Barefoot, Pregnant, In the Kitchen

Kokkausmaniaa. Nyt on testattu punajuurivuohenjuustorisotot, lammaspullat ja muut. Illallisvieraat tuntuivat nauttivan, samoin isäntäväki. Sain vihdoinkin otettua Schlemmertopfinkin taas esille, mutta lihapullat pitää kyllä ensin ruskistaa pannulla tai uunissa, muuten niistä tulee ruman näköisiä. Normaalisti ison kokkailun ja pienen valvomisen jälkeen seuraa pizzapäivä, mutta ei nyt. Kokkaushuuma jatkui.

Sunnuntaina oli vuorossa lasagnea Lindströmin tapaan, eli sekä valkokastikkeeseen, että kerroksiin perinteisten lisäksi sekä vuohenjuustoa että punajuuria. (Ohje löytyi Kodin kuvalehdestä)Mums. Lasagnea söisi useamminkin, mutten jaksa tehdä. Sitä paitsi me ollaan suursyömäreitä, niin kuin Hinku&Vinku:ssa kuka muistaa? ;) Teen aina suurimman pyrexvuoan verran lasagnea ja siitä jää nihkeästi kahden lapsen lounas seuraavalle päivälle. Perheen isällä on sitä paitsi tapana hiipiä iltamyöhällä vielä santsikierrokselle...

Normaalisti illallisen jälkeen olen päivän ruoat laittanut. Nyt saatan kierrellä keittiössä, availla kaappeja, selailla reseptikirjaa. Olenkin leiponut hetken mielijohteesta mm banaanileipää. Ihana lämmittää palanen tai kaksi aamukahvin kanssa ja lapsetkin haluavat kouluun mukaan siivun muun lounaan ohelle. Mieheni pyörittelee päätään. Vimeksi leivoin banaanileipää äitiyslomalla vuonna 2007. Kuuluu siis taudin kuvaan.

Tänä vuonna kätevänä emäntänä päätin hyödyntää kurpitsojen kaiverruksen yhteydessä tulevan sisuksen. Luulin, ettei meillä ole neilikkaa, joten heitin mönjät pois, sllä olisin halunnut tehdä kurpitsamuffinssit heti. Kärsivällisyyteni on edelleen nolla. (Siellä se rouhittu neilikka-pussi tosin nökötti muskottipähkinän alla, argh, ei vaan osunut silmään) Jäi muffarit tekemättä, mutta, paahdoin kurpitsansiemenet. Kuivasin siemenet yön yli ja sitten sekoittelin sulassa voissa, valkosipulijauheessa ja jossain yrttimausteessa. Uuniin noin tunniksi ja avot! Superhelppoa ja hyviä tuli!
Niitä oli kiva napsia välipalaksi.

Ennen

Olimme viime keväänä monen perheen brunssilla, jonne tein pieniä "jälkiruokaleipäsiä" Leikkasin noin 20:sta palasta vaaleaa paahtoleipää reunat pois. Aiemmin nakkasin ne aina suoraan roskiin, mutta silloin päätin googlettaa. Ha! Löytyi bread pudding. Vääntäsinkin siis niistä hyvän, suolaisen puddingin. Leivänkantit ladottiin yhdeksi kerrokseksi, päälle laitoin sipuli-kalkkuna-juusto-yrtti- kalkkuna- kananmuna seoksen ja juustoraastetta. Muutama kerros samalla taktiikalla ja valmis, lasagnen tyyliin! Uunissa muistaakseni noin 45minsaa. Oli hyvää. Vähän niinku suolaisen piirakan korvike.

Jälkeen. Nam.

