Silloin kun minä olin pieni

Silloin kun minä olin pieni, meillä oli mustavalkoinen telkkari. Muistan kuin eilisen, kun meille ostettiin VHS nauhuri ja että yhdellä tutulla oli videokamera. Siis sellainen metri-kertaa-metri hökötys, johon laitettiin sisälle VHS kasetti. Eihän sitä jaksanut edes pitää olalla, mutta, leffoja pystyttiin tekemään itse. Aivan taivaallisen upeata. Voi lumipestyt lappufarkut, Filan neonväriset anorakit ja permanentti, että me oltiin upeita!

Pätkis tuli torstai-iltana kello 18:45, Pikkukakkosen jälkeen. Sunnuntaiaamuisin yhdeksältä oli seuraava pläjäys ja sunnuntai-iltana Maija mehiläinen, Taotao tai Nils Holgerson. Lastenkanavia ei ollut. Me leikittiin ulkona, metsässä ja rannoilla. (Pikkukakkosen postiosoitteen muistan vieläkin, sitä tulee laulettua joskus juhlissa, öisin.)

Kyllä nykypäivän lapsilla on helppoa. TV on värillinen, puhelimet langattomia. iPadissa pelataan fashionistaa, ohjelmat äänitetään. Me istuttiin lattialla ja pelattiin mustavalkoisella TVllä Pongia. Hävisin aina. Vaatteet kierrätettiin. Jos sattui olemaan isoveli, tyttö puettiin poikien kamppeisiin...mitä nyt muutaman mekon sai;)

Olen 70-luvun lapsi, Jambo-patukoiden ja viiden pennin irtiksien kulta-aikaa. Muistan sen hurmion, kun Candy King tuli Forumiin. Irtiksiin pääsi ekaa kertaa käsiksi ITSE. Ihan joulu. Enää ei se kiskan kyllästynyt täti ruhjonut metallilusikalla irtareita pussiin lasin takana. Se täti, joka ei välittänyt minkä värisiä tutteja pussiin meni, vaikken juurikaan välittänyt niistä keltaisista...

Täällä tutustuimme Yogurtlandiin. Ihana paikka. Tänne tullaan vielä monia kertoja! (saatan käydä siellä salaa yksinkin.) Näin se toimii: Otat "pahvipöntön" ja sitten pääset käsiksi ihan itse niihin maailman kiehtovimpiin soft ice kone-pursottimiin! Makuja on kymmeniä, kaikkia saa ottaa ja erikseen saa vielä pikkukuppeja, joihin saa pursottaa maistiaisia. Päälle lisätään vielä päälle strösseleitä, kaksinpalasia, m&m:sejä, you name it. Lopuksi pönttö punnitaan ja maksat painon mukaan. Epätodellisen mahtavaa!

Jos syömme illallista jossain buffet ravintolassa ja jälkiruokavaihtoehtoihin kuuluu soft ice tai frozen yogurt, otan sitä aina. "En ehkä tiedä mitään makeempaa" kuin saada itse käyttää sitä laitetta. Oli ähky tai ei. Tod aikuista. Mutta mitäpä sitä ei tekisi, kun kaikki lapsuuden unelmat on yhtäkkiä käsillä;)

Mitalilla on kyllä kääntöpuoli. Avainkaulalapsia ei täällä ole. Ei ole turvallista päästä pellavapäitä yksin minnekään; mikä lie valkoinen orjakauppias vie pakettiautolla mukanaan... Kännykkää tai omia kotiavaimia ei siis tokaluokkalainen tarvitse. Jos lapsi saisi pyöräillä itse kaverille, tyytyisi varmaan Prisman jäätelöaltaan tarjontaan, enemmän kuin mielellään.

Näihin tunnelmiin, ja viikonloppuja!
Tataa!