Tuesday, December 6, 2011

Täti täyttää vuosia

Amerikantäti tykkää reissata, joten synttäreitä piti päästä viettämään muualle. Suuntasimme tunnin matkan päähän, ihanaiseen San Franciscoon. Valitsimme parvekkeellisen hotellin suoraan Fisherman's Wharfilta, jotta voisimme lasten nukahdettua vielä istua kahdestaan iltaa.

Lähtö oli yhtä kaoottinen kuin aina. Kun haluaa pakata kaikkien tavarat ja asettaa lähes mahdottoman aikataulun, kiire, stressi ja hermoloppu on vakio. "Ihan sama, kunhan päästään liikkeelle!" huusin aika monta kertaa yrittäessäni pakatessa värikordineerata vaatteitamme. Lähtöhetkellä tavaraa sitten riittikin, olin kuuntelematta vastannut "Ihan sama!" aika moneen lasten pyyntöön; ison pinkin matkalaukun lisäksi Eddien kyytiin pakattiinkin sitten, unilelua, kirjaa, lääkärinlaukkua ja muuta pikkunyssäkkää. Onneksi on tilaa.

Hotellimme oli tosi kiva. Perille päästyämme suuntasimme heti fiilistelemään Pier 39:lle. Aina yhtä viehättävä paikka. Katseltavaa riitti aikuisille ja lapsille ja lounas oli ihana nauttia kuumassa auringonpaisteessa terassilla. Alcatraz, merileijonat, kulho maukasta clam chowderia ja kunnon drinkki. Keli oli mitä mahtavin ja kaikilla hyvä mieli. Päälle vielä Mrs Fieldsin lämpimiä white chocolate macadamian, chewy chocolate fudge ja chocolate chip cookies ja olo hipoi täydellisyyttä.

Parin tunnin varikkopysähdyksen jälkeen olimme valmiita illan viettoon.
Vanhoina "omatoimimatkailijoina" emme varanneet pöytää etukäteen, sillä olimme sitä mieltä, että mennään vaan jonnekin kivaan paikkaan. Ravintolavalikoimahan on aivan mahtava. Ensin pakollinen cable car-kokemus. Oli alkuilta ja pimeää. Lapsia pelotti. Itse huutelin tekopirteänä, että täähän on kuin Linnanmäellä! Jihuuuuu!! (niin kuin onkin, se 50-luvun koliseva puuvuoristorata;)

Sitten, suunnitellusti Chinatown, onneksi, sillä cable car lopetti toimintansa sen pysäkin kohdalle. Vikoja tulee kuulemma koko ajan ja tällä kertaa me taisimme olla ainoat tyytyväiset asiakkaat. Chinatown on illalla tosi makean näköinen paikka ja sinne täytyy palata vielä pian ostoksille. En lähtisi seikkailemaan pikkukujille. Turisteja ja liikennettä piisaa, mutta on siellä myös hämärämmän näköistä kulkijaa. Puristin pikkulaukkuani ihan mummona.

Pitkän kävelyn jälkeen tuli nälkä. Piti löytää ravintola. Heti. En edes muista kuinka monessa ravintolassa kävimme. Jono oli kaikkialla vähintään puolesta tunnista kahteen. Puolen tunnin jonoissa oli LIVE Jazz bändi, eikä ihan lapsiystävällinen meininki. Kaikilla oli jo aika nälkä ja lapsia alkoi väsyttää. Siinä me tintattiin paikasta toiseen ruoan toivossa tyllit ja glitterit vilkkuen. Aikuisten välillä saattoi havaita pientä kireyttä ja voi olla, että hampaiden välistä suhahti muutama tiukka lausahdus. Burger King rupesi näyttämään hyvältä ja korkokenkäkin alkoi painaa.

Lopulta löysimme italialaisen kuppilan, joka sai kelvata. Täydellä vatsalla alkoi taas olla kivaa ja paluu hotellille sujui Bullittin hengessä, tai ainakin se tuntui siltä. Perheen tytöt kikattivat takapenkillä, kun taksikuski pisteli alamäkiä menemään Steve McQueenin tyyliin. Olen varma, että automme haukkasi ihan kunnolla ilmaa parissa hypyssä;)

Lapset sammuivat kuin saunalyhdyt ja aikuiset jatkoivat iltaansa. Kokonaisuudessaan hauska reissu ja ensi kerralla ollaan taas viisaampia mutta nyt, ainakin monta kokemusta rikkaampia;) Sunnuntaina väsytti, lienee ollut meri-ilma.

Kohti uusia seikkailuja.
Tataa!

ps tämä kiersi joskus muutama vuosi sitten naistenpäivänä tekstarina ja vaikkei edellinen mikään villi reissu ollutkaan, aina pitää pyrkiä siihen, että on hauskaa;)

Elämän ei pidä olla vain matkantekoa hautaa kohti, tarkoituksena saapua turvallisesti perille viehättävässä ja hyvin säilyneessä kropassa. Ehdottomasti mieluummin sivuluisua viinilasi kädessä, suklaapatukka toisessa, vartalo totaalisen loppuun kaluttuna ja huutaen: Jihuu, mikä kyyti!

2 comments:

  1. Heissan!
    Mainio, tuo loppukaneetti. =D

    Löysin blogisi tänä iltana ja olen sitä tässä lukemassa alusta alkaen.
    Kirjoitat todella hyvin ja lennokkaasti. Hauskasti.

    ReplyDelete
  2. Moi SatuSanna, tervetuloa mukaan, olinkin ihmeissäni kun oli kommentti vuodelta 2011 lukematta;)

    ReplyDelete