No, siinähän me istutaan harva se kerta nykyään. Todella lihaisan oloinen iso hodari maksaa juomineen 1,50$ ja jättimäinen softice 1,35$ (puolen litran muovimuki pursotetaan kukkuroilleen suklaavaniljajätskiä ja sekaan läntätään lusikka. nam.) Koko perhe ruokitaan alle 10 dollarilla. Ja kaikille maistuu.
Turha pingottaminen on heitettävä romukoppaan. Mitä sitten, jos atmosfääri ei ole täydellinen joka aterialla. (Ei nyt mennä hodari-jätski yhdistelmän ravintoarvoihin ;)) Olen tässä taas joutunut pysähtymään ja miettimään, että se taidan olla minä, ei muut. Nämä ihmiset elävät paljon vapaammin. Vapaudella tarkoitan nyt vain sitä, että heitä eivät turhat säännöt, käytöstavat ja toisten ajatukset kahlitse. He eivät myöskään ajattele, mitä joku toinen ajattelee, sillä se ei voisi heitä vähempää kiinnostaa. Ja toisaalta, todennäköisyys sille, että he ikinä törmäävät toisiinsa uudestaan on minimaalisen pieni. Toisin kuin Espoossa; erehdypä kerran näyttämään liikenteessä kansainvälinen käsimerkki tai normaalia pidempi töötti jollekin eteesi tunkevalle urpolle ja siellä saat kohta seistä ylpeänä maantien ritarina tämän törttöilijän kanssa saman päiväkodin pihalla. Hyvää päivää, kirvesvartta, nääs nääs.
Olen kuullut näin tapahtuneen.
Suhteellisen rento mieheni nauttii silmin nähden tilanteesta, kun joudun, ajoittain pitkin hampain, luopumaan tiukasti vaalimistani periaatteista. Minua tietenkin vähän ärsyttää hänen mairea hymynsä. Come over to the dark side, kuuluu hänen lempisanontoihinsa. Itse pidän itseäni ihan rentona, mutten kai sitten olekaan. Annan kaikkien kukkien kukkia, mutten meidän pihalla. Meidän pihalla kukkivat vain ja ainoastaan tarkkaan värikoordinoidut ruukkukukat;) Vanhoista, hyvistä käytöstavoista pidän kiinni, etenkin ruokaillessa, sillä vain opittuja sääntöjä voi rikkoa. Mutta on myönnettävä, että tässä yhteiskunnassa, jossa syödään lippis ja takki päällä, on annettava myös lapsille välillä eri vapauksia.Suomalais-amerikkalaisen perheen kirouksia. Sissos.
Joskus on luovuttava vanhasta, jotta uutta mahtuu tilalle? When in Rome?
Hurjana hetkenä voisin myös kutsuta tätä henkiseksi kasvuksi? Tällä menolla minusta tulee aivan mieletön henkinen amatsooni. (terveisiä vaan Kirkkonummelle;))
Mahtavaa Viikonloppua.
Tataa!
ps luin tämän jostain, aika tosi.
Elämä on kompromissi kahden asian välillä: sen mitä itse tahtoo ja sen mitä toiset tahtovat.
Hysteerisen hauska ja erittäin osuna postaus! Nauroin ääneen. Mä vannoin aikanaan, etten todellakaan vetele äitiyslomaani verkkareissa ja tukka sykeröllä. Oisin sellanen tyylikkään rento kantoliinamutsi, joka ripsarit ois aina kohdillaan. You know the rest.
ReplyDeleteSykerollä mennään vieläkin, vannon kuivashampoon nimeen, mutta töihin ei sentään verkkareissa kehtaa mennä.
;)hihihihi Suosin itsekin kuivashampoota; aivan mahtava tuote! Kokeilepa(ellei ole jo tuttu) Klippoteketin kuivashampoo+puuteri yhdistelmää. Saa ainakin Stockalta spraypullona sieltä päivittäiskosmen puolelta. Riittoisa, ei tahmea ja miedon tuoksuinen. Eikä tässä vielä kaikki;) maksaa alle 10 euroa.
ReplyDeleteKiitos, testaan heti. Olenkin ollut lieväsää kuivashampoottomassa limbossa kun suosikkiani Tony&Guyn töhnää ei Stokkalta enää löydy.
ReplyDeleteJa mysteerinen asia tapahtui viimeisimmän pullon kohdalla: se oli aivan tyhjä yhden käyttökerran jälkeen. Joko kävi tosi huono tuuri tai pinet pulleat kädet olviat ylettyneet siihen ja se oli toiminut sammutuspullona palomiesleikissä tms.
kuivashampoosta vielä; myös Tigin pullossa oli ongelmia. Itse aloitin minulle suositellun Kloranen kanssa, saa apteekista. Toimii hyvin, mutta töpöttelin sitä aina käden kautta. Klippon spraypullo on minulla käytössä paras. Tosi kätevä tökötti;)
ReplyDelete