Tällä kertaa en ikäväkseni enää löytänytkään houkuttelevaa suolaista reseptiä, mutta törmäsin raisin bread puddingiin. HMMMMM. ja Ou nou. (Olen täysin hurahtanut rusinapaahtoleipään, joten en voinut vastustaa tätä.) Jos on nääs pahaksi-onnekseen jotenkin onnistunut syntymään maailman-parhaiden-pullien-tekijän-tyttäreksi-joka-itse-leipoo- ihmeellisiä-maailmanlopun-käkkänöitä, löytyi nyt tässä vähän niinku pullan halpis kopio;) Lopputulos on kuin pullakakku, kohonnut, kimmoisa ja maukas. Onnistuu takuuvarmasti.

Kaikille pulla-kohtalotovereille(toki muillekin): kandee kokeilla! Satuin tekemään tämän maanantai-iltana, mutta maistuisi ihanasti viikonloppuaamuna tai iltapalaksi. Minä kun satun tekemään töitä kotoa, napostelin tätä aamupalalla arkenakin. Nam. Ei siitä tosin moneksi aamuksi riittänyt...kröhöm. Ohje on täällä. En tällä kertaa edes kovasti säveltänyt. Tästä tulee meille vakkarilisä jokaiseen kotibrunssiin! Ja saa muuten ei enää niin tuoreen leivän huippuhyvään käyttöön. Kirjaimellisesti. Kolmas hehkutus on se, ettei tartte heittää ruokaa roskiin, edes leivänkantteja. Siitä tulee erityisen hyvä mieli.

Tataa!

PS Yläkuvassa uuniin heitetyt pikkuperunat ja bataatit. Kun ne ensin "marinoi" suola, pippuri, paprika, parmesanraaste, yrtti, öljy-sekoituksessa, maku on tosi hyvä. Helppo lisuke ja mitä parasta; valmistuvat itsekseen uunissa. Itse voi keskittyä seurusteluun. Suits me. Tulipa kuvamatskusta yksitoikkoisen näköistä, mutta sopii Halloween- Thanksgiving ajan väritykseen;). Tässähän aletaan heittäytyä ihan domestic goddess- vaihteelle;) mutta kaikkien huolien keskellä kokkailu ja leipominen on kyllä tosi terapeuttista.

Erinäisiä havaintoja

Hahaa, pari tuttua jakeli facessa Hesarin kirjoituksen linkkiä, jossa kolme vuotta amerikoissa asunut mösjöö oli kirjoitellut Suomi-loma havaintojaan;) Niitäpä minäkin täällä taas listasin. Viime kerralla asenteeni oli hiukan romanttisempi, nyt ehkä realistisempi?

Käveltiin hakemaan Tennispalatsista leffalista, josko päästäisiin katsomaan joku suomalainen lasten leffa.(Mietin itsekin tosi aikuisesti, josko menis yksin katsomaan joko 21 tapaa pilata avioliitto tai Jahti.) Tämä patsas aiheutti esikoisessani kauhun väristyksiä;)

Työmarkkinat ovat kuulemma harvinaisen ohuet, eikä täälläkään taloudellisessa taantumassa porskuteta, mutta autokannassa se ei ainakaan näy! Autokanta on uusi, avoautojakin on katukuvassa enemmän kuin koskaan. Terassit on täynnä.

Savonlinnan Opperajuhlien ensi kesän ohjelmisto menee kuin kuumille kiville. Lippujen hinnat ovat siinä sadan euron paremmalla puolella ja yli kahden sadan. Ei tee monellekaan tiukkaa.

Pääkaupunkilaiset nuoret miehet ovat trendikkäitä ja pitkiä. Miten minusta tuntuu, että minun nuoruudessa ne oli lyhyempiä, tai sitten vanaveteeni vaan aina iskeytyi sellainen sikaniskainen bodarin tappi, joka kireässä t-paidassaan hikisesti ylsi jonnekin korvan tasolle hönkäilemään. Puh-leeeez.

Kaikilla on värilinssit aurinkolaseissaan ja kaikki nuoret naiset kulkevat neonvärisissä topeissa, laumoina. Onks farkkushortsit ainoa housuvaihtoehto? Jopo ainoa pyörä? Korkea nuttura ainoa kampaus?;)

Onko mitään muuta olemassa kuin Angry Birdsit? Pitääkö mun juoda kahvikin Angry Birds kupista...Overdose. Antakee armoo.

