Tänä vuonna en tunnu löytävän minkäänlaista joulufiilistä. Tämä aiheuttaa levottomuutta. Olen tässä yrittänyt jos jonkinlaista temppua; kynttilät, kuuset, piparit, glögit ja muut. Jouluradiokin raikaa taustalla minkä kerkiää. Ei toimi. Joulu on sydämessä ja sydän ei nyt kyllä ole mukana. Sydän taisi jäädä Suomeen.
Odotan kokevani jokavuotisen wow-jouluefektin, sellaisen, että kyyneleet tulevat silmiin(ja siihen ei tässä tapauksessa paljon vaadita). Usein näin tapahtuu, kun näen Espan ja Aleksin jouluvaloissa vuoden ensimmäistä kertaa. Tajuan, että joulu on nyt täällä. Pysähdyn. Kotona saatan istua pitkäänkin yksin, talon jo hiljennyttyä, pimeässä, ihastellen jouluvaloja. Koristellut palmut eivät toimi. Värit, hajut ja tunnelma ovat jotenkin vinksallaan.
Mitä tehdä? Suloiseen joulurauhan tunteeseen ei voi tuudittautua, joten on keksittävä jotain ihan muuta. Tässä tilassa saatankin vetää ihan lekkeriksi.
Ensimmäisenä ostan "One Piece":n. Ja, ei, en tätä teletappihaalaria, joka on nyt niin pop. Nähtyäni tämän ensimmäistä kertaa, sain kauhean flashbackin itsestäni 80-luvun lopussa samantapaisessa ratkaisussa, NafNafin kokohaalarissa, turkooseissa moonbootseissa junassa matkalla Lappiin. Meitä oli muutama, kaikilla se haalari, permanentti ja valkoista huulipunaa. Asuun yhdistettiin mökillä jotkut hassunhauskat ISOT eläinaiheiset tossut. Been there, done that. Ei enää.
Nyt, aikuisena;) havittelen Snuggia, Slanketia tai Blankoatia, vastaus dilemmaani löytyi täältä. Mahtava sivusto. (kiitos sivustovinkistä armas mieheni)Eddielle saatan myös ostaa jouluasun.
Pukkihan ei tänne aattona kerkiä, joten kun joulupäivän aamuna nousemme paketteja avaamaan, minä sutaisen tukan nutturalle, vedän päälle uuden paksun "kaftaanini" ja nautin mukin eggnogia. Oleilen koko aamupäivän veluuriin kääriytyneenä ällömakeata juomaani siemaillen ja katselen lasten riemua. Taustalla soi Sika. Kapinaa.
No comments:
Post a Comment