Kasviksia

Tämä kakku on niin järkyttävän hyvä, että taju lähtee. Olen tehnyt jo kahdesti alkuperäisen reseptin mukaan- mikä on jo sinänsä suuri ihme- mutta ensi kerralla on tehtävä tumma-valko-suklaa swirl. En tunnista sanontaa "liian makea," mutta tämä alkaa jo olla siinä rajoilla. Niin älyttömän huippuhyvää, että suorastaan syntistä. Ja helppo ja nopea tehdä. Ei melkein usko todeksikaan. Suklaan ystävän uusi paras kaveri;) Kuvassa, taustalla,  muuten näkyy toinen uusi himokkini; kookoskahvi. Nam. Juon aamuisin Bulletproof-kahvia omin reseptein, eli laitan sekaan myös kookoskahvia ja vähemmän voita.

Asiaan; No-bake Suklaatorttu

Pohja:
24 Oreo- tai Dominokeksiä murennettuna
4rkl -1/2 stick sulatettua voita
Sisällys:
170g- 1 cup tummaa suklaata (bittersweet)
170g - 1 cup maitosuklaata
240 ml - 1 cup kermaa, heavy cream
2 rkl - 1/4 cup voita

9 inch - 23cm vuoka

Pohjan teko: Murenna keksit pohjaa varten, lisää sulanut voi ja sekoita. Itse murskaan keksit käsin, mutta koneella saa tietenkin hienommaksi. Kun pohja-ainekset on sekoitettu, painele vuokaan, anna vetäytyä hetken. Suositus kuuluu; laita jääkaappiin tunniksi asettumaan, mutten tottele. (Jos haluat pohjasta crunchyn, voit laittaa uuniin noin 8 minuutiksi- 180 asteeseen C, 350 F. Jos laitat uuniin, anna jäähtyä kunnolla ennen suklaasisällön lisäämistä.)

Sisältö, eli suklaaganache:  Kaada suklaahiput, tai suht pieneksi murskattu suklaa, isoon sekoitusvuokaan. Ota pieni kattila ja lämmitä kerma ja voi kiehumispisteeseen. Kaada sitten kermavoi-sekoite suklaahippujen päälle ja anna seistä hetken. Sitten, sekoita silikonilastalla, kunnes ganache on sileä tahna. (yritä olla maistamatta;)) Kaada seuraavaksi ganache keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin ainakin 4 tunniksi asettautumaan. Itse teen tortun yleensä aamupäivällä, jos tarjoan sen illalla, tai annan tortun olla jääkaapissa yön yli.

Tällaiselle suurpiirteiselle leipurille ihana torttu, sillä ganache sisällys, on sileä ja kaunis jo kaatamisvaiheessa, saati sitten kovettuessaan. Kertakaikkiaan kaunis. Joku tarjoaa sellaisenaan, joku toinen haluaa asetella päälle muutaman kirpeän marjan tai vadelmia. Ja hei, torttu kannattaa ottaa ajoissa, vaikka 20 minsaa ennen, huoneenlämpöön pehmenemään ennen tarjoilua. Varoitus; tähän jää koukkuun ja se on syöty molemmilla kerroilla niin nopeasti, etten ole saanut yhtään kuvaa valmiista kakusta;)

Ja sitten ihan sellainen Pirkka-vinkki. Jaan tämän silläkin uhalla, että kaikki jo tekevät näin, mutta itse tajusin asian vasta ihan äskettäin ja harmittelin omaa hölmöyttäni.

Meillä syödään paljon vihanneksia ja juureksia, varsinkin lihan kanssa. Ja me ollaan siis hc lihansyöjiä.

