Surf n Turf tai jotain sinne päin

Me ollaan yleensä paljon paljon sosialisempia kuin mitä ollaan nyt jaksettu olla. Siis minä. Useinhan se on nainen, joka huolehtii perheen ulkopoliittisista suhteista;)Aiemmin, pidin huolen siitä (ainakin yritin), että joka toinen viikonloppu olisi vapaa ennalta sovituista menoista, mutta nyt katselen allakkaa lähinnä ihastellen, että onpa tyhjää. Tai no, suhteellisen tyhjää;) Sama sääntö puree; joskus ei ole mitään, kun taas jonain viikonloppuina, kuten viime viikonloppuna, oli tupla- ja triplabuukkausta.

Monet kylävelat painavat mieltä, mutta olen suoraan sanottuna nauttinut perheen kanssa toihuiluista ja siitä, että ollaan saatu tehdä just mitä lystää. Sisustusliikkeitä, hyviä lounaita, koko perheen elokuvia keskellä päivää, lorvimista, oleilua. Satunnaisia lyhyitä pyörälenkkejä, rentoutumista. Hyviä ruokia kotiasuissa, kiireen pois sulkemista. Niin, ja kyllä vauhtia on myös hillinnyt miehen selän pamahdus.

Lauantai-illan dinnerivieraat tarkoittavat meillä käytännössä sitä, että aamupäivän siivoan ja järjestelen, sitten valmistelen ruoat "paplarit päässä", teen listoja, lähetän miehen hakemaan puuttuvia ainesosia ihan hermo lopussa, tai sitten vain improvisoin, ja kun vieraat vihdoin soittavat ovikelloa, seison lauhkea hymy huulilla vastaanottamassa heitä, kun hikinoro samaan aikaan valuu pitkin selkärankaa;)

Viikonloppuihin suhtautuu myös tällä erää jotenkin enemmän arvostaen, sillä työt ovat täyttäneet viikonpäivät ihan kunnialla. Viikonloput tuntuvat viikonlopuilta.

Tarjoiluihin. Tuppaan jumittua joihinkin suosikkeihin, ja niihin suosikkeihin kuuluu usein joku uunivaihtis. Ribsit toimivat aina, sillä ne on niin helppo laittaa ja maukkaita. Alkuruoaksi suosin simpukoita, etanoita ja sen sellaista, usein merenelävää.  Jälkkäriksi juustoja, suklaata ja mansikoita ja suoraan uunista vedettyjä suklaacookieseja. Helppoja, hyviä.

Tykkään suurista linjoita, enkä ole mieheni suureksi ärsytykseksi, varmaan ikinä seurannut mtään reseptiä tarkasti. Nyt, vihdoin, syksyn tullen olen hurahtanut kokeilemaan erilaisia punajuurijuttuja. Myös lammas kutkuttaa. En pönötä, haluan, että ruoka on hyvää ja että sitä on tarpeeksi. Joku muu saa asetella annoksissaan ruohosipulit ristiin.

Alkuruoaksi simpukat valmistuvat kymmenessä minuutissa! Simpukat pitää ensin laittaa kylmään veteen, jotta kuolleet voi noukkia pois ja samalla harjata pahimmat "parrat" pois. Käytän viiden litran kattilaa, jossa ensin kuullotan sipulit ja valkosipulit voissa, lisään suolaa, valkopippuria, persiljaa, vähän tuulen mukaan. Simpukat kattilaan. Simpukat kypsyvät kannen alla, osaksi höyryssä, joten valkoviiniä ei tarvitse kaataa sekaan kuin n. 0.5 litraa riippuen simpukoiden määrästä ja kattilan koosta. Käytän yleensä sekä sinisimpukoita, että "kauniimpia" ruskeita sekaisin. Keittoaika max 7 minuuttia, etteivät mene kumisiksi. Siitä sitten kauhotaan lautasille, esille myös jotain hyvää maalaisleivän tyyppistä tai vaaleampaa ja voilà, ruoka on valmis. Reseptiä voi tujauttaa esim cayenne pippurilla ja toiset tykkäävät tomaattisesta kastikkeesta. Eri versioita löytyy mielin määrin netistä.

Meillä tykätään juustoista...Grillauskauden hiipuessa siirrymme uunin puolelle ja valkosipuli ja sinihomejuusto- tai vuohenjuustoleivät valmistuvatkin ihanasti myös uunissa. Itse kostutan ne ensin reilusti öljyllä, etteivät mene ihan koppuriksi tai kuivahda, ja kääräisen usein vielä folioon.


Höystönä, antamassa väriä lautaselle ja terveellisen vaikutelman;), toimii esim pinaatti; hyvä tulee, kun heittää pannuun jotain rasvaa, mausteista tomaattikastiketta tai -murskaa, sipulia, valkosippeä, sormisuolaa, pippuria ja pinaatit. Kuullottuvat kahdessa minuutissa! Päälle jotain pähkinöitä ja esim fetamurusia.

Minun on tehnyt mieli minuuttipihviä jo pitkään, ja jatkuvasti, joten jollei kaupasta löydy, nuijin pihvin itse litteäksi;) Kun lihan antaa marinoitua huoneen lämmössä muutaman tunnin ja sitten vain käyttää joko grillissä tai pannulla, maku on paras. Minä teen usein maustevoita. Sekoittelen valkosipulisen voin ja yrttejä ihan löllönä ja muotoilen siitä sitten putkilon ja heitän pakkaseen kovettumaan. Kun voi on kovettunut, se on helpompi leikata nätiksi "lantiksi".

Usein perusjutut on niitä parhaita. Paahtopaisti ja valkosipuliperunat ovat listalla, samoin lammaspullat, jotka saavat muhia Schemmertopfissa tomaattikastikkeessa tunnin verran. Ne aion tehdä ensi lauantaina. Ihanaa, että meidänkin ilma on nyt viilentynyt. Tekee mieli siirtyä uuniruokiin, juureksiin, lihaan ja tummaan suklaaseen. Harmi, ettei tänä syksynä voi nautiskella takan ääressä isosta lasista punaviiniä, mutta kerkeehän sitä.

Tataa!

PS Etanoiden laittoa on ihan turha arastella. Täällä, ei etanoita löydy juuri mistään, joten tilasimme niitä aikoinaan 24 purkkia muistaakseni Amazonin kautta jostain gourmet kaupasta. Suomesta niitä saa joka Prismasta;) Etanoiden turnoff on se, että ne maistuvat "mudalta." MUTTA hyvällä huuhtelulla ja painelulla (!) estää sekä mudan maun, että myös etanan räjähtämisen, josta on kokemusta....Huuhtele etanat, painele kuivaksi, (itse käytän koko kropan painoa ja kahta kättä)tirskauttele halutessasi päälle vielä sitruunaa.

Etanat pannuun (etanapannu on oltava) ja päälle valkosipulivoita muskotilla jms. Itse lisään kuorrutukseksi vielä sinihomejuustoa. Se on meidän lemppari. (Jotkut suosivat valkosipulisia pestoetanoita.) Uuniin noin 175-200 astetta ja siellä ne viihtyvät parisenkymmentä minuuttia, tai meillä, kunnes tuoksu valtaa keittiön ja juusto on jo kunnolla kuplii, on osaksi jo hiukan palanut. Kuten simpukoiden kanssa, kaveriksi tuoretta leipää. Nam. On se kumma, etten löytänyt arkistoistani parempaa etanakuvaa...kuvaan ruokia liian harvoin. Tässä yllä lainattu kuva lopputuloksesta. Yläkuva ei paljon vettä kielelle herauta.