Metro on mahtava. Lasten kanssa käytiin vähän seikkailemassa, parissa minuutissa paikasta toiseen. Huippua. Aivan huippua. Länsimetrokin vihdoin tulossa, mahtavaa.

Eläkeläisrouvat kiilaavat jonossa, edelleen, ihan pokerina Stockalla. Vain Fasun kakkulaatikko puuttuu käsivarrelta ja se, että tökkäisisivät kinttuun kävelykepillä. En uskalla kovin kovaan ääneen kommentoida, olisi kuitenkin jonkun puolitutun äiti tai vanhempieni naapuri;( Tosi ärsyttävää. Ja hyi miten huonotapaista. Mulkoilen lasten kanssa.

Autoon on kertynyt kilometrejä. Jos ihan totta puhutaan en jaksaisi ajaa enää kilometriäkään. On kierretty Suomea ristiin rastiin. Tultu kotiin aina niin myöhään illalla, ettei olla ehditty kauppaan; Hello Koti-Pizza ja Bulevardin Dennis ja elämäni kallein pizza: 17 euroa, whaaaaaat?! Eikä ollu Belugaa ripoteltu päälle. Ei tod hintansa väärti. Suoranainen Ryöstö.

Ylihuomisesta en aio koskeakaan autoon, ainakaan pariin päivään. Jos joku haluaa tavata, saa tulla luokseni.

Helsinki on edelleen ihana, mutta näin kesällä monessa paikassa haisee pissa. Suurkaupungin meininkiä. En tykkää.

Elän toista viikkoa jatkuvassa öklössä. Miksi kaikkea pitää syödä? Siksi, kun kaikkia herkkuja on nyt saatavilla ja kohta taas ei;) Stockan oma vispipuuro on muuten todella hyvää! Se onkin listani ainoa suht terveellinen himokki. Muut on enimmäkseen karkkeja.

Miksi Lontoon Raekin on pitänyt yhdistää fasunsiniseen? Eihän tästä tule loppua ollenkaan!Lihon kuin possu.

Meno jatkuu muuten vilkkaana. Alkaa tosin jo kahden viikon hirveä höökyily paikasta toiseen vähän väsyttämään.

Tataa!

Karkkeja ja kulttuuria Kerimäellä

Matka jatkui kohti Itä-Suomea. Helsingissä oli parikymmentä astetta ja aurinkoista, Retretin asemalla 12 astetta, tuuli ja satoi. Tuli hihattomassa maxissa vähän vilu. Hui.

Junassa, eteeni majottautui iso ja äänekäs perhe. Meno oli sellaista jo ennen junan lähtöä, että vakavasti harkitsin kyydistä poistumista. Tiedätkö sen ihanan lapsen, jonka kimeä ääni tunkeutuu kaiken muun melun yläpuolelle. Muu perhe ei välttämättä huuda puhuessaan, mutta lapselle ei myöskään edes varovaisesti huomauteta, etteivät ehkä kaikki halua kuulla jokaista pissahädän julistusta tai jokaisen epämiellyttävän hajun lähtöperää. Tällä unelmakersalla oli myös pari sisarusta. Onneksi nukuin Pasilasta Lahteen, kiitos jet lag.

Kerimäki on ihana, idyllinen kirkonkylä. Maailman suurin puukirkko seisoo komeana kukkulalla, venekopit seisovat jykevästi paikoillaan Puruveden kirkkaassa vedessä. Itse asiassa koko Punkaharjun seutu on järkyttävän kaunis. Me harrastettiin kultuuriakin; kirkolla oli vaivaisukkonäyttely. Oppi lapset (ja äiti) taas hiukan Suomen historiaa. Tokmanni on toinen must; sieltä tarttuu mukaan milloin mitäkin, tällä kertaa enimmäkseen karkkeja ja hammasharjoja. Tokmannin logo on nykyään muuten  1:1 Targetin kanssa. Sisäinen brändipoliisini haukkoi henkeään.