Tähän asti olen leikellyt erilaisia kurpitsoja ja muita juureksia suoraan uunipellille tai uunivuokaan, ripotellut päälle ja alle kookosöljyä, oliviiöljyä, voita suolaa, pippuria, you name it. Minua on aina kuitenkin ärsyttänyt se, etten saa "marinadia" tasaisesti esim bataattilohkojen päälle ja osa jämähtää aina peltiin kiinni. (joojoo, leivinpaperi auttaisi) Mieheni on marinoinut lihoja jo iät ajat ziploc-,paikallisissa minigrip,-pusseissa.  Asia, jonka olen jotenkin sivuuttanut, on mielestäni jotenkin  epäekologistakin. MUTTA, voi hyvää päivää miten kätevää!  Jos leikkelen vihannekset ja heivaan ne suoraan isoon pussiin, öljyt ja mausteet päälle, pienellä huljutuksella, ne marinoituvat ihan tasaisesti ja sukkelaan. Voi Rähmä! Suosittelen kokeilemaan, ellet jo harrasta tätä.

Meidän suosikkeihin kuuluu kaikkien squashien lisäksi, sweet potatoes, jamssit ja tavalliset pikkuperunat. Mitä värikkäämpi sekoitus sen parempi.

Näillä jatketaan.

Tataa!

PS uskokaa tai älkää, me oltiin viime vkonloppuna c(l)amping reissulla! Oli muuten tosi kivaa. Siitä lisää tuonnempana. Ja olemme ottaneet tavaksi käydä sunnuntaisin Farmers marketilla hakemassa ihania vihanneksia ja kukkia. Mukavaa. Mutta, nyt suklaatortun tekoon. Lapsikin osaa tämän.;) Enkä edelleenkään osaa ottaa kivoja kuvia, mutta koittakaa kestää. Keeping it real;)

Barefoot, Pregnant, In the Kitchen

Kokkausmaniaa. Nyt on testattu punajuurivuohenjuustorisotot, lammaspullat ja muut. Illallisvieraat tuntuivat nauttivan, samoin isäntäväki. Sain vihdoinkin otettua Schlemmertopfinkin taas esille, mutta lihapullat pitää kyllä ensin ruskistaa pannulla tai uunissa, muuten niistä tulee ruman näköisiä. Normaalisti ison kokkailun ja pienen valvomisen jälkeen seuraa pizzapäivä, mutta ei nyt. Kokkaushuuma jatkui.

Sunnuntaina oli vuorossa lasagnea Lindströmin tapaan, eli sekä valkokastikkeeseen, että kerroksiin perinteisten lisäksi sekä vuohenjuustoa että punajuuria. (Ohje löytyi Kodin kuvalehdestä)Mums. Lasagnea söisi useamminkin, mutten jaksa tehdä. Sitä paitsi me ollaan suursyömäreitä, niin kuin Hinku&Vinku:ssa kuka muistaa? ;) Teen aina suurimman pyrexvuoan verran lasagnea ja siitä jää nihkeästi kahden lapsen lounas seuraavalle päivälle. Perheen isällä on sitä paitsi tapana hiipiä iltamyöhällä vielä santsikierrokselle...

Normaalisti illallisen jälkeen olen päivän ruoat laittanut. Nyt saatan kierrellä keittiössä, availla kaappeja, selailla reseptikirjaa. Olenkin leiponut hetken mielijohteesta mm banaanileipää. Ihana lämmittää palanen tai kaksi aamukahvin kanssa ja lapsetkin haluavat kouluun mukaan siivun muun lounaan ohelle. Mieheni pyörittelee päätään. Vimeksi leivoin banaanileipää äitiyslomalla vuonna 2007. Kuuluu siis taudin kuvaan.

Tänä vuonna kätevänä emäntänä päätin hyödyntää kurpitsojen kaiverruksen yhteydessä tulevan sisuksen. Luulin, ettei meillä ole neilikkaa, joten heitin mönjät pois, sllä olisin halunnut tehdä kurpitsamuffinssit heti. Kärsivällisyyteni on edelleen nolla. (Siellä se rouhittu neilikka-pussi tosin nökötti muskottipähkinän alla, argh, ei vaan osunut silmään) Jäi muffarit tekemättä, mutta, paahdoin kurpitsansiemenet. Kuivasin siemenet yön yli ja sitten sekoittelin sulassa voissa, valkosipulijauheessa ja jossain yrttimausteessa. Uuniin noin tunniksi ja avot! Superhelppoa ja hyviä tuli!
Niitä oli kiva napsia välipalaksi.

