Here's the Scoop

Alkoi tuntua siltä, ettei kaikki ollut ihan normaalisti. Useinhan sanotaan, että sitä tietää jo ennen testiä, no, kyllä minäkin vähän arvelin;) Viivojen jälkeen varasin ajan, kuiskutin vastaanotto hoitajalle, että puhutaan kryptisesti, jooko? Vink vink. Minulla oli lapset mukana, emme halunneet vielä kertoa mitään, jos kaikki ei olisikaan kunnossa.  Odotushuoneen TVstä tuli your pregnancy, breastfeeding, prenatal nutrition, mommy and me.. Onneksi olin poikkeuksellisesti ottanut lapsille iPadin mukaan. - Pelatkaa! huikkasin tytöille. -Katsokaa jotain leffaa  tai  -Hei,tuollahan on kivoja legoja! Odotushuoneessa istui eri kokoista möhömahaa.

Yksi tummasilmäinen pullea pikkuvauva tuijotti meitä silmiä räpäyttämättä, imaisi välillä isoa tuttiaan. hehheh. Oli pokassa pitelemistä. Lapset eivät sanoneet mitään, ja minua nauratti. Oli todella salaperäistä;) Onneksi eivät silloin vielä laskeneet yksi plus yksi.

Sittemmin tilanne on tasaantunut. Olen nyt kertonut aika tavalla avoimesti kaikille, että meille tulee vauva. Eihän tätä oikein enää voi salatakaan, kun puolivälikin on jo ylitetty. Mutta ihmeellisen pitkään sinnittelin normihousuissa ja muissa releissä. Go Figure.

Miehet ovat kyllä omituisia; olen joutunut pari kertaa oikein sanomaan, että hei, en mä normaalisti tältä näytä, tai ettei tämä maha, nyt ihan puhtaalla kaljanjuonnilla ole rakennettu;) Vointi on ollut erinomaisen hyvä koko ajan, mitä nyt ehkä väsyttää normaalia enemmän ja on koko ajan nälkä. Koko ajan. Vatsa kurni eilen heti ruoan jälkeen. Seriously? Mitäköhän jättivauvaa tässä ollaan tekemässä...

Lapsi on varsin suunniteltu, ellei aikataulutettu, ja meidän perheen viimeinen. Hurjaa, että voin vihdoin sanoa niin. Aiemmin en ole pystynyt kertaakaan sanomaan, että lapset on tehty. On aina tuntunut siltä, että jonkun pilven reunalla meidän syntymätön vauva katselee meitä;) Nyt voin sanoa, että tämän jälkeen on takapenkki täynnä. Olen myös äärimmäisen tyytyväinen siitä, että kyydissä on vain yksi, eikä kahta, molemmissa suvuissa kun on kaksosia liikkeellä. Fiuh, dodged that bullet, ja terveisiä kahdelle serkulleni;) Lääkäri vitsaili, että olispa hauskaa, jos saisitte kaksospojat tällä kertaa! Katsoin häntä pöllämystyneenä ja kysyin  - Hauskaa kenelle?;)

En ole (onneksi)enää kaksi-, saati sitten kolmekymppinen, mutta lohduttaudun itseäni vanhempien vauvauutisista mm Gwen Stefanin 43 ja Halle Berryn 47, ihan kun me oltais kavereita ja sillä olisi mitään merkitystä;) Ehkä parhaiten asian ilmaisi Gwyneth Paltrow, joka yhdessä haaastattelussa avautui keskenmenostaan ja halustaan saada vielä kolmas lapsi: Ei vauvalle ole ikinä hyvä aika, mutta jos vielä aikoo - It's crunch time. Bingo.

En ole kovin ehtinyt miettiä ja ihmetellä, silitellä tätä mahaa, suunnitella tulevaa. Ehdin kyllä vielä, kun hormonit myöhemmin pakottavat hiljentämään tahtia. Suhtaudun inholla äitiysvaatteisiin, mutta ei tässä mikään auta, levittelen stretch vyötäröisiä farkkuja, jotka yltävät kainaloon asti, mutta käytän niitä kuitenkin mieluummin kuin niitä underbelly versioita, jotka niin nätisti rullautuvat mahakummun alle;) Tyylistä en suostu juuri tinkimään. En ymmärrä miksi odotusaikana pitäisi pukeutua joihinkin ihme telttoihin ja kaikkien vaatteiden tulisi olla empiirilinjaisia?

Vielä löytyy kasa vanhoja äitiyshousuja ja paitoja, joita voin käyttää ja olenkin ostanut vain muutaman uuden topin, mekon ja mammaboyfriendit. Olen suurimmillani meidän talviaikaan, jolloin aion venyttää kaikki villatunikat ja mekot äärimmilleen. Että tällaista siis tänne. Työkiireitä ja mahan kasvatusta ja muutamia tosi inhottavia huolenaiheita, jotka vievät yöunia. Lohduttaudun tv-sarjoja katsomalla Ben&Jerry's paketti kädessä. Eilen meni tämä. mums. On siis niin sanotusti massakausi menossa;)

Tataa!
Ihanaa viikonloppua, nauttikaa ensilumesta!! Kieli ulos ja katse taivaalle;)

PS kuten yläkuvasta näkyy, kaikki meidän perheen jäsenet eivät ole suhtautuneet vauvauutiseen yhtä innokkaasti...