Toisessa kaupassa hurahdin täydellisesti ja ostin mm Pandan Laku mix chocon, valkoista suklaata, Maraboun saltlakritzia (ah), Dajm patukoita ja kaikenmaailman muita sokeripäällysteisiä salmiakki ja- hedelmäkolikoita...Kyllä me jotain suolastakin ostettiin, eli Kerihyvän tuoreita lämpimiä karjalanpiirakoita ja jälkkäriksi Geisha-tuutteja. Ruokakauppojen monimetrinen jäätelöallas saa tyttäreni aivan hurmioon, varsinkin kun tietävät, että saavat aina valita jotain mukaansa...paluu arkeen tulee olemaan rankka. Mutta eivätpä valikoimatkaan tule olemaan yhtä houkuttelevat. Onneksi.

Olin muuten itsekin aivan hurmiossa siitä, että Kismettejä on nykyään montaa makua ja missä vaiheessa Kismet-jäätelö on lanseerattu? Voi ei, munhan täytyy maistaa kaikkea! Ja toisaalta, Camoon, Kismet fazerina, onko vähän overkill? Tällaisilla yhdistelmillä on aivan turha mollata amerikkalaisten cronutia, (croissant-donut:ia;)

Tämä loma on mennyt jo nyt niiiiin syömisen puolelle. Kauheasta öklöstä selvittyäni googlasin paikallisia zumbia ja Savonlinnasta löytyi! Sinne siis! Ihan mielenkiintoinen kokemus; ei paras, ei huonoin, hiki tuli. Paree alkaa urheilla tällä lomalla, muuten kuukahdan kauheassa punkeroiden piinassa ryhmäni eteen ekalla omalla tunnillani...

Seuraavana päivänä Suomen kesä tervehti meitä taas viidellätoista asteellaan, joten karautimme koko porukalla kohti Kiteen eläntarhaa.  Siellä katsastimme karhun, ilveksen ja muutaman tosi söpön naalin, eli napaketun. Loppupäivä syötiin ja luin vanhoja naistenlehtiä;) (Pakko myöntää, että tein myös joka päivä vähän töitä.)

Lauantaina oli kulttuurin vuoro; Savonlinnan oopperajuhlille Norppaoopperan ensi-iltaan. Esitys oli hieno, mutta laulut todella vaikeasti seurattavia. Oli harmi, etteivät taiteilijat puhuneet välillä eivätkä käyttäneet hyväksi tekstityslaitteita.. mur. Minä tykkäsin esityksestä enemmän kuin varsinainen kohdeyleisö, lapset. Esityksen kohokohdaksi taisi nousta loppuhuipennus, jolloin katosta tiputettiin kymmeniä valkoisia ja hopeanvärisiä ilmapalloja. Oopperajuhlat ovat kokemuksena aina yhtä ihana. Olavinlinnan tunnelmassa on jotain todella ainutlaatuista.

En kehtaa sanoa enää tässä vaiheessa muuta kun, että Savonlinnan torilla kävimme torikahvilla ja lörtsyillä. Ostimme mukaan mustikoita ja kanttarelleja, ah ihanuutta.

Tänään saavuimme takaisin pääkaupunkiseudulle varistopysähdykselle. Nautin täysin siemauksin ajosta läpi Järvi-Suomen. Huomenna suuntaamme saaristoon. Mahtavaa. Ilmatkin taitavat suosia.
Tataa! ja mums mums..

PS Kerimäellä sijaitsee (hotelli) Herttua. Se sijaitsee kannaksella, joka talvi- ja jatkosodan aikana oli osa Suomen puolustuslinjaa. Ympäristöstä löytyy taistelu(juoksu)hautoja ja sotahistoriallinen näyttely. Pitihän niitä testata.