Ennen

Olimme viime keväänä monen perheen brunssilla, jonne tein pieniä "jälkiruokaleipäsiä" Leikkasin noin 20:sta palasta vaaleaa paahtoleipää reunat pois. Aiemmin nakkasin ne aina suoraan roskiin, mutta silloin päätin googlettaa. Ha! Löytyi bread pudding. Vääntäsinkin siis niistä hyvän, suolaisen puddingin. Leivänkantit ladottiin yhdeksi kerrokseksi, päälle laitoin sipuli-kalkkuna-juusto-yrtti- kalkkuna- kananmuna seoksen ja juustoraastetta. Muutama kerros samalla taktiikalla ja valmis, lasagnen tyyliin! Uunissa muistaakseni noin 45minsaa. Oli hyvää. Vähän niinku suolaisen piirakan korvike.

Jälkeen. Nam.

Tällä kertaa en ikäväkseni enää löytänytkään houkuttelevaa suolaista reseptiä, mutta törmäsin raisin bread puddingiin. HMMMMM. ja Ou nou. (Olen täysin hurahtanut rusinapaahtoleipään, joten en voinut vastustaa tätä.) Jos on nääs pahaksi-onnekseen jotenkin onnistunut syntymään maailman-parhaiden-pullien-tekijän-tyttäreksi-joka-itse-leipoo- ihmeellisiä-maailmanlopun-käkkänöitä, löytyi nyt tässä vähän niinku pullan halpis kopio;) Lopputulos on kuin pullakakku, kohonnut, kimmoisa ja maukas. Onnistuu takuuvarmasti.

Kaikille pulla-kohtalotovereille(toki muillekin): kandee kokeilla! Satuin tekemään tämän maanantai-iltana, mutta maistuisi ihanasti viikonloppuaamuna tai iltapalaksi. Minä kun satun tekemään töitä kotoa, napostelin tätä aamupalalla arkenakin. Nam. Ei siitä tosin moneksi aamuksi riittänyt...kröhöm. Ohje on täällä. En tällä kertaa edes kovasti säveltänyt. Tästä tulee meille vakkarilisä jokaiseen kotibrunssiin! Ja saa muuten ei enää niin tuoreen leivän huippuhyvään käyttöön. Kirjaimellisesti. Kolmas hehkutus on se, ettei tartte heittää ruokaa roskiin, edes leivänkantteja. Siitä tulee erityisen hyvä mieli.

Tataa!

PS Yläkuvassa uuniin heitetyt pikkuperunat ja bataatit. Kun ne ensin "marinoi" suola, pippuri, paprika, parmesanraaste, yrtti, öljy-sekoituksessa, maku on tosi hyvä. Helppo lisuke ja mitä parasta; valmistuvat itsekseen uunissa. Itse voi keskittyä seurusteluun. Suits me. Tulipa kuvamatskusta yksitoikkoisen näköistä, mutta sopii Halloween- Thanksgiving ajan väritykseen;). Tässähän aletaan heittäytyä ihan domestic goddess- vaihteelle;) mutta kaikkien huolien keskellä kokkailu ja leipominen on kyllä tosi terapeuttista.

Surf n Turf tai jotain sinne päin

Me ollaan yleensä paljon paljon sosialisempia kuin mitä ollaan nyt jaksettu olla. Siis minä. Useinhan se on nainen, joka huolehtii perheen ulkopoliittisista suhteista;)Aiemmin, pidin huolen siitä (ainakin yritin), että joka toinen viikonloppu olisi vapaa ennalta sovituista menoista, mutta nyt katselen allakkaa lähinnä ihastellen, että onpa tyhjää. Tai no, suhteellisen tyhjää;) Sama sääntö puree; joskus ei ole mitään, kun taas jonain viikonloppuina, kuten viime viikonloppuna, oli tupla- ja triplabuukkausta.

Monet kylävelat painavat mieltä, mutta olen suoraan sanottuna nauttinut perheen kanssa toihuiluista ja siitä, että ollaan saatu tehdä just mitä lystää. Sisustusliikkeitä, hyviä lounaita, koko perheen elokuvia keskellä päivää, lorvimista, oleilua. Satunnaisia lyhyitä pyörälenkkejä, rentoutumista. Hyviä ruokia kotiasuissa, kiireen pois sulkemista. Niin, ja kyllä vauhtia on myös hillinnyt miehen selän pamahdus.

