jotain crossoveria. Don't judge a book by its cover...
En voinut mitenkään peitellä innostustani, joten aloin siinä hiukan pompahdella ja läpsytellä käsiä yhteen, tahattomasti kylläkin. Lyhyen keskustelun jälkeen oli aika hakea avaimet. Ei kai sitten ihme, että tämä vanhempi myyjä sanoi, minulle tiukasti; tuota rouva EI tarvitse, koeajat tuon SS mallin, se riittää. Liekö hullunkiilto silmissäni, joka esti antamasta minulle sellaista ralliversiota, joka lähtisi käsistä;) Minulle tapahtuu näiden pelien äärellä jotain kummallista, myönnetään. En toki ole holtiton, innostunut vaan.
Selvennykseksi; esillä oli myös RS; madallettu versio kaikilla mausteilla, kannen alla V8 ja yli 400 hevosta, pytty huutaaaa! Mutta ajoin sellaisella "tyttöjen mallilla", jossa silti yli 300 hevosta ja aika kiva murina. Tosin, olin negatiivisesti yllättynyt, etten saanut kunnon jylinää kuulumaan; kone on aika diskreetti. Pitäisi kuulemma ostaa eri pakoputki jos kunnon pärinät haluaa. Pitääkö minun sitten kasvattaa myös viikset?
Yksi tärkeimmistä asioista auton valinnassa on se, miten siihen istuu, eli ajoasento. Se on saatava heti kohdalleen - Tähän menopeliin sujahdin just enkä melkein. Camarossa istutaan alhaalla, kuten kunnon urheiluautossa kuuluu, ja sporttipenkin kuppiin istuin kuin valettu. Ensin tuntui siltä, ettei ulos näe kunnolla, mutta totuin tosi nopeasti. Tämä ei ole mikään akvaario;) Ympärillä nahkaa, mittareita, ja mieletöntä voimaa. Jos olisin kehdannut, olisin kiljunut ihastuksesta. Samaan aikaan tämä ralliauto jopa vähän pelotti. Tielle päästyämme olimme yhtä. Heaven.
Mikä mieletön elämys!! Kaasua ei tarvinut kuin hipaista ja auto ampaisi liikkeelle, sulavasti. Myös ohjaus on tosi herkkä. Vihjaus, ja jo kääntyy. Ratti oli oikeankokoinen ja jämäkkä. AH. Ohi pääsee, samoin kaistalta toiselle. Pelottavan hieno kallis lelu. Ja jos totta puhutaan, ehkä vähän liian tehokas. Ei tuollaisella pelillä pystyisi ikinä noudattamaan minkään maailman nopeusrajoituksia....Valokuvan perusteella me olimme aika kiva pari ja sydän huusi kyllä!
Koeajon jälkeen meni kauan, ennen kuin sain hymyn pois naamalta. Tämä auto saattaa olla kohtaloni. Vielä joku päivä armaani, joku kaunis päivä. Jos alla olisi ollut Autobahn, olisin päästellyt kunnolla! (Googlasin varmuuden vuoksi kalifornian kilparadat, jonne pääsee omalla autolla) Kypärä päähän ja menoksi!
Sitten suuntasimme Fordille, uusia Mustangeja katsomaan. Näistä en ole ikinä aiemmin ollut innostunut. Joku mahtipontisuus, seksikkyys näissä kyllä piilee. Ja taas, avaimet käteen, turvavyö kiinni ja menoksi. Ajoin 2011 Mustang premiumin kaikilla herkuilla. Istuin tähänkin autoon tosi kivasti. Ajokokemus ei tosin ollut yhtä henkeäsalpaavan vaikuttava kuin Camarossa, mutta oikein positiivinen. Ipanat upposivat takapenkille turvallisen matalalle. Takaluukkuun mahtuu muutakin kuin terveiset, murina on komea, hintakin kohdallaan. Vasta kotona aloin innostua Mustangista tosissaan ja aion ajaa sen uudestaan. Aion myös painaa jokaista nappulaa, avata ja sulkea katon, ottaa valokuvia, potkia renkaita ja patsastella. Kenkäkauppojen lisäksi en melkein tiedä parempaa ajanvietettä. Oikeesti.
Kun näihin muskeleihin on ihastunut, ei taida olla paluuta klassiseen eurooppalaiseen. Jäävät kyllä cool-asteikolla aika peräpäähän. Mietin tilapäisen mielenhäiriöni aikana vaihtoehtoina mersun lisäksi myös audia tai bemaria. hui. Saatan toki koeajaa nekin, ihan vaan for shits and giggles. Ultrabooring, mutta ihan kivoja tuttuja.
MadMen sarjassa Don Draper koeajaa Jaguaaria, sitä, jota kutsutaan maailman kauneimmaksi autoksi, E-type. Ajon jälkeen hän tokaisee, "That car did nothing to me." Joan vastaa siihen "That is because you are happy, you don't need that car". Jaa? Onko minulla siis joku kriisi? Mahtavaa ja tosi aikuista! Hurrraaaaa! Ja toisaalta, tunnistan tämän kyllä vaan autokuumeeksi. Taitaa olla vakavanlaatuinen autokuume. Kehitän vaikka kunnon keski-iän kriisin sitten kun täytän 40.;)
Takaisin autoihin; supertehokasta Camaroa minun ei kannata ostaa, sillä haluan pysyä hengissä. Avocamaron hinta on liikaa, mutta jos sedania havittelisin, olisi valintani ehdottomasti joko Camaro tai Charger. Jos Camaro jää vaivaamaan minua vuosiksi, ostan sellaisen myöhemmin. Nyt on oltava järkevä, ei hullu.
Järkevintä toki olisi pysyä klassisessa, pienempi moottorisessa ja tehoisessa saksalaisessa, ostaa pelikonsoliin ratti ja kaasupoljin ja päristellä menemään virtuaalisesti, mutten pysty. Alan kääntyä vakavasti Mustangin puoleen.
Ja juuri, kun olen päätynyt tähän tehottomampaan, rauhallisempaan perheautoon, löydän tämän, Motor Trend ; buhahahaha. Oikea päätös!! Se siitä rauhallisesta perheautosta, enpähän jää jalkoihin. Mitä niihin sakkoihin tulee, jää nähtäväksi.
Tataa!
 |
| ps nämä vähän retrot mittarit olivat tosi söpö lisä vaihdekepin edessä Camarossa;) |
No comments:
Post a Comment