Saturday, June 29, 2013

Matkalla

Kotona, ihan räähkänä. Vaikka matkustaminen onkin aina yhtä mukavaa, ei itse matkustamisen takia, vaan uusien kokemusten takia, kotiin on ihana tulla. Tosin eilen, ehdin olla kotona kaksi tuntia, pyykäten ja töitä tehden, lasten kanssa puoli tuntia, jättäen heidät taas itkien kotiin, kun minä viiletin terveet elämäntavat- koulutukseen illaksi. Olin nukahtamispisteessä, herännyt kalifornian aikaan kello 02, ihan hirveässä päänsäryssä ja huonolla omallatunnolla. Ei järkevää, mutta zumbatyönantajani vaatii tiettyjä koulutuksia. Onneksi pääsimme suunniteltua aikataulua aiemmin kotiin, jotta ehdin antaa ja saada haliterapiaa.

Jouduin harmikseni toteamaan, että, kyllä, minulla on silmäpussit. Hirveetä kattoo.
Ja mikä muu on hirveetä kattoo ovat seuraavat asiat; nämä ovat minulle lentomatkustaessa ne todelliset horrorit, olematta hirveysjärjestyksessä;

Edessäni istuu useimmiten ihminen, jolla on likaiset hiukset. Raapii toistuvasti päänähkaansa kynsillään, raaps raaps. Makes my skin crawl!! Toinen suosikeistani on miehet, jotka matkustavat lyhyissä shortseissa. örk. Kolmas on täysin hoitamattomat jalat sandaaleissa, mieluiten keltaiset pitkät paksut kynnet. Neljäs on haju; ei siis sellainen, oho-dödöni-on-hiukan-pettänyt-haju, vaan en-ole-ikinä-käyttänyt-dödöä-ja kaikki-vaatteeni-haisevat-hielle, silmiä kirvelee, meinaan oksentaa. Yritän hengittää pelkästään suun kautta siinä kovin hyvin onnistumatta.

Ehkä hiukan pöpökammoisena käytän suht säännöllisesti käsidesiä. Ns lentokenttäkädet ovatkin minulle megakammo. Toinen ihanuus on raitiovaunun kaide, se pystykaide, josta pidetään kiinni, kun seisotaan, joka on vähän rasvaisen liukas. Kylmiä väreitä ja puistatuksia. Ajatus siitä, miten paljon pöpöjä asuu lentokenttien jokaisella pinnalla on lähes mahdoton. Siksi seuraava ihmistyyppi onkin minulle überhorror: Kynsienpurijat.

Sellainen istui käytävän toisella puolella Nykistä San Franciscoon. Antakee armooo! Peukalo tai etusormi oli koko ajan suussa, sitä jyrsittiin eri kulmista. Kun kynnet oli syöty ja naps naps lakkasi kuulumasta, söi varmaan kynsinauhansa vereslihalle. Istuin pää toiselle puolelle käännettynä kuulokkeet korvilla ja väitän silti, että kuulin sen maiskutuksen. Onneksi nukuin osan matkasta. Muistan aina, kun joku lääkäri sanoi minulle teininä; kynsien alla asuu enemmän bakteereja, kuin Euroopassa on asukkaita. Kiitos. Oma sormi ei mene suuhun.

Nyt kun sain purettua angstini, on myönnettävä, että New York on aika makea paikka, kirjoittelen siitä tosi pian. Hauskaa viikonlopun jatkoa,

Tataa!





2 comments:

  1. Hihhih, hauska! Täällä toinen pöpökammoinen ilmoittautuu :D En koskaan koske liukuportaiden kaiteeseen, painan amerikkalaistyylisen wc:n huuhtelukahvaa jalalla (sorry seuraavat käyttäjät) ja tuleepa ostoskärryn kahvakin yleensä pyyhittyä kaupan complimentary desipyyhkeillä. Eli on tainnut lähteä lapasesta täällä(kin?), mutta ehkä parempi niin kuin jatkuvasti kipeänä...

    ReplyDelete
  2. ;)hehehe myös lapset sammuttavat yleisen vessan hanan paperipyyhkeellä ja mukana on käsidesi..Mieheni sanoo, että ei ole ikinä tavannut yhtä paljon allergiota kuin Suomessa asuessamme..öh..varsin omituista...

    ReplyDelete