Kaikilla on kotonaan ominaishaju. Kyläilemään mennessä tuo haju tervehtii samalla, kun ovi aukeaa. Joillakin se haju on hyvä, toisilla ei. Mieheni vitsailee, että jos olisin supersankari, kykyni olisi superhajuaisti. Ei kovin seksikästä, eikä aina hyvä asia. No, meillä ei mielestäni tietenkään ole mitään hajua, vaikka haistankin sen aina ensimmäiset pari minuuttia, kun palaamme matkoilta.
En voi ostaa mitään, minkä hajusta en pidä. Käytän siis kaupassa paljon aikaa haistellen. Ennen ostopäätöstä haistelen pyykinpesuaineet, huuhteluaineet, suihkugeelit ja käsisaippuat. Shampoot ja hoitoaineet ovat erittäin tärkeitä samoin kuin kaikki muotoilutuotteet. Hajusteettomista en perusta. Eri maiden lentokentilläkin on tietyt hajut; Saksassa haisee ihan erilaiselta kuin Usassa. Voittaisin mestaruuksia hajumuistikilpailuissa.
Olen kylmän viileästi jättänyt käyttämättä mieheni minulle lahjoittamia hajuvesiä ja miettinyt mielessäni. "Tältäkö hän toivoo minun tuoksuvan?" Hui kamala. Parfyymin vaihto on ihan hirveä rumba. Siksi jämähdänkin usein yhteen ja samaan "päätuoksuun" vuosikausiksi ja kevätkesäisin ruiskin vapautuneesti kaikenmaailman hedelmäisiä glitteri body splashereita.(Victoria's Secretistä saa loistavia) Enkä voisi ikinä ostaa hajuvettä, josta tulee mieleen joku tuttu. Hajut ovat tärkeitä ja hyvin henkilökohtaisia.
Konttimme saapui tänään ja tavaramme purettiin. Avasin muutaman laatikon ja sieltä se tuli. Meidän Kotihaju. Suorastaan liikuttavaa. Vaatelaatikoita avatessa minua tervehti pikkujätin ja comfort spring freshin sekoitus. Oi mikä ihana jälleenhaistaminen. En olekaan vielä löytänyt täältä sitä Oikean Tuoksuista pesuainetta.
On toki hiukan katkeransuloista nähdä puolet omaisuudesta pakattuna varastossa, eikä vielä uudessa kodissa, mutta alan kotiutua. Tämä on nyt entistä todellisempaa. Me asutaan täällä, hajuineen kaikkineen.
Tataa!
No comments:
Post a Comment