Nautiskellen

Tämä ruokapostailu on mennyt ihan mahdottomaksi ;) Täällä herkuttelen ja mässäilen, tahdonvoimalle ja sitten jos vielä olen joskus raskaana syön tosi terveellisesti jutuille- nauraa hohotan. Tässä sitä taas paisutaan kuin pullataikina. Voin oikein mahtavasti;)Olen yksinkertaistanut elämäni; kun on nälkä, syön, kun jotain tekee mieli, syön just sitä. Voilá.

Perinteinen amerikkalainen Grilled Cheese; mikä ihana comfort food. Itse en ole näitä kertaakaan tehnyt, mutta mieheni tarttuu hommaan kursailematta. Voita kuluu suhteellisen paljon, samoin juustoja. En ollut aiemmin tajunnutkaan, ettei pannulle laitettu voi riitä, vaan leipä pitää voidella, runsaalla voilla, myös ulkopuolelta. Ahaa! Mieheni teki näitä joskus dagen efter ruoaksi seurusteluaikoinamme. Bye bye pizzat ja hampparit, aineksetkin löytyivät aina kotoa.  Ihan naapuriin avattiin jopa The Melt- Grilled Cheese ketju. Ei olla vielä kokeiltu, ja vaikka sandwich paikkoihin ajaudutaankin usein lounaalle lasten kanssa. Jotenkin tuntuu kummalta maksaa PB&J (peanut butter & jelly)tai Grilled cheese sandwichista 5 dollaria. Ostetaan mieluummin ainekset kotiin ja tehdään itse! Kukin saa koota omansa. Minä haluan cheddarin päälle aina vielä joko vuohenjuustoa tai sinihomejuustoa. Proteiini on tosi tärkeää;)

Yks herkuistani on nykyään maapähkinävoi. (?!)
Nautin sitä usein välipalaksi tai aamulla paahdetun leivän ja banaaninsiivujen kanssa. Kuten kuvassa. Joskus myös suoraan tönkästä isolla lusikalla...Yllättävän koukuttava yhdistelmä tämä suolaisen ja makean liitto. (On myönnettävä, että aiemmin yököttelin, kun mieheni teki itselleen näitä leipiä) Mutta hei, pähkinöissähän on tosi paljon hyviä rasvoja eiks je?;)


Olen myös monen vuoden tauon jälkeen alkanut juoda limuja.(hyi hyi) En kerta kaikkiaan jaksa aina juoda vettä, kun se ei maistu miltään. Tsuf, vaan kuuluu kun avaan vaniljakokistölkin. Hellou darling, vanha himokkini, it's been a long time. Dilemma; ottaako kalorit vai aspartaamin?


"Leipominen" on myös lähtenyt ihan lapasesta. Tai siis jos valmiista taikinasta suoraan uuniin-ratkaisua voi yleensä leipomiseksi kutsua. Näitä, kuten kuvassa, on aina kaapissa, sillä illalla kun makeanhimo on pahimmillaan, lämmin chocolate chip cookie on aika hyvää;) Ei muuten, mutta piparminttusuklaakeksit ja minttusuklaachip- keksit ovat limited edition ja kausituotteita. Eikä pipari-Oreoitakaan saa enää joulun jälkeen;) Jos siis kerran meinaa, ne on syötävä nyt. Lapset eivät valita.

Mieheni kielsi minua ostamasta isoa chocolate cookie dough- ämpäriä Costcosta. Käsi oli jo ojentunut tarttumaan reilun kahden kilon ämpärin kahvaan ihan automatiikalla. Ihme tyranni.... Taitaa tosin ukko tietää, että kannattaa yrittää varovasti hillitä rouvan mieltymyksiä, sillä ensi keväänä  tämä samainen rouva sitten tuskailee bikineissään;) Eikä ihme.

Uhraan siis täällä vartaloani, day in, day out, vaikka tiedän, että totuus on julma, kunhan tästä duopaketista tulee solo. Koko tämä postaus on vähän  järkyttävä, nyt kun näitä kuvia katsoo. Pitäsiköhän jättää julkaisematta.. Heart attack waiting to happen. Voi punkeroiden piinaa.  Mutku, mutku...olkoon samalla karmea tunnustus.

Keväällä on ryhdistäydyttävä. May The Force be With Me silloin. Nyt nautiskelen. Tää on niin maallista.

YOLO ja Tataa!

PS nyt kun täällä satoi (!!suuri paikallisuutinen!!), ja illat ovat pimentyneet olen myös pyöräytellyt erilaisia suolaisia piirakoita. Ihan hävettää myöntää, että ennen ostin aina valmiin voitaikinan. Nyt, teen sen itse. Apuva. Sehän on maailman helpoin ja nopein. 30 sekunttia ja valmis, jos tekee klassisen voi,vehnäjauho,vesi-version. Aina oppii jotain uutta, kun ei ole Sunnuntai-taikinaa heti käden ulottuvilla. Jos vielä onnistuisin metsästämään puolukoita jostain, tekisin vispipuuroa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. hmmmm ehkä sen juicerin osto joululahjaksi ei ole ihan huono idea sittenkään. Voi detox. I'll think about that tomorrow;)

Barefoot, Pregnant, In the Kitchen

Kokkausmaniaa. Nyt on testattu punajuurivuohenjuustorisotot, lammaspullat ja muut. Illallisvieraat tuntuivat nauttivan, samoin isäntäväki. Sain vihdoinkin otettua Schlemmertopfinkin taas esille, mutta lihapullat pitää kyllä ensin ruskistaa pannulla tai uunissa, muuten niistä tulee ruman näköisiä. Normaalisti ison kokkailun ja pienen valvomisen jälkeen seuraa pizzapäivä, mutta ei nyt. Kokkaushuuma jatkui.