Lauantai-illan dinnerivieraat tarkoittavat meillä käytännössä sitä, että aamupäivän siivoan ja järjestelen, sitten valmistelen ruoat "paplarit päässä", teen listoja, lähetän miehen hakemaan puuttuvia ainesosia ihan hermo lopussa, tai sitten vain improvisoin, ja kun vieraat vihdoin soittavat ovikelloa, seison lauhkea hymy huulilla vastaanottamassa heitä, kun hikinoro samaan aikaan valuu pitkin selkärankaa;)

Viikonloppuihin suhtautuu myös tällä erää jotenkin enemmän arvostaen, sillä työt ovat täyttäneet viikonpäivät ihan kunnialla. Viikonloput tuntuvat viikonlopuilta.

Tarjoiluihin. Tuppaan jumittua joihinkin suosikkeihin, ja niihin suosikkeihin kuuluu usein joku uunivaihtis. Ribsit toimivat aina, sillä ne on niin helppo laittaa ja maukkaita. Alkuruoaksi suosin simpukoita, etanoita ja sen sellaista, usein merenelävää.  Jälkkäriksi juustoja, suklaata ja mansikoita ja suoraan uunista vedettyjä suklaacookieseja. Helppoja, hyviä.

Tykkään suurista linjoita, enkä ole mieheni suureksi ärsytykseksi, varmaan ikinä seurannut mtään reseptiä tarkasti. Nyt, vihdoin, syksyn tullen olen hurahtanut kokeilemaan erilaisia punajuurijuttuja. Myös lammas kutkuttaa. En pönötä, haluan, että ruoka on hyvää ja että sitä on tarpeeksi. Joku muu saa asetella annoksissaan ruohosipulit ristiin.

Alkuruoaksi simpukat valmistuvat kymmenessä minuutissa! Simpukat pitää ensin laittaa kylmään veteen, jotta kuolleet voi noukkia pois ja samalla harjata pahimmat "parrat" pois. Käytän viiden litran kattilaa, jossa ensin kuullotan sipulit ja valkosipulit voissa, lisään suolaa, valkopippuria, persiljaa, vähän tuulen mukaan. Simpukat kattilaan. Simpukat kypsyvät kannen alla, osaksi höyryssä, joten valkoviiniä ei tarvitse kaataa sekaan kuin n. 0.5 litraa riippuen simpukoiden määrästä ja kattilan koosta. Käytän yleensä sekä sinisimpukoita, että "kauniimpia" ruskeita sekaisin. Keittoaika max 7 minuuttia, etteivät mene kumisiksi. Siitä sitten kauhotaan lautasille, esille myös jotain hyvää maalaisleivän tyyppistä tai vaaleampaa ja voilà, ruoka on valmis. Reseptiä voi tujauttaa esim cayenne pippurilla ja toiset tykkäävät tomaattisesta kastikkeesta. Eri versioita löytyy mielin määrin netistä.

Meillä tykätään juustoista...Grillauskauden hiipuessa siirrymme uunin puolelle ja valkosipuli ja sinihomejuusto- tai vuohenjuustoleivät valmistuvatkin ihanasti myös uunissa. Itse kostutan ne ensin reilusti öljyllä, etteivät mene ihan koppuriksi tai kuivahda, ja kääräisen usein vielä folioon.


Höystönä, antamassa väriä lautaselle ja terveellisen vaikutelman;), toimii esim pinaatti; hyvä tulee, kun heittää pannuun jotain rasvaa, mausteista tomaattikastiketta tai -murskaa, sipulia, valkosippeä, sormisuolaa, pippuria ja pinaatit. Kuullottuvat kahdessa minuutissa! Päälle jotain pähkinöitä ja esim fetamurusia.

