Töitä tukka putkella

On ollut vähän haipakkaa. Viimeisten päivien aikana olen suhannut San Franciscoon ja siitä pohjoiseen eestaas, herännyt iloisesti kello viisi, tehnyt töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Sain tehdä ppt slideja sunnuntainkin ratoksi. Sydän hakkaa, on kiire. Miten minusta tuntuu, että Suomessa tämä työn ja kodin yhdistäminen oli helpompaa? Osasinkohan jättää työt paremmin työpaikalle, vaikka istuinkin iltoja tänne päin maailmaa konffapuheluissa. Superkiire on väliaikaista. Toivottavasti. Positiivisena asiana, että teen pretty much just sitä, mistä tykkään ja mikä on omaa ydinosaamista.

Olin tapaamassa sitä kaunista markkinointimiestä maanantaina, kuten aiemmin mainitsin, on elämäntapa wellness tyyppi.Vei minut heti mehubaariin. Yritin olla hassunhauska sanoen, että Now my life will change forever! mutta häntä ei naurattanut yhtään. Ihme tosikko;) On kuulemma nyt sellaisella dieetillä, jolla ei syö kuin kello 14 ja kello 20 välisenä aikana. Pitää kuulemma glukoositasot kohdallaan. Jep. Ainiin, hänen vaimonsa työpöytä on juoksumatto, jossa on taso tietokoneelle. Että sillälailla. Minun teki vetää koko ajan vatsaa ja poskia sisään. Tuli vähän punkero olo.

Golden gaten ylittäminen aamusumussa on melkein kello viiden heräämisen arvoista. Ehkä vielä joku päivä asun lähempänä tätä upeaa maamerkkiä. Olin ajoissa liikkeellä (alert the media!) joten pysähdyin vielä Sausalitoon aamukahville ja valmistelemaan haastattelukysymyksiäni. Söpö pikkukylä, jossa ihania ravintoloita, jäätelobaareja, antiikkiliikkeitä, hienoja veneitä; näkemisen arvoinen paikka. Ja jos haluaa tuntea itsensä tosi pieneksi, Muir Woods on siinä kivenheiton päässa ja tietty Stinson Beach.

Kuvasimme erästä suomalaista überihmistä; supermenestynyt yrittäjä ja huipputason triatlonisti ja tosi mukava tyyppi. Oli muuten mahtava kurvailla Mt Tamalpaisin huipulle, etsien korkeaa kohtaa, jossa mereltä tuleva usva olisi jo hälventynyt. Välillä eteen ei nähnyt kuin muutamia metrejä; mahtavat puitteet kauhuleffan kuvaukselle;) Minulla ei idioottina ollut kameraa mukana, mutta tässä puhelimella napattu kuva. Olimme pilvien yläpuolella, Tyyni valtameri on jossain tuolla alla.

 

Kuvaukset menivät putkeen, oli oikein hauskaa. Haastattelun jälkeen otettiin liikkuvaa kuvaa, jossa mösjöö kiitää vuorta alas ja nousee ylös roadbikellaan. Aloin epäillä, että pyörässä on suihkumoottori. Mies on kone. Huomasin taas vetäväni vatsaa sisään ja mietin, ettei se mehujuttu nyt niin paha olekaan, hehheh. Jos tässä vielä noin vuoden suunnittelee, ehkä vielä teen sen vihreän mönjän.

Olenko muistanut kertoa, etten ole päässyt työkiireiden takia lemppari jumppatunneilleni nyt viikkoon, eli selkää pakottaa ja on turpea olo. Siistii. Huomenna aamulla menen jollekin tympeälle bodypump tunnille, sillä muuten ei hyvä heilu, olen ollut väsynyt räähkä. Minulle huomautettiin asiasta eilen aika tiukkaan sävyyn kotona. Saatoin olla vähän  kireällä tuulella. Ehkä tähän väliin olis hyvä myös vetää joku salaliittoteoria..Mun eteen tuodaan koko ajan jotain superhyperfitness- tyyppejä, joojoo, ymmärrän yskän;)

Opin tältä maailmanluokan triatlonistilta yhden tärkeän jutun; toisin kuin olin ajatellut, pitkän stressaavan työpäivän jälkeen oloon auttaa kova treeni. EI. Stressi on stressi. Kroppa stressaantuu sekä työstressistä että kovasta treenistä. Siksi kovan työrupeaman päälle ei jaksa vetästä treeniä. Palautuminen on tosi tärkeää; vain palautumisen jälkeen jaksaa taas. Jaa, pitäs varmaan levätä kun väsyttää, eikä lähteä haukottelemaan kuntosalille. Ei pelkoa, sohva voittaa. There is always next week!

Hauskaa viikon jatkoa pitäkää huolta itsestänne.
Tataa!