Perillä, This is New York

Saavuin perille Isoon Omenaan. Ilma oli kuin lehmänhenkäys. Olin jotenkin ajatellut, että se meidän 30-40 astetta tuntuu samanlaiselta, onnistuneesti unohtaen ilman kosteuden itärannikolla ja sen, ettei ilma viilene illaksi. pläääh. Taksijonossa vaatteet liiskaantuivat ihoon, hiukset pongahtivat pörrökiharalle alta aikayksikön. Ne boyfriendit olivat liikaa.

Kun taksi ylitti Brooklyn Bridgen, tuntui vatsan pohjasta. Vau, ihana olla täällä, hello Manhattan! Alkuperäisistä työsuunnitelmista poiketen minulla oli yllättäen edessä vapaa ilta. Kamera laukkuun ja kohti kaupungin vilinää! Eka puristin käsilaukkua ihan mummona, mutta sitten rentouduin nauttimaan ihmismassasta. Hotellini oli Manhattanilla, Chelsean kaupunginosassa, samalla alueella, missä Katie ja Suri asuvat. Aika kiva lokaatio, 6th avenuen kulmassa; Time Square, Empire State building, Madison Square Garden, MOMA jne kivan lyhyen kävelymatkan päässä. Samoin hyvät shoppailumaastot niistä kiinnostuneille. Itse en jaksanut ostoksia edes ajatella, samat kaupat kun löytyvät kotoakin. Minua kiinnosti enemmän kaupungin vilinä, erikoisen näköinen porukka ja katumuoti.

Ensin suuntasin Time Squarelle. Vasta siinä valomainosten loisteessa tuntui oikeasti siltä, että olin saapunut perille. Tosin myös lukemattomat yellow cabit antoivat hyvän sysäyksen Nykin fiilikselle. Tuolla ylhäällä muuten olla möllöttää myös se pallo, joka laskeutuu uutena vuotena. Kadut ovat täynnä roskapinoja ja rottapopulaatio sen mukainen, samoin hajut. Lämpimän illan tuulahduksissa lemahti suurkaupungin tapaan erinäisiä eksoottisia sellaisia. Jaiks. 

Olin suunnitellut matkan asut tarkkaan, mätsännyt korkeakorkoisia kenkiä mekkoihin, paljettitoppeja boyfrendeihin, mutta kuten usein käy, puolet vaatteista, ja kengistä jäi käyttämättä... Oli tosi jännä huomata, ettei kukaan, siis kukaan, kävellyt koroissa kaduilla päivisin. Kaikki kipittivät menemään roomalaisissa tai varvastossuissa (!). Sovin roomalaisineni hyvin joukkoon;) Iltaisin oli niin kuuma, että hihattomassa pikkumekossa tuli nihkeä olo.

Olin työmatkalla, joten päivät menivät tiukasti töissä ja lanseerauksen valmistelussa. Kävelimme yhtenä päivänä yhteensä varmaan 50-60 korttelia, joten voin luottamuksellisesti kertoa, että jaloissa tuntui. Au. Suomalaisella sisulla ja startup meiningillä painettiin, sillä taksin käyttäminenhän olisi ollut aivan liian järkevää... Lanseeraus meni muuten aivan valtavan hyvin, tai no, pre-launch; saimme vain ja ainoastaan positiivista palautetta, pääsimme innovaatiokilpailun finalistiksi ja pääsimme antamaan muutaman TV-haastattelunkin. Ei huono.

Ground Zero oli nähtävä ihan lähietäisyydeltä. Uusi rakennus on todella kaunis ja iltaisin sen valot loistavat sini-puna-valkoisena, kuten kuvassa. (näytti minusta kaukaa ihan ranskanlipulta;)) Hudson joen varrella virtasi loputon määrä lenkkeilijöitä ja kun nousimme pari korttelia ylös, satuimme ravintolan kohdalle, jossa oli kuvattu Sopranosin ensimmäinen jakso, James Gandolfini oli kuulunut vakioasiakkaisiin. RIP. Hautajaisethan pidettiin torstaina ihan siinä hoodeilla, mutten päässyt kuokkimaan, tai edes julkkisbongailemaan, sillä olin töissä.

