Tuesday, March 20, 2012

Amerikkalaistuminen osa 1

Kunnon amerikantädin kuuluu näyttäytyä ja käyttäytyä tietyllä tavalla. Muutaman kuukauden jälkeen oli pakko pysähtyä tekemään tilannekatsaus missä oikein mennään. Ensin ulkonäköasiaa:  kirkkaanpunaisia kynsiä harrastan edelleen vain satunnaisesti ja pidän lyhyinä. Kuontaloltani en muistuta Tuksua;) Meikki ei myöskään ole vahvistunut, joskin itseruskettavien käyttö on alkanut tänä vuonna aiemmin.

Lapsia en enenevässä määrin nipistele, eikä poolboyn kanssa ole sutinaa. Pool"boy"mmehan on parhaat päivänsä nähnyt käppänä, joka saisi härtslaagin, jos lipuisin silmää iskien paikalle korkein koroin, biksuissa ja läpikuultavassa kaftaanissa lemonade-tarjotin ojossa. Iso lierihattunikin meni ihan ruttuun muutossa, joten se on korvattava uudella. Jääköön siis tuon scenen toteutus muille, jos huumori kestää ;)

Laulavia postikortteja olen ostellut; löysin aivan mahtavan kortin, joka lähetettiin ennen joulua hyvälle ystävättärelleni Suomeen. Kortin kannessa oli Ryan Seacrest, julistaen seuraavan American Idolin. Kun kortti avattiin, itse äänitetty laulu pärähti soimaan. Voi että meillä oli hauskaa sitä äänitettäessä. Myös vastaanottaja kuulemma tykkäsi;) En löytänyt kyseistä korttia netistä, mutta tämä tuote saattaa löytyä ensi vuoden joulupaketeista Suomeen... hihihihi Only in America

Eräs miespuolisista kavereistani kysyi minulta vuonna 1988: Myydäänkö hajuvettäsi gallonissa? Eli hajuvesiasiaa olen jäävi kommentoimaan. Tuoksut ovat edelleen ihania. Anteeksi vaan kaikki astmaatikot.

Avoauto on ostoslistalla. Ja mikä ilmestys! Näin liikenteessä tällaisen vaaleanpunaisen Cadillacin. Ai että oli hieno. Joku noissa Cadillaceissa vetoaa, vaikka niiden rateissa näkee usein, niin sanotusti, elämän ehtoopuolella olevia kuskeja. Toisaalta, olen mersunainen, en siis nuorekkainta tyyppiä. Mummoilevana minulle sopii klassinen ja hyvälaatuinen. Minussa asuu arvokas vanha rouva(lue: tiukasti permanentattu amerikantäti)

Allergioista johtuen meille ei siunaudu koiraa, vaikka puudeliristeytyksellä voisimmekin ottaa eri duudeleita. Yhdellä tutulla on kaksi cockerdoodelia, ja labradoodelia on kehuttu, mutta jotenkin tuo kikkarakäkkärä ei vetoa. Allergioita tai ei. Jos koiran hankinta olisi ajankohtainen, ottaisin sinisilmäisen weimaranerin. Weimaraner (weimarinseisoja) on mielestäni täydellisen koiran ilmentymä. Piste. Samaan aikaan on myönnettävä, että käyn huokailemassa täällä aika usein. Katseemme kohtasivat tällaisen vaaleanruskean pennun kanssa muutama viikko sitten, ja jäi vähän vaivaamaan ;) Kyllähän tuollainen minipiski sopisi tädin kainaloon aika kivasti.

Jatketaan taas.
Tataa!

ps kävin ystävättäreni kanssa muodollisesti urheilemassa, jonka jälkeen suuntasimme kahvittelemaan. Treenitamineissa. Jollemme olisi puhuneet suomea, olisivat luulleet paikallisiksi. Niin hyvin sovimme joukkoon lenkkareinemme. Pelottavaa.

2 comments:

  1. Ihana teekuppi :-) Kelpais mullekin jos en olisi hyperallerginen

    ReplyDelete
  2. niinpä. taidan itsekin joutua tyytymään lasten käveleviin leikkikoiriin; ne eivät vaan toimi jokakeväiseen vauvakuumeeseen yhtä hyvin kuin oikea koiranpentu;)

    ReplyDelete