Minun on tehnyt mieli minuuttipihviä jo pitkään, ja jatkuvasti, joten jollei kaupasta löydy, nuijin pihvin itse litteäksi;) Kun lihan antaa marinoitua huoneen lämmössä muutaman tunnin ja sitten vain käyttää joko grillissä tai pannulla, maku on paras. Minä teen usein maustevoita. Sekoittelen valkosipulisen voin ja yrttejä ihan löllönä ja muotoilen siitä sitten putkilon ja heitän pakkaseen kovettumaan. Kun voi on kovettunut, se on helpompi leikata nätiksi "lantiksi".

Usein perusjutut on niitä parhaita. Paahtopaisti ja valkosipuliperunat ovat listalla, samoin lammaspullat, jotka saavat muhia Schemmertopfissa tomaattikastikkeessa tunnin verran. Ne aion tehdä ensi lauantaina. Ihanaa, että meidänkin ilma on nyt viilentynyt. Tekee mieli siirtyä uuniruokiin, juureksiin, lihaan ja tummaan suklaaseen. Harmi, ettei tänä syksynä voi nautiskella takan ääressä isosta lasista punaviiniä, mutta kerkeehän sitä.

Tataa!

PS Etanoiden laittoa on ihan turha arastella. Täällä, ei etanoita löydy juuri mistään, joten tilasimme niitä aikoinaan 24 purkkia muistaakseni Amazonin kautta jostain gourmet kaupasta. Suomesta niitä saa joka Prismasta;) Etanoiden turnoff on se, että ne maistuvat "mudalta." MUTTA hyvällä huuhtelulla ja painelulla (!) estää sekä mudan maun, että myös etanan räjähtämisen, josta on kokemusta....Huuhtele etanat, painele kuivaksi, (itse käytän koko kropan painoa ja kahta kättä)tirskauttele halutessasi päälle vielä sitruunaa.

Etanat pannuun (etanapannu on oltava) ja päälle valkosipulivoita muskotilla jms. Itse lisään kuorrutukseksi vielä sinihomejuustoa. Se on meidän lemppari. (Jotkut suosivat valkosipulisia pestoetanoita.) Uuniin noin 175-200 astetta ja siellä ne viihtyvät parisenkymmentä minuuttia, tai meillä, kunnes tuoksu valtaa keittiön ja juusto on jo kunnolla kuplii, on osaksi jo hiukan palanut. Kuten simpukoiden kanssa, kaveriksi tuoretta leipää. Nam. On se kumma, etten löytänyt arkistoistani parempaa etanakuvaa...kuvaan ruokia liian harvoin. Tässä yllä lainattu kuva lopputuloksesta. Yläkuva ei paljon vettä kielelle herauta.

H niin kuin Hormoni

Onnistuin ignooraamaan mahan lähes kokonaan ensimmäiset kolme, neljä kuukautta. Ehkä väsytti normaalia enemmän, (ja oli nälkä), mutta muuten ei mitään raportoitavaa. Keskityin arkisin töihin, iltaisin ihan samalla tavalla lasten kanssa kotiläksyjä ja ruokaa vääntäen ja viikonloput perheen kesken tai ystävien kanssa. Pari tuttua on käynyt Suomestakin taas pikaisesti kylässä, sekä yksi vanhan kekkeripoppooni jäsen, joka vietti meillä kokonaisen viikonlopun. Ihanaa olla vaan, jutella vanhan ystävän kanssa elämästä ja huristella avoautolla;)

Mutta nyt on alkanut tapahtua; tavarat tippuu käsistä; tiputin yhden päivän aikana kännykkäni ainakin viisi kertaa, kadulle, autoon, lattialle, pakastealtaaseen, you name it, sinne meni. Tuntuu, että jos oikealla kädellä ottaa jotain, vasemman käden ote irtoaa automaattisesti. Tai sitten kädessä oleva esine vain lipsahtaa.

Aikoinaan tiputtelin lasisia salsapurkkeja ja sweetchilikastike-pulloja keittiön kivilattialle. Nyt olen keskittynyt tiputtelemaan kahvinpuruja ja puhelinta. Märkiä kahvinpuruja. (kuten kuvassa) Mutta, ei haittaa yhtään. Normaalisti sanoisin ainakin ruman sanan ja verenpaine nousisi. Nyt en jaksa edes hermostua, otan vain, nykyään aina käden ulottuvilla olevan, harja-ja kihvelisetin ja alan siivoamaan.

