Karkkeja ja kulttuuria Kerimäellä

Matka jatkui kohti Itä-Suomea. Helsingissä oli parikymmentä astetta ja aurinkoista, Retretin asemalla 12 astetta, tuuli ja satoi. Tuli hihattomassa maxissa vähän vilu. Hui.

Junassa, eteeni majottautui iso ja äänekäs perhe. Meno oli sellaista jo ennen junan lähtöä, että vakavasti harkitsin kyydistä poistumista. Tiedätkö sen ihanan lapsen, jonka kimeä ääni tunkeutuu kaiken muun melun yläpuolelle. Muu perhe ei välttämättä huuda puhuessaan, mutta lapselle ei myöskään edes varovaisesti huomauteta, etteivät ehkä kaikki halua kuulla jokaista pissahädän julistusta tai jokaisen epämiellyttävän hajun lähtöperää. Tällä unelmakersalla oli myös pari sisarusta. Onneksi nukuin Pasilasta Lahteen, kiitos jet lag.

Kerimäki on ihana, idyllinen kirkonkylä. Maailman suurin puukirkko seisoo komeana kukkulalla, venekopit seisovat jykevästi paikoillaan Puruveden kirkkaassa vedessä. Itse asiassa koko Punkaharjun seutu on järkyttävän kaunis. Me harrastettiin kultuuriakin; kirkolla oli vaivaisukkonäyttely. Oppi lapset (ja äiti) taas hiukan Suomen historiaa. Tokmanni on toinen must; sieltä tarttuu mukaan milloin mitäkin, tällä kertaa enimmäkseen karkkeja ja hammasharjoja. Tokmannin logo on nykyään muuten  1:1 Targetin kanssa. Sisäinen brändipoliisini haukkoi henkeään.

Toisessa kaupassa hurahdin täydellisesti ja ostin mm Pandan Laku mix chocon, valkoista suklaata, Maraboun saltlakritzia (ah), Dajm patukoita ja kaikenmaailman muita sokeripäällysteisiä salmiakki ja- hedelmäkolikoita...Kyllä me jotain suolastakin ostettiin, eli Kerihyvän tuoreita lämpimiä karjalanpiirakoita ja jälkkäriksi Geisha-tuutteja. Ruokakauppojen monimetrinen jäätelöallas saa tyttäreni aivan hurmioon, varsinkin kun tietävät, että saavat aina valita jotain mukaansa...paluu arkeen tulee olemaan rankka. Mutta eivätpä valikoimatkaan tule olemaan yhtä houkuttelevat. Onneksi.

Olin muuten itsekin aivan hurmiossa siitä, että Kismettejä on nykyään montaa makua ja missä vaiheessa Kismet-jäätelö on lanseerattu? Voi ei, munhan täytyy maistaa kaikkea! Ja toisaalta, Camoon, Kismet fazerina, onko vähän overkill? Tällaisilla yhdistelmillä on aivan turha mollata amerikkalaisten cronutia, (croissant-donut:ia;)

Tämä loma on mennyt jo nyt niiiiin syömisen puolelle. Kauheasta öklöstä selvittyäni googlasin paikallisia zumbia ja Savonlinnasta löytyi! Sinne siis! Ihan mielenkiintoinen kokemus; ei paras, ei huonoin, hiki tuli. Paree alkaa urheilla tällä lomalla, muuten kuukahdan kauheassa punkeroiden piinassa ryhmäni eteen ekalla omalla tunnillani...

Seuraavana päivänä Suomen kesä tervehti meitä taas viidellätoista asteellaan, joten karautimme koko porukalla kohti Kiteen eläntarhaa.  Siellä katsastimme karhun, ilveksen ja muutaman tosi söpön naalin, eli napaketun. Loppupäivä syötiin ja luin vanhoja naistenlehtiä;) (Pakko myöntää, että tein myös joka päivä vähän töitä.)

Lauantaina oli kulttuurin vuoro; Savonlinnan oopperajuhlille Norppaoopperan ensi-iltaan. Esitys oli hieno, mutta laulut todella vaikeasti seurattavia. Oli harmi, etteivät taiteilijat puhuneet välillä eivätkä käyttäneet hyväksi tekstityslaitteita.. mur. Minä tykkäsin esityksestä enemmän kuin varsinainen kohdeyleisö, lapset. Esityksen kohokohdaksi taisi nousta loppuhuipennus, jolloin katosta tiputettiin kymmeniä valkoisia ja hopeanvärisiä ilmapalloja. Oopperajuhlat ovat kokemuksena aina yhtä ihana. Olavinlinnan tunnelmassa on jotain todella ainutlaatuista.

En kehtaa sanoa enää tässä vaiheessa muuta kun, että Savonlinnan torilla kävimme torikahvilla ja lörtsyillä. Ostimme mukaan mustikoita ja kanttarelleja, ah ihanuutta.

Tänään saavuimme takaisin pääkaupunkiseudulle varistopysähdykselle. Nautin täysin siemauksin ajosta läpi Järvi-Suomen. Huomenna suuntaamme saaristoon. Mahtavaa. Ilmatkin taitavat suosia.
Tataa! ja mums mums..

PS Kerimäellä sijaitsee (hotelli) Herttua. Se sijaitsee kannaksella, joka talvi- ja jatkosodan aikana oli osa Suomen puolustuslinjaa. Ympäristöstä löytyy taistelu(juoksu)hautoja ja sotahistoriallinen näyttely. Pitihän niitä testata.