Kävin bootcamp-tunnilla. Päätän sinne menosta ajoissa, merkkaan kalenteriin,
asennoidun siihen edellisenä iltana ja aamulla, ja silti olen kahden vaiheilla josko uskaltaudun sinne.
Pelottaa, etten selviä sieltä hengissä ulos. (liioittelen; pelkään vaan oksentavani tai pyörtyväni; biggest loser- tyyliin)
Tunnin ajan totellaan armeijatyyliin huutavaa ohjaajaa, syke pidetään korkealla, taukoja ei ole. Ei Armoa.
Olen täynnä taistelutahtoa, mutta vähän hukassa; en oikein tiedä mitä vehkeitä käytetään, ja step-osiossa olen
ihan kuutamolla. Yritän silti pysyä mukana ja kilpailuviettisenä asettaudun usein jonkun hyperfitness-tyypin
viereen, toivoen, että hän kirittää minutkin huippusuoritukseen. (ehkä juuri siksi pyörin tajunnan rajamailla)
Ohjaaja sanoi ennen tunnin alkua vähän niinkuin vinkiksi eräälle rouvalle, onko sinulla uusi paikka?
Tässä on yleensä Jan. Antoi ymmärtää, että hänen kannattaisi siirtyä muualle.
Rouva oli hiukan ymmällään, mutta siirtyi.. Minulle hän tuli sanomaan, että olet täällä toista kertaa, eikö?
Tunnistan kaikki uudet, sillä suurin osa on käynyt tunneillani kymmenen vuotta.(!)
Ei ihme, että tekevät askelkyykkynsä hypyllä! Hulluja. Koneita.
Selvisin rääkistä, mutta olin niin läkähdyksissä, että jaksoin hädintuskin kävellä autolle.
Peilistä katsoi tummanpunainen hikinaama, jolla oli suun ympärillä kuoleman kolmio, siis sellainen
omituinen valkolaikukas "nääveli".
Ehdin kuulla muutamat keskustelut näiden rouvien kesken; kuka oli käynyt jo aamuviideltä
joogassa, kuka juoksulenkillä ennen tuntia. Mielenkiintoista. Itse yritän keksiä mitä ihmeellisempiä tekosyitä, ettei
tarvitsisi lähteä jumppaan ollenkaan;)
Taas pohdiskellaan; olen liikkunut täällä säännöllisemmin kuin koskaan ja kunto on parantunut.
(Vaa'an viisari ei tosin heilahda, eli kauhun tasapainolla mennään edelleen) Aamuviiden joogasta minua ei vastedeskään löydä,
mutta yrittäjän arki voi olla aikatauluiltaan joustava... Saan liikunnasta energiaa, mutten suoranaista hurmiotilaa.
Selkäkivut ovat historiaa ja liikkumisesta on tullut tarve. Bootcampista, ja näistä fitnesskotirouvista
sisuuntuneena kaivoin aikataulun esille ja ympäröin tunteja, joka päivälle.
Tätä täytyy ehkä vakavasti harkita; If you can't beat them, join them...
Toisaalta; tänään (ja huomenna)skippaan hikoilut, nautin manipedistä ja
illallisesta ystävien kanssa;)
Suunnitelmia on toki hyvä aina olla;)
Hauskaa Viikonlopun jatkoa.
Tataa!
No comments:
Post a Comment