Siivoamisesta; olen innostunut eri pesuaineista?! Mistä tää nyt tuli. Saatan kulkea valkaisuainemyrkkysekoitus spraypullo kädessä pitkin kylpyhuoneita. Methodin mintun tuoksuista ikkunoiden ja peilien pesuainetta käytän lähes päivittäin. Olen myös innostunut mikromoppaamaan ja käyttämään jotain ihmeellisiä antibacterial wipeseja. AH, kun likaa irtoaa ja puhtaan tuoksu leviää. Kai tätä pesänrakennusvietiksikin kutsutaan? Mutta omituisinta tässäkin, että joskus maatessani sohvalla, katselen sotkuja eikä voisi vähempää kiinnostaa. Ajattelen, että voi, miten maallista. Ja annan olla. Käyn siis ihan tuulella.

Suomalaisena odottelen "sitä sadepäivää, jolloin kuuluu laitella vanhoja valokuvia albumeihin"  ja sitähän ei tässä ilmastossa ihan heti tule, joten nautin pimeistä illoista ja teeskentelen, että ulkona sataa;) Yksi ilta, jostain mielijohteesta aloin järjestelemään reseptejä. (Väitän, etten ole ainoa, joka saksii naistenlehdistä reseptejä ja tunkee ne sitten jonkun lehtiön väliin. Vuosiksi.) Resepteihin ei juuri palata, sillä kaikki reseptithän löytyvät nykyään netistä... Nyt olen leikannut ja liimannut sitä varten ostettuun reseptikirjaan vaikka minkälaisia punajuuri-vuohenjuusto-uunilammas-paahtopaisti-risotto-tyyppisiä sadonkorjuu reseptejä. On muuten sinänsä tosi fantsua, että olen muuttanut tänne mukanani joitain vuoden 2006 Me Naiset-lehden reseptejä, joita nyt sitten rypistellen heittelin roskiin;) Kuvassa kekoa.

Äiti laittoi paketissa muutaman Kodin Kuvalehden sillä lopputuloksella, että niitä lehtiä voi tuskin kierrättää paikallisille kavereille, sillä ne on ihan palasina;) Ja joutuu rakas ystäväpariskunta viikon kuluttua koekeittiöni uhreiksi. Etanoitakin tekee mieli, nyt kun ilma vihdoin vähän viilenee. Saakohan niitä tässä tilassa edes syödä?

Taidan kaivaa Schlemmertopfinikin taas esille. Mausteisessa tomaattikastikkeessa haudutetut lammaspullat kuulostavat maailman parhailta, enkä uuniperunoistakaan kieltäytyisi;)(Tai, no,  mistään muustakaan ruoasta)

Viikonloppuna lennetään Halloween-juhlista toisiin, mutta tänään ollaan ensin koululla Fall Family Fun Nightin vapaaehtoishommissa. Joku Martha Stewart alter ego puskee välillä päälle, sillä olen myös leiponut, tosta noin vaan, arki-iltaisin, ja teen parhaillaan esikoiselleni Halloween pukua...Mukavaa viikonloppua sinnekin!

Tataa!

PS Zumba meni tosi kivasti. Olin tosi hengästynyt, mutta hauskaa oli, taas. Ohjaaminen on kyllä niin kivaa puuhaa, että on melkein vaikea uskoa, että siitä maksetaankin. Sain houkuteltua hyvän ystävättäreni ekaa kertaa zumbatunnille ja vielä tykkäsi! Doublewhammie! Trikoiden alla oli kyllä sellainen arsenaali alusvaatehaarniskoja, ettei mikään paikka päässyt liikkumaan, mutta ehkä juuri siksi tunti menikin niin hyvin. Suosittelen lämpimästi Victoria's Secretin VSX- linjan maximum support sports bra:ta. Toimii. Isommassakin koossa.