Sunnuntaina oli vuorossa lasagnea Lindströmin tapaan, eli sekä valkokastikkeeseen, että kerroksiin perinteisten lisäksi sekä vuohenjuustoa että punajuuria. (Ohje löytyi Kodin kuvalehdestä)Mums. Lasagnea söisi useamminkin, mutten jaksa tehdä. Sitä paitsi me ollaan suursyömäreitä, niin kuin Hinku&Vinku:ssa kuka muistaa? ;) Teen aina suurimman pyrexvuoan verran lasagnea ja siitä jää nihkeästi kahden lapsen lounas seuraavalle päivälle. Perheen isällä on sitä paitsi tapana hiipiä iltamyöhällä vielä santsikierrokselle...

Normaalisti illallisen jälkeen olen päivän ruoat laittanut. Nyt saatan kierrellä keittiössä, availla kaappeja, selailla reseptikirjaa. Olenkin leiponut hetken mielijohteesta mm banaanileipää. Ihana lämmittää palanen tai kaksi aamukahvin kanssa ja lapsetkin haluavat kouluun mukaan siivun muun lounaan ohelle. Mieheni pyörittelee päätään. Vimeksi leivoin banaanileipää äitiyslomalla vuonna 2007. Kuuluu siis taudin kuvaan.

Tänä vuonna kätevänä emäntänä päätin hyödyntää kurpitsojen kaiverruksen yhteydessä tulevan sisuksen. Luulin, ettei meillä ole neilikkaa, joten heitin mönjät pois, sllä olisin halunnut tehdä kurpitsamuffinssit heti. Kärsivällisyyteni on edelleen nolla. (Siellä se rouhittu neilikka-pussi tosin nökötti muskottipähkinän alla, argh, ei vaan osunut silmään) Jäi muffarit tekemättä, mutta, paahdoin kurpitsansiemenet. Kuivasin siemenet yön yli ja sitten sekoittelin sulassa voissa, valkosipulijauheessa ja jossain yrttimausteessa. Uuniin noin tunniksi ja avot! Superhelppoa ja hyviä tuli!
Niitä oli kiva napsia välipalaksi.

Ennen

Olimme viime keväänä monen perheen brunssilla, jonne tein pieniä "jälkiruokaleipäsiä" Leikkasin noin 20:sta palasta vaaleaa paahtoleipää reunat pois. Aiemmin nakkasin ne aina suoraan roskiin, mutta silloin päätin googlettaa. Ha! Löytyi bread pudding. Vääntäsinkin siis niistä hyvän, suolaisen puddingin. Leivänkantit ladottiin yhdeksi kerrokseksi, päälle laitoin sipuli-kalkkuna-juusto-yrtti- kalkkuna- kananmuna seoksen ja juustoraastetta. Muutama kerros samalla taktiikalla ja valmis, lasagnen tyyliin! Uunissa muistaakseni noin 45minsaa. Oli hyvää. Vähän niinku suolaisen piirakan korvike.

Jälkeen. Nam.

Tällä kertaa en ikäväkseni enää löytänytkään houkuttelevaa suolaista reseptiä, mutta törmäsin raisin bread puddingiin. HMMMMM. ja Ou nou. (Olen täysin hurahtanut rusinapaahtoleipään, joten en voinut vastustaa tätä.) Jos on nääs pahaksi-onnekseen jotenkin onnistunut syntymään maailman-parhaiden-pullien-tekijän-tyttäreksi-joka-itse-leipoo- ihmeellisiä-maailmanlopun-käkkänöitä, löytyi nyt tässä vähän niinku pullan halpis kopio;) Lopputulos on kuin pullakakku, kohonnut, kimmoisa ja maukas. Onnistuu takuuvarmasti.

Kaikille pulla-kohtalotovereille(toki muillekin): kandee kokeilla! Satuin tekemään tämän maanantai-iltana, mutta maistuisi ihanasti viikonloppuaamuna tai iltapalaksi. Minä kun satun tekemään töitä kotoa, napostelin tätä aamupalalla arkenakin. Nam. Ei siitä tosin moneksi aamuksi riittänyt...kröhöm. Ohje on täällä. En tällä kertaa edes kovasti säveltänyt. Tästä tulee meille vakkarilisä jokaiseen kotibrunssiin! Ja saa muuten ei enää niin tuoreen leivän huippuhyvään käyttöön. Kirjaimellisesti. Kolmas hehkutus on se, ettei tartte heittää ruokaa roskiin, edes leivänkantteja. Siitä tulee erityisen hyvä mieli.

Tataa!

PS Yläkuvassa uuniin heitetyt pikkuperunat ja bataatit. Kun ne ensin "marinoi" suola, pippuri, paprika, parmesanraaste, yrtti, öljy-sekoituksessa, maku on tosi hyvä. Helppo lisuke ja mitä parasta; valmistuvat itsekseen uunissa. Itse voi keskittyä seurusteluun. Suits me. Tulipa kuvamatskusta yksitoikkoisen näköistä, mutta sopii Halloween- Thanksgiving ajan väritykseen;). Tässähän aletaan heittäytyä ihan domestic goddess- vaihteelle;) mutta kaikkien huolien keskellä kokkailu ja leipominen on kyllä tosi terapeuttista.