What's stopping YOU?

Tiedätkö sen tyypin, joka on samaan aikaan jotenkin kaikkea? Näitä tyyppejä olen tavannut elämäni aikana muutamia; privaatisti ja työelämässä. Nuorempana päätin, että sitten kun minä olen iso, musta tulee just tollanen, kun katselin ihania tyylikkäitä rouvia eri kutsuilla. Äitiä ihailin reiälliset nahkaiset ajohanskat kädessä auton ratissa; tuoksui aina xylitol purkalta ja hajuvedeltä. Oli aina hyvällä tuulella ja energinen. Suitsait hoiteli asian jos toisenkin. Ikinä ei hösöttänyt eikä liiemmälti hermoillut. Ehken juuri siksi kestä neuroottisia hösöttäjiä yhtään. On jotenkin vieras käsite, kuten aikaansaamattomat ihmiset. gääg.

Veriside erikseen, voiko vierailta ihmisiltä napsia luonteenpiirteitä vai tapahtuuko se vahingossa? Voiko ihminen päättää millaiseksi hän kehittyy -  nature vs nurture. Jos joku on niin makee tyyppi, voiko sitä päättää, että mustakin tulee tollanen. Joo, jollain tasolla voi. Aikuisena tää on sitä itsensäkehittämistä, eiks je?

Kun aikoinaan hoipertelin autolle ekalta paikalliselta zumbatunnilta, olin henkihieverissä, mutta oli ollut tosi hauskaa ja haastavaa. Olin myös aivan mykistynyt vetäjästä. Mahtava energiapakkaus, melkein pelottava kone. Tuliko sille edes hiki? Mitä enemmän kävin tunnilla, kehityin itsekin ja hivuttauduin eteen juttelemaan. Vastaanotto ei ollut kovin lämmin.

Purnasin sitä miten hyvässä kunnossa joku toinen on ja miten itsellä ei ole aikaa eikä energiaa sellaiseen.  PT kysyi minulta joskus, kun palasin liikunnan pariin monen vuoden tauon jälkeen: Katsotko televisiota? vastasin siihen  - Onks tää joku kompa? Jos sinulla on aikaa katsoa televisiota, sinulla on aikaa urheilla. Piste.  - No mihin mä lapset laitan? Mutku emmä illalla enää jaksa...

Kun voin rytmittää itse vähän enemmän elämääni, pidän myös itsestäni paremmin huolta. Väitän kyllä, että mieheni hoitaisi lapsia mielellään iltaisin, jos haluaisin lähteä salille...Kunto on kohonnut, vointi on parempi. Ei musta ikinä tule sen vetäjän kaltaista fitness-mehustaja, gluteiiniton-karppaaja-elämäntapa tyyppiä, mutta me olemme ystävystyneet. (Minä olen edelleen hyvän ruoan ja viinin ystävä.)Hän onkin tosi hauska ja antaa tukea, kun yritän kehittyä ohjaajana. Hän on ollut inspiraationi koko ajan. Olisinkohan tänään tässä tilanteessa ilman häntä? We've come a long way.

Jos joku olisi sanonut minulle pari vuotta sitten, että haastavin työnhakuni tulee olemaan paikalliselle NMKYlle sijaiseksi, olisin saanut nauruhalvauksen. Just joo. Mutta nyt on sekin koettu. Suullinen haastattelu oli pala kakkua, koe-esiintyminen todella jännä. Tunnille osallistui ryhmäliikuntavastaava ja kaksi zumbaohjaajaa.(se toinen ohjaaja ei tykkää musta yhtään. on jotenkin tosi nyrpeä) Yhtäkkiä seisoin siellä edessä ja olin vastuussa muutaman kymmenen ihmisen ohjaamisesta ja siitä, että heillä on hauskaa. Jännitti pelkästään stereoiden käyttö..Samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. HUI.

Aamu oli mennyt totaalipaniikissa, leposyke ylitti sadan, kädet tärisivät ja hikoilivat(!?) Mogailin pitkin tuntia ja suunnitellusti väläyttelin amerikkalaista irtohymyä perään. Huutelin muutamat Sorryt. Musiikki otti kuitenkin vallan heti alusta. Minulla oli hauskaa, ehkä se oma energia tarttui muihinkin. Loppuvenyttelyssä unohdin mikä on kantapää englanniksi ja nauroin taas, pää alaspäin.

Tunnin jälkeen sain hyvää palautetta; kehuja musiikkivalinnoista ja tanssien monipuolisuudesta. Jotkut tulivat vielä ikään kuin varmistamaan, että tämä oli vasta eka tuntini(!). Mahtavaa. Hymyilin hikisenä hölmönä. Jännin tilanne oli kuitenkin se odotus, kun ohjaajat vetäytyivät juttelemaan ja arvioimaan suoritustani.

Nyt on nimet paperissa. Minut esiteltiin porukalle uutena zumbaohjaajana. Pimeetä. Kuulosti tosi omituiselta. Ja nauratti. En jotenkin voi ollenkaan uskoa tuota, mutta tässä sitä ollaan. Ja tietääköhän ne nyt kenet ne on palkanneet? tihihi. Vuosi sitten ajattelin, että tää zumba on kivaa ja pitäisköhän käydä jollain kurssilla; tuumasta toimeen. Elämänhän pitää olla täynnä hauskuutta ja haasteita, eikö? Itselleen täytyy asettaa päämääriä.

Aika moni suunnittelee ja ajattelee tekevänsä jotain mikä kuulostaa hauskalta. Unelmoi, että sitten joskus. Miksei nyt? There is no time like present.  Ei ne kiireet huomenna hellitä. Zumbahaave toteutettu. Saisinpa aikaiseksi yhtä paljon oman startup idean suhteen, sillä nyt edistän vielä muiden ideoita. Kuka potkisi liikkeelle sen suhteen...pitää varmaan lukea Sheryl Sandbergin kirja. Bransonin Richard ei saa minua enää liikkeelle;)

Tataa!