Kyllä New Yorkissa on oma tunnelmansa, sykkeensä. Olen käynyt siellä aiemminkin, joten mikään perusturistisetti ei jaksanut innostaa. Jos vapaa-aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti käynyt jossain showssa. Bette Midlerin -  I'll eat you last, Lion King, Book of Mormon tai Tom Hanksin -  Lucky Guy pelittivät siinä parin korttelin päässä, mutten sitten raaskinut maksaa 250 dollaria siitä, että olisin nukahtanut yleisöön päivän päätteeksi;)

Laitan sulan hattuuni siitä, että otin konferenssiin mukavat opentoet. Toisin kuin muutamat muut naiset, jotka läpsyttivät iltapäivällä menemään avojaloin, sinnittelin niissä kokonaiset 12 tuntia  - this one's for you SJP! On myönnettävä, että torstai-iltana kun vetäisin yhteen verkottautumis tilaisuuteen ei-niin-mukavat-korot jalkaan, noin tunnin kuluttua alkoi tunto katoamaan varpaista. My one hour shoes, literally.

Olimme Broadwaylla, ihan kivassa viinibaarissa. Matkalla illalliselle totesimme olevamme ihan hoodeilla, joten päätimme kävellä lämpimässä illassa (!) tuntokin oli hetkellisesti palannut varpaisiini. Yhtäkkiä alkoi tuuli nousta ja salama välähti. Ou nou. Sitten taivas halkesi. Kun juoksentelin sateessa pitkin Broadwayta, koin Carrie-fiiliksiä ;) Sade tuntui sitä paitsi ihanan raikastavalta siinä ahdistavassa kuumuudessa ja kamalan saasteisessa paksussa ilmassa. So New York.

Seuraavana aamuna oli aikainen lähtö. Lincoln towncar lipui aamuviideltä minua hakemaan. Sydän pysähtyi hetkeksi, kun kuski avasi takaoven- josko Mr Big istuisi siellä jo valmiiksi tummassa puvussaan?;) Höh, ei istunut. Kolme ja puolituntinen Sex and the City tourkin on käymättä. Ehkä palaan tänne pian tyttöporukalla, nauttimaan, juomaan Cosmoja, shoppaamaan Sohossa, syömään nuudeleita China Townissa, istumaan Manhattanilla jonkun hienon hotellin kattoterassilla, tanssimaan Meat Packing Disitrictin clubeissa, kävelemään Central parkiin jne jne.  New York on kyllä aika kiva paikka. No place in the world that can compare, kuten Alicia Keys laulaa. Till we meet again!

Tataa! 


PS, ellei Oprahin kenkälajittelu ole tuttu, se on tässä alhaalla. Niitä ei lajitella tai järjestellä kauden mukaan, vaan seuraavasti: Oprah Pain-o-meter;):

1. Indefinitely: Shoes that she can wear at home everyday, especially after a long day of being on her feet at work (for Oprah, it’s her Prada flats!)
2. All Day: Shoes that she can wear at work, all day (Oprah’s Manolo Blahniks)

3. One Hour: Shoes that she can wear for her entire show
4. Ten Minutes: Shoes that she can wear between commercial breaks while taping her show

5. One Minute: Shoes that can only be worn from the door to the car and then she has to sit down quickly

6. Zero Minutes: Shoes that hurt as soon as she put them on AND caused her so much pain that she had to see her doctor afterward

PPS löysin siis ennen matkaa täydelliset boyfriendit tehoisku-shoppausreissulla. Olin jo maksamassa 150 dollarin Joe's Jeanseja, kun päätin vielä koukata Old Navyn kautta(!). HA! sieltä tarttui mukaan mukavammat, vaaleammat, pienillä kulumilla ja hinta 40 dollaria. Ihan Joulu. Ja mikä säästö!