Etelän Hetelmät

Hehkutin sitä kuinka mahtavaa olisi asua paikassa, jossa olisi kaikkia hedelmiä tarjolla läpi vuoden. Kuinka ihan Marthana pyöräyttäisin aamuisin röykkiöisestä hedelmäkoristani mitä eksoottisempia smootheja. No, siinä niitä nyt sitten on. Kivan näköisiä ovat, mutta onko niitä pakko syödä?

Vadelma on kamala. Ne pirulliset pikkusiemenet menevät hampaan koloon. Vadelman voi syödä vain länttäämällä sen kitalakea vasten littanaksi ja nielaisemalla äkkiä. Mansikka on ok, kunhan se on makea suomalainen mansikka, jonka äiti on perannut. Mieluiten söisin Hälvän mansikkaa, joka on pakastettu ja sokeroitu ja jota voi lusikoida puolijäisenä suoraan tupperwaresta suuhun. Nyt tuli ikävä. Appelsiinia en syö, ellei joku kuori sitä minulle. Omena on ok, jos sen saa kuorittua vanhanaikaisella perunankuorimisveitsellä niin, että koko kuori lähtee kerralla pitkäksi kiharaksi. Omena kuorineen; kuoren pala hampaan väliin ja sitten hammastikulla tonkimaan. Omenasose on hyvää lettujen ja jäätelön kanssa. Lime maistuu Coronassa, sitruuna ruoissa. Marjat ovat useimmiten liian kirpeitä. Hui. Puistattaa, kun ajattelen punaista viinimarjaa. Flavonoideja? Ihan sama. Yäk, en syö.

Banaaneista tykkään, mutta syön ne kuulemma väärin. Avaan banaanin nipistäen sieltä päästä, jossa ei ole kahvaa ja otan kovan osan pois. BTW, apinat syövät banaanit niin, eivätkä ne voi olla väärässä. Tässä todiste kaikille vääräuskoisille ja niille tutuille, jotka ovat nauraneet minulle vuosikausia. HA! (sillä kaikki mitä löydät maailmanlaajuisesta verkosta, on totta;))

Noniin. Olen vihdoin päättänyt alkaa ostaa paljon hedelmiä kotiin, jotta söisin niitä mm suklaan sijaan. Vähän huonolta näyttää...Kevät tulee vauhdilla, ilmat lämpenevät ja mieheni puhuu poolpartyista. Halleluja. Minulle se tarkoittaa oleskelua vähintään tunika biksujen päällä joku eksoottinen drinkki kädessä altaan reunalla. Varpaita ehkä uittaisin. Olen tässä samalla joutunut miettimään suhtautumistani eri ruokavalintoihin ja polkenut jalkaa. En haluaisi millään uskoa, etten voi syödä mitä huvittaa ja olla hoikka. Niin elin elämäni ensimmäiset 30 vuotta. Mitä on tapahtunut?

Meillä oli aina kotona hedelmiä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, en oikein ikinä syönyt niitä. Kehotettiin kyllä. Kaikki ystävättäreni syövät hedelmiä innoissaan, jopa puhuvat niistä. Sangen omituista. Minä en edes tiedä mihin aikaan mikäkin hedelmä on sesongissa, paitsi, että talvella se mummo vetelee potkulaudallaan ja huutelee Jaffat tulloooo!

Minussa taitaa asua pieni rekkamiestyyppinen äijä (ja apina). Ikinä en oo hedelmiä syönyt, enkä syö. Ja sen kyllä huomaa....

Hauskaa Viikonloppua.
Tataa!