Nautiskellen

Tämä ruokapostailu on mennyt ihan mahdottomaksi ;) Täällä herkuttelen ja mässäilen, tahdonvoimalle ja sitten jos vielä olen joskus raskaana syön tosi terveellisesti jutuille- nauraa hohotan. Tässä sitä taas paisutaan kuin pullataikina. Voin oikein mahtavasti;)Olen yksinkertaistanut elämäni; kun on nälkä, syön, kun jotain tekee mieli, syön just sitä. Voilá.

Perinteinen amerikkalainen Grilled Cheese; mikä ihana comfort food. Itse en ole näitä kertaakaan tehnyt, mutta mieheni tarttuu hommaan kursailematta. Voita kuluu suhteellisen paljon, samoin juustoja. En ollut aiemmin tajunnutkaan, ettei pannulle laitettu voi riitä, vaan leipä pitää voidella, runsaalla voilla, myös ulkopuolelta. Ahaa! Mieheni teki näitä joskus dagen efter ruoaksi seurusteluaikoinamme. Bye bye pizzat ja hampparit, aineksetkin löytyivät aina kotoa.  Ihan naapuriin avattiin jopa The Melt- Grilled Cheese ketju. Ei olla vielä kokeiltu, ja vaikka sandwich paikkoihin ajaudutaankin usein lounaalle lasten kanssa. Jotenkin tuntuu kummalta maksaa PB&J (peanut butter & jelly)tai Grilled cheese sandwichista 5 dollaria. Ostetaan mieluummin ainekset kotiin ja tehdään itse! Kukin saa koota omansa. Minä haluan cheddarin päälle aina vielä joko vuohenjuustoa tai sinihomejuustoa. Proteiini on tosi tärkeää;)

Yks herkuistani on nykyään maapähkinävoi. (?!)
Nautin sitä usein välipalaksi tai aamulla paahdetun leivän ja banaaninsiivujen kanssa. Kuten kuvassa. Joskus myös suoraan tönkästä isolla lusikalla...Yllättävän koukuttava yhdistelmä tämä suolaisen ja makean liitto. (On myönnettävä, että aiemmin yököttelin, kun mieheni teki itselleen näitä leipiä) Mutta hei, pähkinöissähän on tosi paljon hyviä rasvoja eiks je?;)


Olen myös monen vuoden tauon jälkeen alkanut juoda limuja.(hyi hyi) En kerta kaikkiaan jaksa aina juoda vettä, kun se ei maistu miltään. Tsuf, vaan kuuluu kun avaan vaniljakokistölkin. Hellou darling, vanha himokkini, it's been a long time. Dilemma; ottaako kalorit vai aspartaamin?


"Leipominen" on myös lähtenyt ihan lapasesta. Tai siis jos valmiista taikinasta suoraan uuniin-ratkaisua voi yleensä leipomiseksi kutsua. Näitä, kuten kuvassa, on aina kaapissa, sillä illalla kun makeanhimo on pahimmillaan, lämmin chocolate chip cookie on aika hyvää;) Ei muuten, mutta piparminttusuklaakeksit ja minttusuklaachip- keksit ovat limited edition ja kausituotteita. Eikä pipari-Oreoitakaan saa enää joulun jälkeen;) Jos siis kerran meinaa, ne on syötävä nyt. Lapset eivät valita.

Mieheni kielsi minua ostamasta isoa chocolate cookie dough- ämpäriä Costcosta. Käsi oli jo ojentunut tarttumaan reilun kahden kilon ämpärin kahvaan ihan automatiikalla. Ihme tyranni.... Taitaa tosin ukko tietää, että kannattaa yrittää varovasti hillitä rouvan mieltymyksiä, sillä ensi keväänä  tämä samainen rouva sitten tuskailee bikineissään;) Eikä ihme.

Uhraan siis täällä vartaloani, day in, day out, vaikka tiedän, että totuus on julma, kunhan tästä duopaketista tulee solo. Koko tämä postaus on vähän  järkyttävä, nyt kun näitä kuvia katsoo. Pitäsiköhän jättää julkaisematta.. Heart attack waiting to happen. Voi punkeroiden piinaa.  Mutku, mutku...olkoon samalla karmea tunnustus.

Keväällä on ryhdistäydyttävä. May The Force be With Me silloin. Nyt nautiskelen. Tää on niin maallista.

YOLO ja Tataa!

PS nyt kun täällä satoi (!!suuri paikallisuutinen!!), ja illat ovat pimentyneet olen myös pyöräytellyt erilaisia suolaisia piirakoita. Ihan hävettää myöntää, että ennen ostin aina valmiin voitaikinan. Nyt, teen sen itse. Apuva. Sehän on maailman helpoin ja nopein. 30 sekunttia ja valmis, jos tekee klassisen voi,vehnäjauho,vesi-version. Aina oppii jotain uutta, kun ei ole Sunnuntai-taikinaa heti käden ulottuvilla. Jos vielä onnistuisin metsästämään puolukoita jostain, tekisin vispipuuroa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. hmmmm ehkä sen juicerin osto joululahjaksi ei ole ihan huono idea sittenkään. Voi detox. I'll think about that tomorrow;)

Täti täyttää vuosia

Amerikantäti tykkää reissata, joten synttäreitä piti päästä viettämään muualle. Suuntasimme tunnin matkan päähän, ihanaiseen San Franciscoon. Valitsimme parvekkeellisen hotellin suoraan Fisherman's Wharfilta, jotta voisimme lasten nukahdettua vielä istua kahdestaan iltaa.

