Hippejä ja Heppoja

Meri-ilma ei ole ikinä tuntunut yhtä raikkaalta, kun meidän monituntisen matkamme jälkeen. AH. Majoittauduimme tähän mahtavaan viktoriaaniseen hotelliin. Asuimme Garden suites-osiossa. Huoneemme oli tilava ja siellä oli mm takka. Mieheni löysi hyvän diilin jostain travelzoosta.

Mendocinossa oli hankolainen tunnelma vanhoine puutaloineen,  tosin voimakkaalla grunge-twistillä. Paikallinen porukka oli vähintäänkin kirjavaa; vanhoja volkkaripakuja, pickuppeja, koiria, kajakkeja, tatuointeja, tupakkaa, takkutukkaa, taide-ja korugallerioita, kukkia, hassunvärisiä autoja, käsityöpajoja ja keramiikkaa. Eksoottisia hajuja.

Yhdessä kahvilassa luki: Are there many homeless people living in Mendocino or do they just look like it? Niin, ja Ei yhteyttä matkapuhelinverkkoon.

Illastimme ekana iltana täällä. Ruoka oli todella hyvää, samoin paikallinen viini, eikä tarjoilussakaan valittamista. Just what the doctor ordered.

Lauantaina heräilimme rauhassa ja yelppasimme itsellemme aamiaispaikan. Asiakaspalvelu oli kyseenalaista, ruoka ok. Eddien peräkonttiin rantalaukkua ja evästä ja suuntasimme pienimuotoiselle sightseeingille rantaan. Olimme ainoa auto, ilman surffilautaa tai kanoottia katolla..

Mikä supervaikuttava meren kohina, jylhät kalliot, upeutta. Ja heti, kun käänsin selkäni, mieheni oli matkalla alas kalliota kuopuksen kanssa. Eiku perään. Hirvitti. Olin liikkeellä rooalaissandaaleissa ja pelkäsin koko ajan pyllähtäväni takapuolelleni;)

Van Damme state parkin pygmimetsä oli seuraava stoppimme. Ei kuitenkaan Jean Claudea näkynyt;) Mikä totaalinen floppi; kävelimme metsään rakennetun puisen polun ja päästelimme naurun ohessa ooh ja wow- ääniä. Terve. Üüüübertylsää. Äkkiä siis rantaan hiekkaleikkeihin ja nauttimaan meren kohinasta. Mitkä ajopuu apajat, mutta liian isoja roudattaviksi. Hiekkalinnan rakentaminen taisi- taas- olla lasten mielestä yksi viikonlopun huippuhetkiä;)

Seuraava stoppi Point Cabrillon majakka. joo, toi kuva taas väärinpäin...Sattuipa niin, että oli majakan 104-vuotissynttärit, joten me pääsimme kiipeämään majakan huipulle ja saatiin kakkuakin. Näkymät olivat upeat. Korkeanpaikankammoiselle ei just se fantsuin elämys, mutta tulipahan tehtyä. Ja sattuipa niinkin, että vastakkaisella kielekkeellä oli häät aluillaan, joten pääsimme tirkistelemään ja kuuntelemaan säkkipillin soittoa ja näimme kuinka morsian matkasi kohti avioliiton satamaa huntu tuulessa lentäen. Aika mahtavat puitteet!

Lauantai-ilta seurasi perinteistä kaavaa, minä touhotin ja mies otti kunnon nokoset;) Sumu ja ilman koleus yllätti meidät matkalla päivälliselle, joten pujahdimme hotellille syömään. Ihan ok, mutta ylihinnoiteltua. Olisi pitänyt palata samaan ravintolaan kuin edellisenä iltana...

Sunnuntaina siirryimme pohjoiseen, kohti Glass Beachia ja Fort Braggia. Glass beachin tarina ei ole kovin romanttinen, mutta kiva nähdä livenä. Fort Braggissa meitä odotti hevosvaellus rannalla. Joo, just niin kuin leffoissa;) Paitsi, että päässä oli maailman urpoimman näköinen kypärä, eikä asunakaan ollut valkoinen tuulessa hulmuava mekko.

Hevosvaellus oli mahtava. Minä pelkäsin hiukan lasten puolesta; 5-vuotias näytti niiin pieneltä heppansa selässä, hyvä kun käsi ylsi suitsien ympärille. Oli helpottavaa, kun opas otti hänen hevosensa köyden päähän. Nämä hevoset olivat hyvin rauhallisia, mutta eihän ne silti mitään koneita ole. Yksi päätti heittäytyä rantahiekalle piehtaroimaan. Omalla kohdalla olisin toivonut reippaampaa menijää, mutta upea tummanruskea-valkokirjavaväritys teki jo sinällään vaikutuksen. Oli todella vaikuttavaa nauttia luonnosta hevosen selässä, meri kohisi, bongasimme hylkeitä, näimme maaoravia puuhissaan. Ilma oli raikas, ajatukset saivat levätä. Ratsastaminen on sitten kivaa puuhaa.

Parituntisen vaelluksen jälkeen oli aika suunnata kotiin. Jättimäinen jääkahvi seurana hyppäsin rattiin ja toin meidät kotiin suorinta tietä, ennätysajassa. Radiosta löytyi vielä joku kanava, joka soitti 80- ja 90-luvun ballaadeja. 3,5 tuntinen meni kuin siivillä. Oli minun vuoroni hoilottaa;)

Tataa!

PS huomisesta alkaen meillä on neljä aikuista ja viisi 5-9-vuotiasta lasta. Saattaa olla vähän meno päällä, joten palailen ensi viikon puolivälissä!