Wanna be Agent Smith

Tämä kulunut viikko on ollut sataviiskytprosenttisen kaistapäinen ja vielä jatkuu.... Suomalaisena en tietenkään pyydä ikinä apua, enkä sitä myöskään mielelläni ota vastaan. Pitäkää tunkkinne! Silti osaan kyllä sopivan tilaisuuden tullen urputtaa kiireestä, sillä itsensä kloonauskin on poissa laskuista toisin kuin sinulla, Agent Smith;) Iteppähän läksit, niin.

Kun oli tuossa kuukausi sitten yhtäkkiä sellaista kuin vapaa-aika ni menin sitten reippaana tyttönä täyttämään kalenteria. Sivut näyttivät orvoilta. Niissä oli tilaa. Virhe oli korjattava heti.

No, kävipä sitten niin, että sain kivan mahdollisuuden töiden saralla ja nyt on tosi mieluisaa tehtävää, paljon ja kiire niin, että tukka lähtee. Hyppäsin liikkuvaan junaan, mutta teen just sitä, mistä tykkään ja mikä on omaa ydinosaamistani. Uudet asiat tulevat tosin nyt uniinkin.

Onnistuin myös aikaistamaan zumba koe-esiintymistä tulevaksi lauantaiksi, (joka on osa työhaastatteluani),  ilmottauduin vapaaehtoiseksi Suomi-vastaavaksi koulun kansainväliseen juhlaan, auttamaan tietokoneluokassa ja oli se partiokin. Stanford kutsui illalla, puhelin hajosi, mieheni oli työmatkalla, oli huolia Suomesta ja anoppi tarvitsi apua. Kaiken tämän päälle sain kutsun flash mobiin. Vihdoinkin!  ja voi kirosana. Wanna be Agent Smith;)

Se belgareiden juna-aseman flash mob on vaikuttava, liikuttava. Finlandia Helsingin rautatieasemalla aivan pysäyttävä, ja muut flasmobit pitkin maailmaa. Kyyneleet kihosivat silmiin, kun katsoin näitä netissä ja sitten googlasin ihan hulluna lähialueiden flash mobeja, ilmottauduin yhteen heti, mutta mitään ei kuulunut. Voi pettymysten kanahäkki. Tämä on ollut ehdottomasti yksi bucket listan asioista.

Ja just silloin kun sitä vähiten odottaa, eikä olisi aikaa(!), tulee kutsu osallistua flash mobiin.  Olen heti messissä! Tosi pieni produktio, lasten koululla, koululla järjestetyn kansainvälisen festivaalin yhteydessä, mutta paikalle on kutsuttu pormestaria, paikallista lehteä, on tulossa koululautakunnan porukkaa ja alueen muita "silmäätekeviä." hehheh. Minä olisin mukana vaikka paikalla olisi vaan se flash mob poppoo;)

Työkiireiden takia olen päässyt vain kerran 15 minuutiksi harjoittelemaan, mutta luotan siihen, että pysyn tanssissa mukana. Ja jollen pysy, improvisoin;) Kutkuttaa koko ajatus. Paikalle odotetaan noin kolmea sataa tulijaa. Jee!

Totuuden nimissä äiti on vähän väsynyt. Hattu on taas vaihtunut lennossa niin moneen kertaan, että pitää oikein välillä miettiä kuka tai mikä olen tänään. Pilven hopeareunuksena on kyllä se, että on ollut niin hemmetin kiire, ette ole ehtinyt jännittää huomista zumbatuntia. Jos ajattelen sitä, ajaudun totaaliseen paniikkiin ja saan hengitysvaikeuksia. Olen vetänyt, olohuoneessa, koko tunnin vaan kerran läpi ja suurin pelkoni on, että ohjelma on liian raskas ja olen aivan räähkänä, naama punaisena, nääveli valkoisena..kutsun sitä kuoleman kolmioksi;)TAI, että jähmetyn totaalisesti enkä muista mitään.

Tiistaiaamuna sain testata 50 hengen ryhmälle koreoimaani socaa ja vatsatanssia, voi herravarjele. Ohjasin väärin ja 50 ihmistä poukkoili eri suuntiin ihan hukassa. Sorry, sorry! huutelin edestä ja väläytin amerikkalaisen irtohymyn päälle.

Mitäköhän näistä seuraavista päivistä vielä tulee? Toivottavasti ei kuulu kilinää, kun alkavat ruuvit tippua päästä ja miksei tällaisella menolla laihdu;) jo on kumma.

Yksi asia on varma: koittaa sunnuntaiaamu, en tee mitään. Mitään.
Ihanaa äitienpäivä viikonloppua, ollaan me aika sankareita!

Tataa!