Lähtö oli yhtä kaoottinen kuin aina. Kun haluaa pakata kaikkien tavarat ja asettaa lähes mahdottoman aikataulun, kiire, stressi ja hermoloppu on vakio. "Ihan sama, kunhan päästään liikkeelle!" huusin aika monta kertaa yrittäessäni pakatessa värikordineerata vaatteitamme. Lähtöhetkellä tavaraa sitten riittikin, olin kuuntelematta vastannut "Ihan sama!" aika moneen lasten pyyntöön; ison pinkin matkalaukun lisäksi Eddien kyytiin pakattiinkin sitten, unilelua, kirjaa, lääkärinlaukkua ja muuta pikkunyssäkkää. Onneksi on tilaa.

Hotellimme oli tosi kiva. Perille päästyämme suuntasimme heti fiilistelemään Pier 39:lle. Aina yhtä viehättävä paikka. Katseltavaa riitti aikuisille ja lapsille ja lounas oli ihana nauttia kuumassa auringonpaisteessa terassilla. Alcatraz, merileijonat, kulho maukasta clam chowderia ja kunnon drinkki. Keli oli mitä mahtavin ja kaikilla hyvä mieli. Päälle vielä Mrs Fieldsin lämpimiä white chocolate macadamian, chewy chocolate fudge ja chocolate chip cookies ja olo hipoi täydellisyyttä.

Parin tunnin varikkopysähdyksen jälkeen olimme valmiita illan viettoon.
Vanhoina "omatoimimatkailijoina" emme varanneet pöytää etukäteen, sillä olimme sitä mieltä, että mennään vaan jonnekin kivaan paikkaan. Ravintolavalikoimahan on aivan mahtava. Ensin pakollinen cable car-kokemus. Oli alkuilta ja pimeää. Lapsia pelotti. Itse huutelin tekopirteänä, että täähän on kuin Linnanmäellä! Jihuuuuu!! (niin kuin onkin, se 50-luvun koliseva puuvuoristorata;)

Sitten, suunnitellusti Chinatown, onneksi, sillä cable car lopetti toimintansa sen pysäkin kohdalle. Vikoja tulee kuulemma koko ajan ja tällä kertaa me taisimme olla ainoat tyytyväiset asiakkaat. Chinatown on illalla tosi makean näköinen paikka ja sinne täytyy palata vielä pian ostoksille. En lähtisi seikkailemaan pikkukujille. Turisteja ja liikennettä piisaa, mutta on siellä myös hämärämmän näköistä kulkijaa. Puristin pikkulaukkuani ihan mummona.

Pitkän kävelyn jälkeen tuli nälkä. Piti löytää ravintola. Heti. En edes muista kuinka monessa ravintolassa kävimme. Jono oli kaikkialla vähintään puolesta tunnista kahteen. Puolen tunnin jonoissa oli LIVE Jazz bändi, eikä ihan lapsiystävällinen meininki. Kaikilla oli jo aika nälkä ja lapsia alkoi väsyttää. Siinä me tintattiin paikasta toiseen ruoan toivossa tyllit ja glitterit vilkkuen. Aikuisten välillä saattoi havaita pientä kireyttä ja voi olla, että hampaiden välistä suhahti muutama tiukka lausahdus. Burger King rupesi näyttämään hyvältä ja korkokenkäkin alkoi painaa.

Lopulta löysimme italialaisen kuppilan, joka sai kelvata. Täydellä vatsalla alkoi taas olla kivaa ja paluu hotellille sujui Bullittin hengessä, tai ainakin se tuntui siltä. Perheen tytöt kikattivat takapenkillä, kun taksikuski pisteli alamäkiä menemään Steve McQueenin tyyliin. Olen varma, että automme haukkasi ihan kunnolla ilmaa parissa hypyssä;)

Lapset sammuivat kuin saunalyhdyt ja aikuiset jatkoivat iltaansa. Kokonaisuudessaan hauska reissu ja ensi kerralla ollaan taas viisaampia mutta nyt, ainakin monta kokemusta rikkaampia;) Sunnuntaina väsytti, lienee ollut meri-ilma.

Kohti uusia seikkailuja.
Tataa!

ps tämä kiersi joskus muutama vuosi sitten naistenpäivänä tekstarina ja vaikkei edellinen mikään villi reissu ollutkaan, aina pitää pyrkiä siihen, että on hauskaa;)

Elämän ei pidä olla vain matkantekoa hautaa kohti, tarkoituksena saapua turvallisesti perille viehättävässä ja hyvin säilyneessä kropassa. Ehdottomasti mieluummin sivuluisua viinilasi kädessä, suklaapatukka toisessa, vartalo totaalisen loppuun kaluttuna ja huutaen: Jihuu, mikä kyyti!