Juhannus, mikä juhannus?

Juhannuksen huomaa täällä vain siitä, että naamakirja täyttyy mitä ihanimmista, mökkimaisema-, meri-, järvi-, ystäväporukka kokolla-, saunalla-, kukkaseppele- ja keskiyön aurinko-kuvista. Ne saivat kyllä ikävöimään kotikonnuille. Täällä painetaan eteenpäin ihan normaaliin tyyliin, tai itse asiassa vielä turbo boostilla ja myös viikonloppuna. Pitää vielä jaksaa painaa hullun lailla pari viikkoa ja sitten lennämme mekin Suomeen, osaksi jopa lomailemaan. Bliss.

Pidimme nyyttärityyliin pienet malja juhannukselle- iltamat meillä perjantaina, jolloin muutama ystäväperhe tuli meille uimaan ja grillailemaan. Emäntä oli vähän väsynyt, josta koen pientä huonoa omaatuntoa, mutta aina ei voi olla täynnä energiaa. Olen viimeiset viikot elänyt ja hengittänyt töitä, nähnyt niistä myös unia ja kieltämättä hiukan stressannut.

Lauantaina olimme aivan upeissa juhannusjuhlissa. Paljon pohjoismaalaisia ja muita paikallisia, ihanan rento tunnelma todella kauniissa puitteissa, hurmaavan perheen luona. Perunoiden ja tillin tuoksu oli huumaava, mansikoita, auringonkukkia, koivuja. Me tosin lähdimme ennen "kokkoa". Illan isäntä oli virittänyt ison screenin uima-altaan reunalle ja aikoi näyttää siinä projektorin kautta kunnon roihun. Mahtava idea! Meidän ipanat olivat valvoneet jo edellisenä iltana ja minulla on tänään edessä pakkausta, töitä, ensi viikon valmistelua, miehen ohjeistamista, kaupassa käymistä, lasten synttäreille roudaamista ja ehkä myös hiukan ansaittua lepoa; saisin luettua Hosseinin And the Mountains Echoed, loppuun.

Koneeni starttaa iloisesti huomen aamulla kello 6 kohti iki-ihanaa New Yorkia. Long time no see!Saan herätä aamuyöllä kello 3:30, ollakseni San Franciscon kentällä kello 4:30. Brutal.

Luvassa on kiireinen viikko; lanseerausta, iltaohjelmaa, journalisteja, heavy duty pitchaamista, amerikkalaisia irtohymyjä ja väsyneitä, turvonneita jalkoja. Tänään täytyy suunnitella matkan garderoobi. Positiivisen mielin asettelen mekkojen viereen upeita korkeita korkoja ja tiedän jo valmiiksi, että tulen tallaamaan roomalaisissa;) En minä loppujen lopuksi mikään Carrie ole;) Ajatustasolla korkkarit ovat hyvä juttu, mutta kymmenen tunnin päivän jälkeen en mielelläni kävelisi askeltakaan, saati sitten koroissa! Mummoilua tai ei. Ja sitä paitsi nykissähän kuuluu tallata paikasta toiseen lenkkareissa(hyi) ja vaihtaa kengät vasta määränpäässä...hmmmm

Nyt on siis taas mentävä, palaan pian, wish me luck, lupaan matkaraporttia mahdollisimman pian!
Tataa!

PS Kiire tai ei, täytyy ehkä kipaista hakemassa -  vihdoin - ne boyfriendit. Kaikki starat tuntuvat matkustavan niissä ja olin jotenkin visioinut itseni reissuun just tolla tyylillä.. ja yksi aivan ihana apilanvihreä Kate Spaden laukku sopisi käsivarrelle keikkumaan, kun astelen pitkin Manhattanin katuja. When in New York;)