Valkoiset jauheet pussissa

Joillekin onnekkaille raskausajan himot, cravings, ovat urbaania legendaa. Voi kuinka monta kertaa olen naureskellut haluan nuolla rappausta-tyyppisille jutuille. Eipä muuten juurikaan naurata, kun himo osuu omalle kohdalle ja onkin totista totta.

Se alkaa ihan puun takaa ja yltyy tosi pahaksi. Tosi äkkiä. Uskon vakaasti siihen, että kroppa tietää ja kertoo mitä tarvitsee. Sitä on sitten saatava missä tahansa ja mihin kellon aikaan tahansa. Minun kroppani haluaa OMOa.

Himot yllättivät ensimmäisen raskauden aikana, joskus kuudennen kuukauden paikkeilla. Olin mittaamassa jauheista Omoa (vai oliks se BioLuvilia?) kuppiin. Tuoksu oli kertakaikkiaan vastustamaton. Teki mieli maistaa. Hammastahna vaahto maistui paremmalta kuin ikinä, nielasin. Samoin spearmint Xylitol jenkki. Rupesin kuljettamaan pienen pienessä Minigrip pussissa päivittäin pillereitä; mahdollisimman laimean mintun makuisia jauhoisia pillereitä. 2 Calcichewta, 12 Rennietä, erilaisia xylitolpastilleja. Illalla viimeisimmäksi laitoin Rennien suuhun, kun olin jo sängyssä. Mieheni kyseli- Ai, närästääkö noin pahasti? En vastannut. Eikä välttämättä edes närästänyt. Se vain sattui olemaan yksi päivän kohokohdista; maata hiljaa paikoillaan, Rennie suussa sulaen. Nautinto.

Varmistelin apteekkarilta josko esim Rennien syönnistä olisi jotain haittaa..entä fluoritabletit? Nekin ovat hyvin jauhoisia, isoja imeskelytabletteja. Yritin myös syödä Fazerin Euca Mentholeita, mutta eivät olleet tarpeeksi jauhoisia. Himoni on hyvin tarkka ja nirso. Sain myös ostettua placeboja, mutta ne olivat pahoja. Eivät toimineet ollenkaan samalla tavalla;)

Calcichewta sai syödä vain kaksi tablettia päivässä, joten, jos puhelin sattui soimaan sillä aikaa kun imeskelin kalkkitablettia, annoin soida. Nobody comes between me and my Calcichew. Nytkin, tätä kirjoittaessa, alkaa leukaperät nykimään. Vesi herahtaa kielelle. Ihan Pimeetä.

Miten tämä ihan sama omituinen mikä-lie-jauhoisen-laimean-minttukalkin-himo on taas iskenyt? Lääkäri sanoi, että niin, vauvahan ottaa sen minkä tarvitsee. Sinulle jää loput. Luulisi, että minun jogurtin, maidon ja juuston kulutuksella saisin tarpeeksi kalsiumia, muttei kai sitten.

Olen löytänyt paikallisen korvikkeen. Antacid/Calcium peppermint flavor. Voi kuulkaa, avasin purkin jo autossa matkalla kotiin. BINGO. Just oikea koostumus ja maku. I'm in love. Ja tällä kertaa muuten närästää ihan oikeasti paljon ja monta kertaa päivässä. Saan syödä uusia herkkujani maksimissaan seitsemän tablettia päivässä. Yritän pitää annostuksen vähemmässä.. Olen kuin mikäkin hc addikti. Katson aamulla kellosta, että jos syön jo näin aikaisin yhden, ei jää loppupäiväksi kuin kuusi...Eipä tässä tällä erää muuta.

Tataa!

PS tänään juhlitaan Thanksgivingiä, Kiitospäivää. Esikoiseni halusi aamiaispöydässä kerrata kaikki kiitollisuutensa aiheet. Aika liikuttavaa. Me suuntaamme ystävien järjestämille juhlille rannalle ja istumme vasta huomenna perheen kesken kiitospäivän aterialle. Silloin saa kukin vuorollaan kertoa, mistä on kiitollinen.

Sukuloimme jo viime viikonloppuna, siitä lisää tuonnempana. Black Friday alet alkavat viimeistään puolilta öin. En aio suunnata shoppaaamaan hullun kiilto silmissä tänäkään vuonna, klo 3 aamulla, mutta, kuten mieheni serkku sanoi; You gotta experience it at least once. Just to say you have. OK, ensi vuonna sitten.

Haju.

Pienenä tunnistin perheenjäsenteni pyyhkeet haistamalla. Pyyhkeet olivat samanlaisia ja niiden koukkupaikat piti muistaa. Kaikki oli järjestyksessä. Minä en niitä tietenkään muistanut, joten nousin korokkeelle ja haistelin. Oman tunnisti aina siitä, ettei se haissut miltään.

Kaikilla on kotonaan ominaishaju. Kyläilemään mennessä tuo haju tervehtii samalla, kun ovi aukeaa. Joillakin se haju on hyvä, toisilla ei. Mieheni vitsailee, että jos olisin supersankari, kykyni olisi superhajuaisti. Ei kovin seksikästä, eikä aina hyvä asia. No, meillä ei mielestäni tietenkään ole mitään hajua, vaikka haistankin sen aina ensimmäiset pari minuuttia, kun palaamme matkoilta.

En voi ostaa mitään, minkä hajusta en pidä. Käytän siis kaupassa paljon aikaa haistellen. Ennen ostopäätöstä haistelen pyykinpesuaineet, huuhteluaineet, suihkugeelit ja käsisaippuat. Shampoot ja hoitoaineet ovat erittäin tärkeitä samoin kuin kaikki muotoilutuotteet. Hajusteettomista en perusta. Eri maiden lentokentilläkin on tietyt hajut; Saksassa haisee ihan erilaiselta kuin Usassa. Voittaisin mestaruuksia hajumuistikilpailuissa.

Olen kylmän viileästi jättänyt käyttämättä mieheni minulle lahjoittamia hajuvesiä ja miettinyt mielessäni. "Tältäkö hän toivoo minun tuoksuvan?" Hui kamala. Parfyymin vaihto on ihan hirveä rumba. Siksi jämähdänkin usein yhteen ja samaan "päätuoksuun" vuosikausiksi ja kevätkesäisin ruiskin vapautuneesti kaikenmaailman hedelmäisiä glitteri body splashereita.(Victoria's Secretistä saa loistavia) Enkä voisi ikinä ostaa hajuvettä, josta tulee mieleen joku tuttu. Hajut ovat tärkeitä ja hyvin henkilökohtaisia.

Konttimme saapui tänään ja tavaramme purettiin. Avasin muutaman laatikon ja sieltä se tuli. Meidän Kotihaju. Suorastaan liikuttavaa. Vaatelaatikoita avatessa minua tervehti pikkujätin ja comfort spring freshin sekoitus. Oi mikä ihana jälleenhaistaminen. En olekaan vielä löytänyt täältä sitä Oikean Tuoksuista pesuainetta.

On toki hiukan katkeransuloista nähdä puolet omaisuudesta pakattuna varastossa, eikä vielä uudessa kodissa, mutta alan kotiutua. Tämä on nyt entistä todellisempaa. Me asutaan täällä, hajuineen kaikkineen.

Tataa!