Boka, Bokar, Bokade, har Bokat

Olen taistellut alkavaa flunssaa vastaan viime sunnuntaista. Tyypilliseen tapaan, kun ei kerran ole kuumetta, ihan kuin se olisi ainoa sairauden mittari, olen painanut edustamassa eri tilaisuuksissa lääkkeiden voimalla, suht hysteerisesti käsidessaten. No, senhän tietää, etteivät lääkkeet tee muuta, kuin helpottavat oireita, mutta pöpö jyllää edelleen.  Eilen piti jo levätä, mutku tuli yks tärkeä palaveri ja pari konffapuhelua...

Eilen illalla makasin sohvalla kuin laho lahna, tänään olen aika voimaton. Mutta...mieheni täytti vuosia ja epätyypilliseen tyyliin, päätti ottaa muutaman vapaapäivän ja on ihan liekeissä varaamassa jotain weekend getawayta. Any other given day, olisin ihan fiilareissa, mutta nyt lähinnä toivon, että paikat olisivat täynnä. örk. Voin kuulemma vaikka nukkua matkalla, hän siirtää minut paikasta toiseen mukavasti.

Yleensä se olen ollut minä, joka  googlaa, suunnittelee, ehdottelee, sitten varaa hyvissä ajoin meidän perheen menot ja matkat. Mieheni ei yleensä ole mitenkään super spontaani. Siis yleensä. En tiedä mikä mieheen on mennyt, mutta lähettelee minulle omituisia matkatarjouksia ja linkkejä mitä erikoisimpiin paikkoihin ja tapahtumiin. Uuden vuoden alla tehty Renon casinoreissu oli hänen ideansa, Avila/Pismo beach hotellinkin ehti varata, ennen kuin näin minne ollaan menossa. Välillä saan vain ilmoituksen mailissani, mihin meillä seuraavaksi on liput. Nyt on kuulkaa maailman kirjat sekaisin. Tästä buukkailusta on tulossa jo tapa. Piilottakaa ipadit, olen menettämässä otettani! Tämä aiheuttaa kontrollifriikille hengitysvaikeuksia!

Toki olen joskus saattanut sanoa, että olispa kiva, jos joskus yllättäisit tai suunnittelisit meille jotain. Siis, onks mua kuunneltu? Ja sama sääntö pätee aina ; mieheni sanoo tämän minulle aina silloin tällöin; Be careful what you wish for. (you just might get it;)

Yhtäkkiä minulle kerrottiin, että tarkoituksena on suunnata LakeTahoelle ihastelemaaan ruskaa. Mitä? Siis millon? Nytkö viikonloppuna? Huomenna? Apuva. Eihän me tosta noin vaan voida, yhtäkkiä....

Toisaalta, voisin teoriassa jäädä kotiinkin, olla ihan oikeasti lepäämässä, parantelemassa, ilman mitään häiriötekijöitä? Hmmm, hehheh. Joo, ei pysty. FOMO on liian suuri, enkä halua olla yksin, mieluummin aina perheen kanssa. Kyllä tää tästä, otan rauhallisesti.

Pysykää terveinä,
Tataa!

PS ja tarina jatkuu, tilanne eli tietämättäni koko sen ajan, kun kirjoittelin tätä; sen kummemmin neuvottelematta oli varannut jonkun lakeside/beach hotellin South Lake Tahoelta?! Siis mitä? Ja lauantai-illaksi on kuulemma johonkin hyvät arvostelut saaneeseen showhun liput koko perheelle ostettu ja sunnuntaina käytäisiin taas hevosvaelluksella katselemassa jylhiä vuoristomaisemia. Ja en sitten pääsekään maanantaiksi sopimaani palaveriin. Lapsilla on maanantaina koulusta vapaata. Jaahah.

Aika rohkea veto. Toisaalta, jos asia olisi esitetty minulle ehdotuksena, olisin tyrmännyt. Taitaa tuntea vaimonsa. Nyt on kuulemma liian myöhä perua mitään. Aha. Ensin olin vihainen, saatoin sen jollakin asteella jopa ilmaista, mutta nyt jo naurattaa. Lähdemme siis huomenna ihastelemaan ruskaa vuoristomaisemiin . Kiva. Tänne on luvattu helleviikonloppua, enkä suomalaisena suoraan sanottuna enää jaksa hellettä. On syksyn aika. Pakkaan iloisesti mukaan mukavia vaatteita, lämpimät kengät, paljon nenäliinoja ja hinajaa.;) Sitä paitsi eivätkö kaikki hienot rouvat lähde aina vuoristoilmaan parantelemaan köhäänsä?;)