Kymppi!

Juhlimme tänään kymmenvuotis hääpäiväämme. Kun mieheni aikoinaan laskeutui rannalla polvilleen, sovimme hääpäivän heti, oli hankkinut molemmat sormuksetkin valmiiksi. Kertaakaan emme ehtineet kihlapäivää juhlistaa. Hiukan väänsimme kättä, pidetäänkö häät kevättalvella vai kesällä. Olisin alunperin halunnut kevättalven häät; visiossani hanki olisi kiillellyt auringossa, teema olisi ollut valkoista ja timanttia.

Losin vieraita ajatellen päätimme kuitenkin pitää juhlan alkukesästä, näkisivät Suomen suven kauneimmillaan, silloin, kun luonto on hysteerisen vihreä eikä lehdet ole vielä tummuneet. Teemamme, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, oli sekoitus "rönsyileviä luonnonkukkia" perhosia, kiveä, pastellisävyjä, pinkkiä, valkoista, timantteja. Kuulostaa tosi sekavalta, mutta oli kaunista;) Toimme asetelmiin elementtejä merestä ja luonnosta. Kimalletta piti myös olla. Olihan puvussakin. Ah saisinpä viettää tuon päivän uudestaan.

Päätin silloin 2003, että kymmenvuotishääpäivämme kunniaksi, forresterien tyyliin, matkustaisimme Hawaiille ja uusisimme valamme. Valkoisiin pukeutuneina, paljan varpain, rannalla. Jaa, tässä keittiön pöydän ääressä sitä istutaan...Valat uusimme kyllä vielä! Siitä en luovu.

Vaikein osio tässä pyöreiden juhlimisessa on mitä antaa toiselle lahjaksi? Vaikka tosiasiassa minun kuuluisi saada joku urhoollisuusmitali;) hehheh, vai mieskö sen tässä tapauksessa ansaitsisi? Emme pääse karkaamaan kahdestaan millekään yltiöromanttiselle retkelle, joten menemme vain illalliselle. Sovimme, että lähdemme vielä jollekin ihanalle matkalle, vahvuudessa saattaa tosin olla neljä, ei kaksi. On nääs vähän babysitteri-haasteita..

Päätin siis kirjoittaa miehelleni kirjan;) Kuvassa ylhäällä ja tässä pari sivua.. (Uskallan laittaa sen tänne, sillä hän ei lue blogiani juuri koskaan) Samassa kaupassa oli valmiiksi tehtyjä romanttisia IoweYou lipukkeita, mutta sellaisia olen lahjoittanut jo joskus vuosia sitten joululahjaksi. Vaikeintä kirjan kirjoittamisessa on se, että siinä herkistyy itse. Aion antaa sen illalla ravintolassa, katsotaan miten miehen pokka pitää sitä lukiessa. Ihanan kaunis ja koskettava ja henkilökohtainen lahja. Minun mielestä. Siksi kuvasinkin sivut tyhjinä. Mitä sinne kirjoitin, jääköön meidän kahden väliseksi. iik.

Elämä on aika kivaa. Kertaakaan en ole ajatellut, että se on sitten divorce. Tosin, naimisiin mennessämme sanoin; mennään vaan naimisiin ja erotaan sitten oikein rytinällä, jos olikin väärä päätös. Ei ollut.


Tataa!