Syö Juo (Mies) Ihana Nainen

Joskus sitä näkee aivan tajuttoman upeita naisia, ja tässä yksi. Just tollanen, auburn/chestnut tukka, muutamat pisamat, pituutta reilut 180 senttiä, oikea nykyajan Cindy Crawford, terveyden perikuva, ulkoilmassa viihtyvä luonnollinen kaunotar. Olen aivan myyty ja fanitan. On kuulemma kokoa 10, eli eurooppalaisittain 40, mutta lukeutuu plus size modeliksi, niinpä tietysti. Minun mielestä vain kertakaikkisen upea. Bongasin hänestä jutun joku aika taaksepäin, missä kuvia Italian Voguesta ; oho ja wow, ja nyt törmäsin uudestaan; Ralph Laurenin kampanjassa. Hats Off. Hienoa, ettei heroin chic ole enää pop;)

Googlailin sitten tietty vähän ja Robyn on foodie. Double whammy! Kirjoittaa ruokablogia, täällä, aivan mielettömiä kuvia, teki mieli rynnätä ainesostoksille. Tuollaisia saitteja arvostaa tämäkin foodie ja tästä innostuneena ajattelin jakaa pari helppoa ja herkullista reseptiä;)

Minä harrastan kausihimokkeja, Marvin's Diet-tyyliin "This week I have only eaten hummus. Roasted Garlic hummus." (kukakohan muistaa sen brittikomediasarjan, jossa Marvin oli, tai Peep shown, tai Little Britainin tihihihi..) Nyt himokkeina ovat kaikki salsat, maissipapusalaatit ja hummus, oikein rahisevalla Hoolla.

Miten sitä meneekin tiettyyn ruokatranssiin. On vain yksi ja oikea ja sitä laitetaan uudestaan ja uudestaan ja sitten huomio kiinnittyy uusiin kiehtoviin aineksiin, vaikka lempparit pysyvät kierrossa. Syömme täällä tosi paljon meksikolaisia ruokia ja itse tehty salsa ja guacamole maistuvat milloin leivän päällä, milloin hampurilaisen välissä, vaikka useimmiten lapioinkin sitä suuhuni nacho chipsillä.

Olemme myös parsan suurkuluttajia. En enää ystävättären vinkistä keitä sitä, vaan heitän joko uuniin tai grilliin öljyä päällä. Valmiina päälle ripotellaan suolat ja pippurit ja joko sinihomejuustoa, fetaa tai parmesanlastuja. Olen myös aina aiemmin leikannut puisen osan veitsellä pois, kunnes äitini sanoi, että sehän katkeaa käsin aina siitä kohtaa, mistä puinen osa loppuu, ja kas, näinhän se on. Kiitos!

Hummusta en ole vielä itse tehnyt, mutta guacamolea koko ajan sekä erilaisia maissi-, papu- ja tomaattisalsoja. Tosi helppo ja hyvä guacamole tulee: muutamasta kypsästä avocadosta, pilkotusta valkosipulista, suolasta ja pippurista, limen mehusta ja kypsistä tomaateista. Itse laitan sekaan vielä silputtua tuoretta korianteria ja joskus tabascon kaltaista, tai cayennepippuria, antamaan vähän potkua. Nämähän ovat makuasioita.

Treendikkäästi gluteiinittoman ystävättäreni innoittamana olen myös lisännyt salsan sekaan fetajuustorouhetta, tehden siitä ikäänkuin salaatin. Toimii. Eri kombinaatioilla tomaatti, maissi, sipuli, paprika- kuutiot saavat heti meksikolaisen säväyksen, kun sekaan laittaa limemehua ja sitä ah niin ihanaa korianteria, unohtamatta cayennepippuria.

Olen tavallaan päättänyt, että pitäisin jotakin valmista salaattipohjaa aina kaapissa, mutta siihen on vielä matkaa... Ja jos sen salaattipohjan laittaa tortillaletun väliin, jonka sisällä on myös juustoa, lihaa ja ranskankermaa, ei se enää salaatista mene;) sanovat.

Ruoka siis maistuu edelleen ja terveellisen näköiset naiset ovat upeita!
Tataa!

ps tarjosi vieraille tätä boolia, oli tosi hyvää, vaikka yhdistelmä kuulosti hiukka omituiselta. Kuulin reseptistä kampaamossa: Vodkaa, olutta ja lemonadea. Pari desiä vodkaa, kaksi olutta, reilut pari desiä lemonadea tai jotain muuta kirpeää hedelmämehua. Maistele, kokeile mittasuhteet sopiviksi, lisäile, vähentele. Todella raikastava yllätys, mukaan paljon jäitä. Ja huom, minä en tykkää oluesta, mutta tämä toimii.

