Keskittymisvaikeuksia

Viikon kuluttua olemme Suomessa. Lapset eivät ole käyneet toisessa kotimaassaan melkein kahteen vuoteen. Minua jännittää ja innostaa. En pysty keskittymään  mihinkään kunnolla, kun koko ajan mieleen tulee mitä omituisempia ajatuksia, kuten mitäköhän kaikkia uusia hyviä jogurtteja siellä on, tai  onkohan äiti muistanut säästää mulle NYT liitteitä , menaisia, glorioita, annoja ja eevoja. Pitääkö mun ottaa mukaan joku takki, ja ihan kunnon kengät? Eikö eri sandaaleilla pärjää?

Ostoslistalta löytyy Suomen lippu, Helsinki-juliste, Suomi-paita, Suomi-tarra ja tietty kaikkia perusherkkuja ja muutama kirja. Olen osan ajasta töissä, osan lomalla. Suuntaamme Itä-Suomeen, Savonlinnan  seudulle, sitten Inkoon saaristoon ja lopun aikaa vietämme Espoo-Helsinki-akselilla. Oopperajuhlat ja Savonlinnan tori (muikut ja lörtsyt!), Puruveden kirkkaus, Tapiolan ja keskustan Stocka, Kaisan café, Kauppatori, Kauppahalli, Esplanadi, Haukilahden ranta, Iso Omena, here we come!

Suunnittelen vesi kielellä mitä kaikkea aion syödä;) Paahdettua ruisleipää, graavilohta, muikkuja, saaristolaispöydän antimia, mehukeittoja ja kaikkia mahdollisia karkkeja. Erityisesti suklaata, lakuja ja salmiakkeja. Lapsilla on pennipussit ojennuksessa. Odottavat kauppojen jätskialtaita kuin kuuta nousevaa. Pirkan kinuskituutti irtoaa varmaan vieläkin muutamalla kymmenellä sentillä. Voi pojat.
Kyllä me ollaan esikoisen kanssa myös pinaattiletuista ja maksalaatikosta puhuttu. Saati sitten karjalanpiirakoista ja korvapuusteista.

Heti aluksi olen muutaman päivän itsekseni Helsingissä, lapset suuntaavat vanhempieni kanssa maalle. Ajatus on kutkuttava; taidan iltaisin ajella ratikalla ihan turistina ja lorvia Stockalla. Ehdin tavata muutaman ihanan ystävänkin siinä heti. Kun lähden perästä Itä-Suomeen, olen statistin roolissa; ipanat toihuavat isovanhempiensa kanssa ja mina voin lukea vaikka välillä kirjaa, kuunnella kirkonkelloja, syödä mansikoita tai kirsikoita. Kanttarellejakin on jo kuulemma tarjolla.

Parhaat ystävättäreni ovat samaan aikaan lomalla, joten saan myös viettää laatuaikaa heidän kanssaan; suuntaamme kolmistaan, tai siis yhdeksistään kun lapset lasketaan mukaan, saariston rauhaan heti, kun palaan Itä-Suomesta. Luvassa on myös suuria juhlia.

Yritä tässä nyt sitten keskittyä töihin ja arjen pyörittämiseen. Ei ihan helppoa ole. Kuulen jo lokkien kirkunan ja kymmenen uutisten alkumusiikin;)

Tataa!