Friday, May 4, 2012

Miljoona ruusua

Mummoilevaan tyyliini, olen ihastunut ruusuihin. Jotenkin järkyttävää, mutta toimii yhdessä Cadillacin kanssa;) En ole tähän mennessä tykännyt niistä juuri yhtään, mutta täällä tämä kukkien maailma avautuu ihan eri tavalla. Kukkaloistoa on joka paikassa.
Toki, jos ostaa 20 ruusun kimpun kauppatorilta ni näyttäähän se aika kivalta klassisessa aaltomaljakossa, mutta suosin moniväritulppaaniasetelmaa ja pitkiä valkoisia liljoja. Pioneita suorastaan rakastan. Niitä on kotipiha pullollaan Suomessa. Nyyh. Äitini osti tyttäreni synttärien kunniaksi jättikimpun pitkiä hailakan vaaleanpunaisia amerikanruusuja. Niiden varsi oli varmaan sentin paksuinen ja kestivät kaksi viikkoa. Minullakin, joka olen varsinainen kukkien sarjamurhaaja. Aplodeja.

Ystävättäreni sanoin laittaneensa pienen kasvimaan, enimmäkseen yrttejä, pihalleen, innostuin heti. Minäkin haluan! Täällähän kasvaa kaikki! Mieheni mulkaisi minua ja sanoi, innostut aina, muttet sitten jaksa hoitaa. Jaksanpas! En vaan osaa. Kastelen aina joko liikaa tai liian vähän. Ovat hankalia. Kotona Suomessa ostin aina ruukkuyrttejä ja istutin ne toiveikkaana siihen nättiin  Sagaformin yrttiruukkuun. Kastelin niitä myös. Jos lauantaina oli vieraita tulossa, noukin sen täysin nuupahtaneen yrtintapaisen siitä ruukusta ja ostin uuden tilalle... Täällä, meidän takapihan kukkaloistokin on mennyttä. Kukkiikohan ne uudestaan vai olivatko ne nyt sitten siinä? Suomessa pystyin sentään pitämään kesäkukat elossa. Täytynee käydä paikallisella taimitarhalla haastattelemassa jotain ammattilaista hoitokikoista tällaisessa subtrooppisessa ilmastossa...

Joka toisella pihalla kasvaa tree roses. Ovat ihania. Tuumasta toimeen, pikkuipanalle potkulauta alle, äidille kamera taskuun ja kuvaamaan naapuruston pihoja. Tuli vähän stalker olo, kun zuumailin ihmisten koteja, mutta inspiroivia ja ihania ovat paikalliset kukkaset, ja hienot talot... Me olemme vuokralla, joten emme lähde muokkaamaan puutarhaamme uusiksi, mutta jos tämä olisi oma koti, haluaisin ruusutarhan. Maybe some day. Tässä muutamia ihanuuksia meidän Wisteria Lanelta. (vienon anteeksipyynnön saattelemana, sillä en osaa käyttää mitään hienoa kuvankäsittely/asettelu ohjelmaa, otan vastaan vinkkejä...)
Tälle alueelle tyypillinen klassikko.
Autotallin oven koristekahvat viimeistelevät 
kokonaisuuden kauniisti.
Kävelisin tätä pinkkiä kukkakäytävää
pitkin kotiin aika mielelläni. Ehkä vaikuttavin.

White picket fence, california style.
Tämän talon etupihan väriloisto pysäyttää joka kerta. Ihanan rohkeaa!
Tästä ovesta kelpaisi kulkea.
Jos taskusta löytyisi pari
miljoonaa,
se olisi mahdollistakin.
Talo on ollut jo kauan myynnissä.
Tyylikäs, mutta aavistuksen verran liian country living
minun makuuni.
Tässä hyvin tyypillinen ruusurivi.
Ei massiivinen, mutta toimiva.








Ja ettei totuus unohtuisi, a trip down the memory lane. Oikea, alkuperäinen tässä, Take it away Alla Pugacheva! ja moderni suomalainen remake. Hauskaa ja erityisen kukkeaa viikonloppua ;)

Tataa!

Viimeisen talon edessä seisova "kukka"
oli ehkä hienoin
Ja tämä tällaiselle viherpeukalolle sopivin...

No comments:

Post a Comment