Juhannushöystö

Juhannuksesta; tämä juhannus juhlitaan eri tavalla kuin yleensä. Toisaalta, aika moni juhannus on vietetty täälläkin, mutta jos saisin valita, olisin ystävien kanssa Inkoon saaristossa.  Tykkään siitä lähtöä edeltävästä kepeästä tunteesta, ruokalistojen ja asujen suunnittelusta, ja erityisesti siitä, kun vihdoin istuu ulkona ison pöydän ääreen hyvien ystävien kanssa, eikä ole kiire minnekään. Pöydässä sen tuhannen erilaista ruokalajia, sillä jokainen on tehnyt jotain erilaista; omia suosikkejaan.

Täällä ei just ole nyyttäreitä tiedossa, mutta sörsseleiden fanina; itse tehty salsa (maissisalsa tai perinteisempi tomaattisalsa) kuuluu suosikkeihini dippinä ja höystönä lähes minkä tahansa ruoan kanssa, ihanat ruokaisat salaatit, kuten mm; peruna- feta- aurinkokuivattu tomaatti-punasipuli- chorizomakkara- salaatti ja grillattu halloumijuusto rucola pedillä, uudet perunat ja kokoelma sillejä, (minipullot akvaviitteja). Voi pojat, tässä on vakavanlaatuinen ruokaikävä Suomeen.

Täällä, meksikolaisruokien taivaassa;) olen ruvennut tekemään tulista artisokkadippiä, jota tarjoankin lähes kaikille vieraille... Ei ehkä se terveellisin, mutta oi miten maukas. (Terveysintoilijat älkööt siis vaivautuko) En pääse tekemään tätä ystävilleni tänä juhannuksena, mutta tässäpä ohje. Käy höystönä tai tortillasipsien kanssa dippinä, sekä grillattujen hampurilaisten välissä. Kiitos, nam.

Sekoita isossa kulhossa majoneesi, artisokan sydämet (itse käytän öljyssä säilöttyjä) jalopenot ja parmesan lastut. (Alkuperäisen reseptin mukaan koko sose on majoneesia, mutta itse "kevennän" sitä laittamalla puolet joko kreikkalaista jogurttia tai kermaviiliä.)  Olen suurien linjojen ystävä enkä turhan tarkka, joten en mittaa annoksia. Mutta olivat muistaakseni suurin piirtein näin:

2 cups mayo (1 cup on n. 275ml)
1 cup artichokes
1 cup (tai vähemmän) jalopenos
1 cup parmesan flakes

Maistamalla, kokeilemalla, tiedät haluamasi tulisuuden. Itse heittelen sekaan vielä valkosipulijauhetta tms, riippuen millä tuulella olen. Jos parmesan lastuja ei löydy, korvaan juustorasteella. Sekoita pilkotut jalopenot, artisokat ja juustolastut majoneesimössöön. Jätän artisokat sellaisiksi n. sentin palasiksi, ovat kivoja sattumia ;)  Uuni lämmitetään n. 180 asteeseen ja koko mönjä kaadetaan uunivuokaan, pinnalle vielä juustoraastetta. (Itse käytän aina lasista, aika syvää torttuvuokaa, jonka nostan sitten suoraan pöytään) Dippi on valmis, kun se kuplii ja juusto on kivasti sulanut. Menee sellaiset 20 minuuttia, riippuen laitatko setin kylmään vai kuumaan uuniin.

Helppo ja hyvä, kannattaa kokeilla, maistuu sekä kylmänä, että lämpimänä. Tästä on tullut yksi meidän suosikeista, maistuisi varmaan esim huikopalana kokolla..

Tataa!

ps tässä on joutunut jättämään muutaman postauksen luonnosvaiheeseen, kun on pitänyt tehdä töitä. On se kumma, kun työt tulevat harrastusten tielle;)